sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Loimailua

Blogissa on ollut nyt joulun alla aika hiljaista, johtunee siitä, että Diiva viettää ansaittuja lomapäiviään, sekä samalla vähän saikkua. Katsotaan jos ensiviikolla jalka näyttää hyvälle, voidaan taas kevyesti pikkuhiljaa jatkamaan treenailuja kesän kisoihin ;), ei vaan... tuskin me vielä hetkeen kisaillaan :D

Kesän ja syksyn aikana Diivan kanssa opeteltiin ja opittiin molemmat todella paljon kaikkea! (minä erityisesti haavojen hoitoa...) Aloitettiin melkeimpä nollasta ja nyt kaikki askellajit sujuu jo kohtalaisen hyvin. Tietysti Diiva saisi kulkea vähän aktiivisemmin ja käyttäen kroppaansa, mutta otetaan se vaikka tämän kevään ja kesän tavoitteeksi. Hommat alkoi tuntumaan kuitenkin vähän vastenmieliseltä eikä pellolla ja maastossa suostuttu enää eteenpäin liikkumaan. Loman paikka oli siis kohdallaan. Tietysti jos olisi ollut järki päässä loma olisi pitänyt pitää vielä silloin kun homma on ollut kivaa ja mukavaa. No jälkiviisaus on parasviisaus ja virheistä oppii. Varsalle on kuitenkin tärkeää pitää kunnon pitkiä lomia. 

Nyt lomaa on vietelty jo kolmisen viikkoa ja viikon päästä olisi tarkoitus alkaa taas treenailemaan, jos jalka vaikuttaa hyvälle. Diivalla jalka siis aukesi vuohisen kohdalta reilu viikko sitten. Haava ei ole vieläkään kunnolla umpeutunut, ja jos ei kotikonsteilla ala umpeutumaan pitää ell pyytää katsomaan ja samalla rokottamaan hepat. Nyt jalka on kuitenkin alkanut näyttämään paljon paremmalta ja toivotaan, että jalka paranee nyt reippaasti. Jos kuitenkin jalka sen vaatii niin lomaa lisäillään tarpeen mukaan. 

Kuva otettu entisessä kodissa, mutta netin syövereistä löysin. Kuvassa myös Diivan entinen tarhakaveri Levälän Paronitar.
Diiva on ollut nyt loman ajan kengättä, mutta hokkikengät lyödään jalkaan heti kun päästään treenaamaan. Ollaan tultu kuitenkin siihen tulokseen, että neiti saa tarhaan suojat jalkaan, koska luultavasti sillä olisi samantien kaikki paikat auki. Tähän mennessä sillä on ollut melkein kokoajan jossain kohtaa jalkoja jonkin näköinen haava ja välillä pitänyt pyytää ell niitä katsomaan. 

Neidillä on virtaa riittänyt ihan kiitettävästi, vaikka ruuat tiputettiin ihan minimiin. Tänään leikin D kanssa tarhassa ja tuntui olevan hauskaa. Kyllä lensi ilon pukkeja ja päälenteli sinne tänne. Diivasta oli myös tosi hauskaa kun puhalsin sen turpaan ja sitten se räkäs jossain välissä minun naamalle, joka ei minusta ollut kovin kauskaa, mutta kyllähän se pisti nauramaan! :D

Valitettavasti mitään tuoreita kuvia en Diivasta tähän saa kun onnistuin heittämään puhelimeni vessanpönttöön, jonka vuoksi se sanoi sopimuksensa irti. Tällähetkellä käytössä Lumia 800, jonka tiedostoja en pysty koneella avaamaan. Vanhassa puhelimessa olisi ollut kuvia haavasta ihan tuoreeltaan ja melkein joka päivältä ja tässä puhelimessa kuva jalasta tänään ja kuva Diivan hienosta uudesta polkkatukasta :D

Petra