Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koulua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koulua. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Koulutreenit ulkokentällä

Viime viikon minä vietin talvilomaa kotona Puumalassa. Diiva jäi Savitaipaleelle, jossa sitä ratsasti parikertaa yksi tallilainen. Heillä oli mennyt kuulemma hyvin, vaikkakin kerran Diiva oli kokeillut, miten täti pysyy kyydissä ottaessaan ritolat. Diiva vietti kuitenkin 4pv loman ja huomasin sen kyllä varsin hyvin eilen ratsastaessani ulkokentällä. Vaikka se oli edellisenä päivänä liikkunut ja ollut suhteellisen järkevä vaikka vapaita oli ollut, niin kyllä se tiesi milloin minä olen selässä ja kenen kanssa voi yrittää pelleillä. Neiti on ollut siis vieraanvarainen (ehkä ihan hyvä vain..)

Eilen lähdettiin kotoa ajamaan Savitaipaleelle jo kahdeksan jälkeen aamulla, jolloin olimme perillä jo yhdentoista aikaan. Itse aloin purkamaan omia, sekä hevosen tavaroita mitä tuotiin mukana ja pikkusiskoni alkoi harjaamaan Diivaa. Karvaa lähti hevosesta ihan järkyttävät määrät, mutta ihan hyvä vain - pääsee eroon talviturkistaan, eikä tule enään niin kuuma liikutuksessakaan.

Alkuun otettiin Diivasta rakennekuva, jotta pystyttiin vertailla muutosta siihen kun se tuli minulle. Diiva näyttää kuvassa aivan eri hevoselle, kun siinä mikä on otettu minulle tullessani! Talviturkki hämää aavistuksen, mutta se on kasvattanut massaa ja saanut pyöreyttä lihaksiin, sekä ihan hevosen perusilme on muuttunut. Neiti näyttää jo ihan aikuiselle!


Tässä näkyy miten Diiva oli aluksi jännittynyt ja meni turhan lyhyellä kaulalla


Mutta kun rentous alkoi löytyä, valui niska myös ajoittain liiankin alas



Kuvauksien jälkeen hyppäsin satulaan ja neitihän oli oikein virkeällä päällä. Sanoin jo tallissa äidilleni Diivan vaikuttavan juuri sellaiselle, että tänään saatetaan mennä ja lujaa. Pitkään en kerennyt menemään, kun se yritti jo lähteä käsistä ja hyppiä pystyyn. Näissä tilanteissa käänsin sen aina itsensä ympäri, jolloin se ei pääse hyppäämään. Diiva tapaa tehdä nimittäin nii, että joko se pukittaa tai hyppää pystyyn paikallaan tai hyppää ilmaan, aivan kuten aijemmin julkaistussa videossa, jossa menemme Harjussa pellolla. Linkki siihen TÄSSÄ. Jollen väärin muista alla olevassa videossa näkyy myös.

Tässä oma asento jopa ihan hyvä, Diivakin kulkee kivasti tasapainossa tuntumalla

Aloin sitten tekemään ihan väistöjä suoralla uralla käynnissä, sekä keksien Diivalle tekemistä, jolloin se alkoi pikkuhiljaa kuuntelemaan. Nostin sitten ravin, jossa Diiva oli alkuun myöskin aika menossa, mutta alkoi pikkuhiljaa rauhottua. Koska jouduin alkuun pidätellä jonkin verran, Diiva oli melko jännittynyt ja meni todella lyhyellä kaulalla. Tein paljon taivutteluita ja suunnan muutoksia, jolloin Diiva alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja alkoi tulemaan ihan hyvää pätkää. Ajoittain se jännittyi ja puri kuolaimeen, mutta luulen sen johtuvan vain liian vahvasta tuntumasta. Diiva tuntui kuitenkin sen verran virkeältä, että en uskaltanut hirveästi antaa tilaa. Kun Diiva alkoi tuntumaan ihan ok rauhalliselta, uskalsin itsekin antaa sille enemmän tilaa ja sain ratsastettua sitä jopa eteen ja tuntuma tuntui todella kivalle käteen.


Ratsastajan ilmekin kertoo miltä laukka tuntui selkään..:D

Pyrin saamaan Diivan taipumaan hyvin sisäpohkeen ympärille, sekä säilyttämään tasaisen tuntuman, mutta liikkuen myös reippaasti pohkeen edessä eteen. Loppua kohden Diiva alkoi olemaan jo todella kiva ratsastaa, Nostettiin sitten laukka, jossa Diiva meni vasempaan kierrokseen pari ihan super hyvää pätkää, itse sain vain istua hiljaa satulassa ja hevonen liikkui omalla moottorilla eteen säilyttäen kevyen tuntuman. Oikeeseen kierrokseen laukka oli taas ajoittain todella hankala, sekä Diiva alkoi todella paljon viskoa päätään, sillä tämä oli paljon vaikeampi suunta. Oikeassa laukassa Diiva lähtee helposti puremaan kuolaimeen kiinni ja punkemaan lapaa sisälle, joten laukkaan yleensä oikeaan ympyrällä pitäen aivan todella kevyen tuntuman ja huolehtien siitä, että Diiva kulkee lavoistaan suorana ja tasapainossa. Viimeinen ympyrä laukassa oli kuitenkin tosi kiva!

Kokonaisuutena Diiva oli todella kiva ratsastaa alkun pelleilyjen jälkeen. Loppuun vielä videota ratsastuksesta.

