Raatikaisen valmennus

26 pv kesäkuuta, kun Sanna ja Kiti oli vielä meillä lastasimme hevoset koppiin ja matkattiin vähän matkan päähän Sanna Raatikaisen valmennukseen. Pääsin kolmen aikaan töistä, jonka jälkeen suunnistin kohti tallia. Viiden jälkeen aloimme kopittamaan hevosia, Diiva meni superkiltisti koppiin, vaikka taas edellisestä kerrasta on jonkin aikaa. Kiti meni kyytiin ensimmäisenä, joten väliseinääkään ei pystynyt avaamaan, kuten olemme yleensä tehneet. Hetki piti lastaussillalla miettiä, että menisikö vai ei, jonka jälkeen käveli tosi kiltisti kyytiin. Hevoset kulkivat kiltisti, vaikka vieraita olivatkin toisilleen. En tosin tiedä onko se mahdollista, että he muistaisivat toisensa vuoden takaa?

Diiva liikkui edellisenä päivänä suht rankasti. Mentiin kaikki askellajit ja hypättiin pientä. Ratsastaessa se oli aika väsynyt ja jouduin ratsastamaan aika paljon eteen. Jos olisin tiennyt aijemmin valmennukseen menosta, en olisi neitiä liikuttanut ollenkaan tai vain todella kevyesti.

Alkuun kävelimme suht pitkään Sannan ollen myöhässä sovitusta aikataulusta. Kun hän sitten pääsi paikalle kerroimme nopeasti hevosista ja alettiin tekemään hommia. Laitettiin kenttä n.puolesta halki ja alettiin ratsastamaan kulmia. Kovin "syvälle" kulmaan en edes yrittänyt ratsastaa, vaan niin, että hevonen vähän taivuttaa ja ottaa ristiaskeleita, jonka jälkeen huolellinen suoristus. Tätä tultiin samana molempiin suuntiin. Neiti vähän protestoi sisäpohkeen väistättävää pohjetta viskelemällä päätään. mutta kun yritin vaikuttaa todella vähän ja kevyesti oli neiti tyytyväisempi. Tämän hevosen kanssa vähempi on aina enempi.

Ravissa oli ideana tulla samaa, mutta Diiva aloitti sen perinteisen en tykkää, enkä halua, peruutan, jos se vähän auttais. Tulin sitten todella isolle ympyrälle, jossa ratsastin vain eteen. Sanna oli sitä mieltä, että Diiva tekee tuota peruutus juttua vain siksi, että sillä on hankalaa, koska tasapaino on niin huono. Itse olen osittain samaa mieltä ja osittain eri. Minusta Diiva vain yrittää kaikkensa, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä mitään. Kotona se tekee sitä aina siinä mistä tullaan ja lähdetään. Maastossa se tekee menomatkalla. Ennen se teki sitä kokoajan, nyt se on alkamassa jäämään pois. Se tekee sen siis silloin kun sillä on päänsisällä hankalaa, ei ehkä esim, tehtävässä. Nyt se kokeili tätä vielä parikertaa, mutta kun ymmärsi, että ei pääse tilanteesta pois niin lopetti.

Näiden tehtävien välissä taisimme ottaa paritkin välikäynnit, joiden aikana Sanna työskenteli Kitin kanssa.

Sitten otimme laukkaa, sitäkin suurella ympyrällä ajatus vain eteenpäin liikkumisesta. Siinä ei ollut mitään sen erikoisempaa. Olin todella tyytyväinen laukannoistoihin, jotka onnistuivat taas todella mallikkaasti. Diiva nostaa laukan nykyjään niin helposti, pelkkä sisälonkka ylös ja puolipidätteestä laukka. Edes nostoa edeltävän ravin ei tarvitse olla mitään erityisen reipasta, pienestäkin ravista nosto onnistuu. Tästä olen todella tyytyväinen, koska laukka oli joskus iso ongelma meille.

Tunnin loputtua käveltiin hetki ja hoidettiin hepat. Diiva sai jalkoihinsa kylmät. Ajeltiin kotiin, jossa purimme tavarat nopeasti autosta, jotta kuski pääsisi lähtemään, sillä kello oli jo melko paljon. Pesimme hevosten varusteet, ruokimme hepat ja pakkasimme Sannan ja Kitin tavarat takaisin koppiin. Pääsimme yöllä kahdentoista aikaan nukkumaan ja aamulla heräsimme kuudelta liikuttamaan hevosia. Nyt pääsin itse hyppäämään Kitillä. Saa nähdä tuleeko siitä postausta, haluaisitteko? Kuva- ja videomateriaalia nimittäin löytyisi.

Huom kuvat ovat vain onnistuneimpia, meno ei todellakaan ollut niin hienoa, kun kuvista saattaa ymmärtää

Diiva on alkanut nyt vasta vähän hakeutumaan kuolaintuntumalle ja väläyttämään ihan ok pätkiä. Diiva on tosi pahasti ikäisistään jäljessä, mutta itse olen sitä mieltä, että mitä sitten? Hevonen on hankala ja se vaatii paljon maastoilua ja lomia, sen lempi juttuja ei ole kentällä työskentely. Kyllä, maastossa pystyy treenaamaan myös ja sitä ollaan myös tehty. Ollaan harjoiteltu nostamaan laukkaa, oikeeta ja vasenta. Siellä ollaan opeteltu väistäviä apuja, asetusta, taipumista, kaikkea mitä pellollakin, mutta se on vähän eri asia kuitenkin. Itse tykkään pitää maastot sellaisena, että hevonen saa siellä rentoutua ja mennä vähän niinkuin tykkää. Joku raja on kuitenkin, kokomatkaa ei ravata, eikä laukata, eikä kävellä, vaan kaikkea mennään sopivasti. Jos hevonen nostaa itse laukkaa, annan sen monesti laukata, jos se alkaa vähän himmailemaan, siirrän sen eteenpäin liikkumisen jälkeen käyntiin. En koskaan anna Diivan tehdä siirtymisiä alaspäin, eli laukasta raviin, ravista käyntiin yms. ilman käskyä. Nyt saatte kuitenkin vielä videon pätkän valmennuksen alkupuolelta. Huomasin vasta, että siellä olikin vain yksi video, joten lisäsin siihen videopätkän myös edellisen päivän loppuraveissa. Huomatkaa, että hevonen liikkuu eteenpäin ;)

           

Petra