Raatikaisen valmennus 20.7.

No hupsista, taas on vähän jäänyt postailut, vaikka materiaalia olisi ehkä ollutkin. Aina meinaa vain yksinkertaisesti loppua. Teen 5x viikossa 7-8h päivää, jonka lisäksi näen kavereita ja liikutan hevosia. Vapaapäivinä juostaan sitten aina jossain päin Suomea. Pitää yrittää nyt nipistää aina jostain, pakko myöntää että kylillä tulee vietettyä kavereiden kanssa mopolla ajaessa ehkä vähän turhan paljon aikaa, varsinkin nyt kun pokemoneja pitää metsästää ;)

Nyt kuitenkin suunnattiin neitosen kanssa taas hetkeen valmennukseen. Lähdettiin jo parituntia ennen tunnin alkua, sillä jotain lapsia meni viideltä tunnin, jonka jälkeen menimme me.

Sattuipa sitten pieni kömmähdys. Laitoin Diivan kiinni koppiin kun aloin sitä varustamaan. Harjailin siinä hetken ja menin ehkä 10m päästä hakemaan suojia. Kun saavuin takasin hevosen luo, tuli sille yhtäkkiä joku kauhea hätä ja alkoi kiskomaan itseään irti. Vähän matkaa se juoksi koppi perässä, kunnes päitset antoivat periksi ja menivät aivan palasiksi. Hetken hevonen juoksenteli sitten kentällä vapaana, kunnes saatiin kauraa ja se juoksi luokse. Itse luulin, että olin ottanut varapäitset mukaan, mutta kotiahan ne oli jäänyt (nekin). Lainattiin sitten heiltä päitsiä. Laittseluin Diivaa sitten niin, että pidin siitä itse kiinni, sillä mihinkään en viittinyt sitä enää kiinni laittaa. Aijemmin se oli karsinassa, mutta oli siellä aika levoton, joten en uskaltanut sitä viedä sinnekkään.

Päästiin kuitenkin tunnille ehjin nahoin. Diiva tuntui reippaalta ja ihan mukavalta. Keskittymiskyky vähän herpaantui, sillä vieressä oli hevosten tarha. Alkuun käveltiin siis ihan pitkin ohjin, jonka jälkeen jatkettiinvasemmassa kierroksessa ravissa. Tehtiin toiseen päähän voltti ja pitkille sivuille käynti siirtymiset. Tehtävä onnistui ihan ok, neiti ei ollut aina samaa mieltä minun kanssa voltille kääntymisestä, mutta pikkuhiljaa parani. Oikeeseen kierrokseen Diiva oli paljon parempi, sain sen enemmän ulkoavuille, jonka vuoksi hevonen kääntyi ja taipui myös paremmin. Tämän jälkeen käveltiin ja jatkettiin laukka työskentelyä.

Tehtiin laukassa periaatteessa samaa tehtävää. Nostettiin pitkältä suoralta laukkaa ja tehtiin päätyyn voltti, tai me tehtiin Diivan kanssa pääty-ympyrä, sillä neidillä ei ole vielä voimaa koota ja lyhentää laukkaa voltille. Tähän mennessä olen laukannut aina vain ajatuksena eteenpäin. Nyt Sanna sanoi, että voisin pikkuhiljaa alkaa laukassakin vaatimaan, sillä se alkaa jo olemaan muuten ok. Teimme samaa tehtävää molempiin suuntiin. Vasen laukka nousi tooodella hienosti! Neiti ponnisti moneen otteeseen hienosti takapäällään ja nosti kevyestä puolipidätteestä. Oikea laukka oli paljon vaikeampi. Nostoissa nousi monesti vasen laukka, mutta otimme noston aina niin monta kertaa uudelleen, että nousi oikea laukka. Oikean laukan noustessa Diiva jäi helposti hyppimään paikalleen, mutta sitä piti kevyesti käskeä raipalla eteen, jatkoi se oikeaa laukkaa.

