Tänään taas postausta kouluvalmennuksesta, joka itseasiassa loppui vasta pari tuntia sitten. Nyt kun minulla on hetki aikaa ennen iltatallia, ajattelin tulla kertomaan kaiken ihan tuoreeltaan. Kaikki tulee ainakin kerrottua niin kuin ne oli, sillä mikään ei ole vielä huuhtoutua pois päästä.
Diiva oli todella virkeän oloinen jo varustaessa ja selkäännousussa ei meinannut malttaa seistä paikallaan. Sanoinkin kummilleni, joka oli omalla hevosellaan samassa valmennuksessa, että Diiva on nyt kyllä aika kakkapää, mutta onneksi se on silloin yleensä tosi kiva ratsastaa, mikä piti tälläkin kertaa täysin paikkaansa. Tänään aiheena oli lyhentämiset/kokoamiset. Nuorilla hevosilla tarkoitukena ei ole saada ravia menemään ns. paikallaan, vaan ajatuksena pidetään enemmän se, että työntö tulee hyvin takaa tavallista hitaammassa ravissa.
Aluksi lähdettiin ravaamaan ihan vain vennyttelyksi isoa keskiympyrää, jossa etsittiin ensin hyvä tasainen tuntuma ja pyrittiin saamaan hevonen reaktiiviseksi eteenpäin vieville, mutta myös hidastaville avuille. Diiva oli heti alkuun melko kivan tuntuinen, vaikkakin joutui aina välillä muistuttamaan siitä, että eteenpäin olisi liikuttava. Sitten lähdettiin tekemään pysähdyksiä ensin ihan vain käynnistä. Toivottavaa oli, että hevonen nostaisi myödätessä päätään ylös ja siirtäisi painoaan takaosalle. Diiva ajoittain jännittyi pysähdyksessä, jolloin Jussi antoi ohjeeksi vähän ravistaa kuolainta ja nostaa kättä, jolloin hevonen rentoutuu suustaan ja nostaa vähän niskaansa, jolloin paino siirtyy takaosalle. Parin toiston jälkeen Diiva teki pysähdykset ihan tosi kivasti. Käyntipysähdyksien jälkeen tehtiin pysähdykset ravissa ja niissä pyhähdys onnistui tosi kivasti istunnalla. Ensimmäisissä siirtymissä siirtymis matka jäi välillä aavistuksen lyhyeksi, mutta lähti nopeasti korjaantumaan, kun kiinnitin asiaan tarpeeksi huomiota. Pysähdyksestä liikkeelle lähdössä D meinasi ajoittain jäädä pohkeen taakse, mutta kun käytti raippaa pohkeentakana alkoi liikkeelle lähdöt onnistumaan jo todella hyvin. Näitä tehtiin molempiin kierroksiin.
Sitten jatkettiin vielä ravissa jättäen pysähdykset pois, mutta tekemällä neljä kertaa ympyrän aikana puolipidätteen ja siirtymisen melkein käyntiin, mutta jatkaen kuitenkin kokoajan ravissa. Näissä Diiva ensimmäisillä kerroilla siirtyi käyntiin asti, mutta sitä ei pidetty kovin vakavana asiana, koska hevonen reagoi apuihin, vaikkakin vähän liikaa. Toistojen jälkeen Diiva lähti todella kivasti vähän lyhentämään itseään.
Pienen välihengähdyksen jälkeen jatkoimme käynnissä ajatuksena mennä niin pientä käyntiä, kuin mahdollista. Käynnissä Diiva jäi todella vahvaksi, mutta kun välillä vähän ravisti kuolainta lähti se pikkuhiljaa rentoutumaan. Tässäkin kohtaan oli melkeinpä toivottavaa, ettei hevonen kulkenut niska nyökyssä, vaan nosti niskaansa ja siirsi painoaan takaosalle. Samaa tehtiin myöskin ravissa, jossa Diiva meni ihan todella hyvää pätkää, kunhan itse muistin pitää ohjat tarpeaksi lyhyenä, sekä kädet kannettuna. Itse piti ajatella istuvan pomppupallon kyydissä ja kuin pomppia hevosen mukana satulassa, jolloin hevonen lähtee helpommin nostamaan selkäänsä ja työtämään takaan. Tämä toimi todella hyvin! Pikkuhiljaa ravia lähdettiin suurentamaan, mutta vain sen verran, että sama tunne pysyi selkään. Tässä kohtaa Jussi sanoi, että Diiva on ihan todella hyvän näköinen ja alkaa oikeasti työntää takaa ja lonkka alkaa keikkua puolelta toiselle.
Tässä välissä pidettiin taas pieni hengähdys, kunnes jatkettiin taas ajatuksena pieni ravi, josta nostettiin laukka. Oikeeseen kierrokseen Diiva ei meinannut ensimmäisillä kerroilla nostaa vaan jäi paikoilleen pukittamaan. Tässä ratsastin sitten vähän isompaan raviin, jotta sain laukan nostettua. Parin toiston jälkeen sain laukan nostettua jo pienemmästäkin ravista. Diiva alkoi laukassa helposti viskellä päätään ja tuntuma hävisi, jolloin Jussi neuvoi nostamaan kättä ylöspäin ja levittämään kauemmaksi toisistaan, jolloin Diiva alkoi menemään tosikivaa laukkaa. Varsinkin vasempaan suuntaan Diiva nosti todella hyvin pienestä ravista laukan ja tunsin parikertaa miten se oikein työnsi takaa ja ponnisti laukkaan. Vasen laukka tuntui selkään ihan super hyvälle ja tasapainoiselle ja parin aseleen ajan tunsin miten Diiva oikeasti pyöristi selkänsä. Ihan mahtava tunne!
Meillä on mennyt nyt aivan järkyttävän hyvin, eikä huonoo ratsastuskertaa ole ollut milloinlie viimeeksi. Tänään koettiin todellisia ahaa -elämyksiä ja onnistumisen iloja, joka antaa taas todella paljon puhtia treeniin. Nyt Diiva saa huomenna viettää kävelypäivän, torstaina vapaan ja perjantaina käydään vähän maastossa. Viikonlopuksi minä lähden taas kotiin ja Diiva jää viettämään vapaita. Ensiviikolla pyrin ottamaan vähän kevyemmin, mutta kerran olisi tarkoitus päästä hyppäämään, joko tunnilla tai itsenäisesti.
Kuvia ei saatu valmennuksesta taaskaan, mutta suunnitteilla oli pyytää joku kuvaamaan seuraavaa valmennusta, joka on 4.4.
Petra
