Tallivideopostaus

Ilman mitään kummallisempia höpinöitä videon pariin! :)

Liian pitkään menikin hyvin

Hei taas! Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään, että todellakin hevoseton on huoleton. Millon on jokin paikka kipeänä,varusteet eivät ole sopivia, ruokinta ei ole kunnossa - aina jokin tuntuu olevan pielessä ja aiheuttavan huolta.

Diivalla on yhtäkkiä alkanut lähteä karvalänttejä, sekä tulla haavoja pääosin perseen päälle. En vaan ymmärrä mistä ne tulevat. Pihatossa ei pitäisi olla nauloja, joista haavat tulisivat, eikä ulkonakaan pitäisi olla mitään mistä niitä tulusu. Pilsneri kuitenkin puree Diivaa vähän väliä, joten karvatupot ainakin ovat sillä tavalla lähteneet. Voin sanoa, että minulla on oikein kaunis (raadellun näköinen) hevonen tällähetkellä.

Nyt kuitenkin tämän postauksen pääasiaan. Olin viikon talonvahtina ja eläimien hoitajana siellä missä Diiva asustelee. Se oli kyllä yksi epäonnen viikko... Esimerkiksi yksi kana häviää ja myöhemmin selviää, että luultavasti kettu on sen käynyt syömässä pihasta, koira ja hevoset karkasi. Tiistaina menin tallille ja puhuin äitini kanssa puhelimessa ja puhuimme jotain hevosjuttuja. Hetken ihmettelin, että missä Diiva ja Elmeri on, kunnes vilkasin pellolle päin, jossa molemmat tyytyväisenä söivät heinää. Puhelimessa löpinät sai jäädä sikseen, juoksin nopeasti takaisin talliin ja hain riimut ja narut hevosille. Otin vielä varmuuden vuoksi ruokaa ämpäriin, koska molemmat hevoset ovat niin ruuan perään, että luultavasti juoksevat vastaan, niin kuin Diiva tekikin. Elmeri ei kyllä antanut kiinni oikeen millään, vaan juoksenteli karkuun. Päätin sitten, että olkoon. Hää kumminkin syö ihan rauhassa heinää siinä pellossa, että käyn viemässä Diivan takasin tarhaan.

 Siinä häslingissä en paljoa aatellut, että D saattaa karata samasta paikasta mistä viimeeksikin meni. Juuri kun kerkesiin takaisin pellolle niin Diiva hyppäs aidan yli ja jalat jäivät naruun kiinni, jolloin se veti polvet edellä maahan. Siitä Diiva kyllä nousi reippaasti ylös ja meni Elmerin kanssa syömään. Tässä välissä alkoi itelläni keittää jo päässä, Yritin kuitenkin pysyä rauhallisena ja menin ottamaan Diivan uudestaan kiinni. Tällä kertaa vein Diivan, Jennyn ja Pilsnerin takapellolle, josta ne eivät pääse karkaamaan. Matka sinne takapellollekkaan ei mennyt ihan putkeen kun varsa kävi aivan kierroksilla ja meni pukkilaukkaa riimunnarun ympärillä. No hetken riehumisten päätteeksi osa hevosista oli turvallisesti takapellolla ja Elmeri piti vielä hakea. Tällä kertaa se antoi onneksi todella hyvin kiinni.

Kävin nopeasti vilkaisemassa hevosten jalat, joissa ei näkynyt mitään. Lähdin vähän muokkaamaan aitoja, jonka jälkeen päästin hevoset pois takapellolta. Diiva oli niiin pettyneen näköinen kun ei päässyt enää aitojen yli hyppäämään pellolle syömään. Kävin Diivan hakemassa sisälle, jolloin huomasin sen vasemmassa etujalan polvessa sisäpuolella haavan, jonka yritin putsata. Diiva oli asiasta vähän erimieltä. Apuvoimien kutsunnan jälkeen saatiin jalka putsattua.

Seuraavana päivänä huomattiin Diivan ontuvan jalkaansa. Jalka oli polven kohdalta turvonnut ja haavasta valui lihaskudosnestettä. Diiva ei meinannut myöskään antaa koskettaa jalkaa. Ell kävi jalkaa katsomassa sillä välin kun oli itse koulussa. Ohjeeksi saatiin pitää jalassa betadine haudetta, letkuttamista, sekä metacam kuuri. Betadine haudetta ei saada millään pysymään jalassa paria tuntia pidempään, sillä varsa vetelee tarhassa sellasia laukka spurtteja, että huhhuh...

Nyt turvotus on jo aika hyvin laskenut ja aksel vaikuttaa käynnissä jo suht ok. Letkutellaan ja seuraillaan. Ensiviikolla voisi alkaa jo taluttelulenkkejä menemään, mutta selkään en vielä ensiviikollakaan kiipeä.

Paljon tuli jo ajateltua, että josjalka menikin niin pahasti, että ei siitä enää hevosta saada. Ja sitten jos ja jos ja jos... vaikka luultavasti vain "säikähdyksellä selvittiin".

Tälläisiä vastoinkäymisiä meille vaiheeksi. Onko teillä käynyt hevosten kanssa lähi aikoina jotain?

Toivottavasti jaksoitte lukea tämän erittäin epäselvästi kirjoitetun romaanin! :D

Petra