Oikea laukannosto on luultavasti hankalampi siksi, koska Diiva on aika helposti tyhjä ulko-ohjalle, jolloin itse jään automaattisesti asettamaan ulos, vaikka periaatteessa voisin asettaa sisään ja ratsastaa paljon sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Näin saisin myös sisälapaa vähän ylös, ja hevosta molemmille ohjille.

Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen tunnin kulkuun, paljon on tehtävää, mutta eteenkin päin ollaan päästy. Enää en kuulut tunnilla montaa kertaa siitä, että käyttäisin pohjetta kokoajan. Eikä kuultu kertaakaan sitä, että pitäisi ravissa käskeä eteenpäin. Suunta on siis oikea :)

Kopitukset eivät menneet tälläkertaa kovin hyvin. Minusta tuntuu, että Diiva aisti ahistuneen ja vittuuntuneen ilmapiirin. Mutta jatkossa ei tarvitse enää niitä kestää, sillä menemme valmennuksiin omilla kyydeillämme ja kopitamme hevosen niin, että sille ei tule kopitus ongelma takaisin. Totuus on tämän hevosen kohdalla se, että sitä ei käsketä tai pakoteta väkivallalla, sillä siitä ei aiheudu mitään hyvää. Tätä hevosta pitää ymmärtää ja tehdä kaikki rauhassa ja hevosta kuunnellen. Olkoon ihmiset mitä mieltä tahansa, me teemme näin ja olemme sen parhaaksi näin kokeneet!

Petra

Raatikaisen valmennus

26 pv kesäkuuta, kun Sanna ja Kiti oli vielä meillä lastasimme hevoset koppiin ja matkattiin vähän matkan päähän Sanna Raatikaisen valmennukseen. Pääsin kolmen aikaan töistä, jonka jälkeen suunnistin kohti tallia. Viiden jälkeen aloimme kopittamaan hevosia, Diiva meni superkiltisti koppiin, vaikka taas edellisestä kerrasta on jonkin aikaa. Kiti meni kyytiin ensimmäisenä, joten väliseinääkään ei pystynyt avaamaan, kuten olemme yleensä tehneet. Hetki piti lastaussillalla miettiä, että menisikö vai ei, jonka jälkeen käveli tosi kiltisti kyytiin. Hevoset kulkivat kiltisti, vaikka vieraita olivatkin toisilleen. En tosin tiedä onko se mahdollista, että he muistaisivat toisensa vuoden takaa?

Diiva liikkui edellisenä päivänä suht rankasti. Mentiin kaikki askellajit ja hypättiin pientä. Ratsastaessa se oli aika väsynyt ja jouduin ratsastamaan aika paljon eteen. Jos olisin tiennyt aijemmin valmennukseen menosta, en olisi neitiä liikuttanut ollenkaan tai vain todella kevyesti.

Alkuun kävelimme suht pitkään Sannan ollen myöhässä sovitusta aikataulusta. Kun hän sitten pääsi paikalle kerroimme nopeasti hevosista ja alettiin tekemään hommia. Laitettiin kenttä n.puolesta halki ja alettiin ratsastamaan kulmia. Kovin "syvälle" kulmaan en edes yrittänyt ratsastaa, vaan niin, että hevonen vähän taivuttaa ja ottaa ristiaskeleita, jonka jälkeen huolellinen suoristus. Tätä tultiin samana molempiin suuntiin. Neiti vähän protestoi sisäpohkeen väistättävää pohjetta viskelemällä päätään. mutta kun yritin vaikuttaa todella vähän ja kevyesti oli neiti tyytyväisempi. Tämän hevosen kanssa vähempi on aina enempi.

Ravissa oli ideana tulla samaa, mutta Diiva aloitti sen perinteisen en tykkää, enkä halua, peruutan, jos se vähän auttais. Tulin sitten todella isolle ympyrälle, jossa ratsastin vain eteen. Sanna oli sitä mieltä, että Diiva tekee tuota peruutus juttua vain siksi, että sillä on hankalaa, koska tasapaino on niin huono. Itse olen osittain samaa mieltä ja osittain eri. Minusta Diiva vain yrittää kaikkensa, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä mitään. Kotona se tekee sitä aina siinä mistä tullaan ja lähdetään. Maastossa se tekee menomatkalla. Ennen se teki sitä kokoajan, nyt se on alkamassa jäämään pois. Se tekee sen siis silloin kun sillä on päänsisällä hankalaa, ei ehkä esim, tehtävässä. Nyt se kokeili tätä vielä parikertaa, mutta kun ymmärsi, että ei pääse tilanteesta pois niin lopetti.

Näiden tehtävien välissä taisimme ottaa paritkin välikäynnit, joiden aikana Sanna työskenteli Kitin kanssa.

Sitten otimme laukkaa, sitäkin suurella ympyrällä ajatus vain eteenpäin liikkumisesta. Siinä ei ollut mitään sen erikoisempaa. Olin todella tyytyväinen laukannoistoihin, jotka onnistuivat taas todella mallikkaasti. Diiva nostaa laukan nykyjään niin helposti, pelkkä sisälonkka ylös ja puolipidätteestä laukka. Edes nostoa edeltävän ravin ei tarvitse olla mitään erityisen reipasta, pienestäkin ravista nosto onnistuu. Tästä olen todella tyytyväinen, koska laukka oli joskus iso ongelma meille.

Tunnin loputtua käveltiin hetki ja hoidettiin hepat. Diiva sai jalkoihinsa kylmät. Ajeltiin kotiin, jossa purimme tavarat nopeasti autosta, jotta kuski pääsisi lähtemään, sillä kello oli jo melko paljon. Pesimme hevosten varusteet, ruokimme hepat ja pakkasimme Sannan ja Kitin tavarat takaisin koppiin. Pääsimme yöllä kahdentoista aikaan nukkumaan ja aamulla heräsimme kuudelta liikuttamaan hevosia. Nyt pääsin itse hyppäämään Kitillä. Saa nähdä tuleeko siitä postausta, haluaisitteko? Kuva- ja videomateriaalia nimittäin löytyisi.

Huom kuvat ovat vain onnistuneimpia, meno ei todellakaan ollut niin hienoa, kun kuvista saattaa ymmärtää

Diiva on alkanut nyt vasta vähän hakeutumaan kuolaintuntumalle ja väläyttämään ihan ok pätkiä. Diiva on tosi pahasti ikäisistään jäljessä, mutta itse olen sitä mieltä, että mitä sitten? Hevonen on hankala ja se vaatii paljon maastoilua ja lomia, sen lempi juttuja ei ole kentällä työskentely. Kyllä, maastossa pystyy treenaamaan myös ja sitä ollaan myös tehty. Ollaan harjoiteltu nostamaan laukkaa, oikeeta ja vasenta. Siellä ollaan opeteltu väistäviä apuja, asetusta, taipumista, kaikkea mitä pellollakin, mutta se on vähän eri asia kuitenkin. Itse tykkään pitää maastot sellaisena, että hevonen saa siellä rentoutua ja mennä vähän niinkuin tykkää. Joku raja on kuitenkin, kokomatkaa ei ravata, eikä laukata, eikä kävellä, vaan kaikkea mennään sopivasti. Jos hevonen nostaa itse laukkaa, annan sen monesti laukata, jos se alkaa vähän himmailemaan, siirrän sen eteenpäin liikkumisen jälkeen käyntiin. En koskaan anna Diivan tehdä siirtymisiä alaspäin, eli laukasta raviin, ravista käyntiin yms. ilman käskyä. Nyt saatte kuitenkin vielä videon pätkän valmennuksen alkupuolelta. Huomasin vasta, että siellä olikin vain yksi video, joten lisäsin siihen videopätkän myös edellisen päivän loppuraveissa. Huomatkaa, että hevonen liikkuu eteenpäin ;)

           

Petra