            

MUISTAKAA LINKITTÄÄ BLOGINNE MUKAAN LINKKAA BLOGISI -POSTAUKSEEN, JOHON PÄÄSET KLIKKAAMALLA TÄSTÄ.

Petra


torstai 5. toukokuuta 2016

Toivon pilkahduksia

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla täällä ja tallillakin viihtyy jo paljon pidempään. Vaikka yleensä minulla meneekin yhden hevosen hoidossa/ratsastuksessa menee sen 3h, jaksan tallilla puuhailla vielä parituntia enemmän puunaillen varusteita ja siivoillen paikkoja. Aurinko ja lämpö tuo kivasti energiaa puuhailla. Hevonen tuntuu kuitenkin ehkä entistä enemmän madolta..:D

Tänään ratsastin Diivan pellolla, jossa tein ihan perus juttuja. Alkuun kävelin ihan pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjan ja yritin saada neitiä vähän väistämään pohjetta. Tämä on vielä vähän hankalaa, mutta toimii jo paremmin kuin hetki sitten. Näiden jälkeen otin kevyttä ravia molempiin suuntiin, alkuun vähän pidemmällä ohjalla, jota pikkuhiljaa lyhensin. Tykkään mennä ensimmäiset ravikierrokset vähän pidemmällä ohjalla, jotta hevonen ei jännity äkkiä lyhenevistä ohjista, vaan ravaa rennosti. Diiva oli tänään paljon paremmin pohkeen edessä kuin viimeeksi, vaikka silloinkin oli suht ok. Nyt kun Diiva on alkanut jo liikkua eteen, huomaa sen ohjastuntumasta, joka alkaa pikkuhiljaa löytyä. Vielä parikuukautta sitten ei ollut kuulokaan tuntumasta. Hevonen katseli yläkautta silmiin kun otin ohjaa lyhyemmäksi. Tähänkin auttoi maastoilu, josta Diiva tykkää hirveästi, jonka vuoksi siellä pääosin mennäänkin.







Ravien jälkeen otin molempiin suuntiin laukkaa. Laukka nousi tänään todella hyvin, riitti kun siirti sisäjalan eteen, ja nosti sisä lonkkaa ylös ja eteen. Tämäkuin on jo todella hieno juttu, sillä laukka on ollut todella vaikeata. Vieläkään Diivalla ei riitä tasapaino laukata jyrkkiä kaarteita, jonka vuoksi ollaan laukattu vain suurella ympyrällä. Kun tässä on saatu laukkaa vähän koottua ja lyhennettyä, voi laukkaa kokeilla jo kaarteissakin. 



Laukan jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin, jonka jälkeen tein ihan vain suoraan ratastusta ja siirtymisiä suoralla uralla. Tässä tein alkuun virheen, kun ohjailin liikaa kädellä. Seuraavalla kerralla pidin kuitenkin käden paikallaan ja pohkeet kiinni, jolloin ei ollut ongelmaa. Sitten tultiin samaa ravissa, mikä oli vähän hankalampaa, mutta pikkuhiljaa parani. Tein myös ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä, joissa Diiva kuunteli hyvin istuntaa ja pysähtyi todella kiltisti. Ravi siirtyminen oli haastavampi, mutta toistojen jälkeen nekin alkoivat sujua. Sitten tein vielä ravin kautta laukan nostoja, jotka meni todella hienosti.

Tälle viikolle Diivalle on sovittu kengitys ja ratsutus. Saa nähdä siirtyykö ne eteenpäin meistä johtumattomista syistä. Kuitenkin loppuviikko maastoillaan (la ja su) ja nautitaan lämmöstä. Tiistaina uskaltauduin Diivalla ensimmäistä kertaa ilman satulaa maastoon ja neiti oli niin kiltti! Sain mennä kaikki askellajit, eikä pelleillyt mitään.

Kohta lähdenkin pitkästä aikaa Levälän tallille, Rosalle estetunnille, treenaamaan pääsykokeisiin, joista tuleekin kohta puolin postausta. Katsotaan saanko minkälaista materiaalia sieltä.

Petra

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Vieraileva ratsastaja

Ai että tätä mun muistia... Nyt kun materiaalia riittäisi vaikka muille jakaa, niin en muista kirjoittaa ja jakaa niitä tänne:D Nyt kuitenkin saatte nähdä Diivan selässä tälläkertaa jonkun muun kuin minut. Kaverini Sanna tuli Diivaa moikkaamaan ja ratsastamaan. Itseäni ehkä hiukan jännitti, kuinka käy, koska Diiva oli juuri edellisen päivänä heittänyt minut maastoon. Sen vuoksi ei menty maastoon, vaan pyörittiin sellaisella jätteenkeräyspisteellä.

Olin yllättynyt miten hyvin niillä meni! Sanna oli nimittäin ensimmäinen kaveri, kenet olen päästänyt Diivan selkään, sillä Diiva kun ei ole mikään tasainen puksuttaja, ei selkään voi ketä tahansa laittaa. Sannan tiedän kuitenkin osaavan ratsastaa todella hienosti, paljon paremmin kuin minä ja hänellä on itselläänkin hieno estetamma, josta voi lukea täältä lisää.

Alkuun Sanna pyyti Diivaa ihan vain väistämään pohjetta. Vaikka tämä onnistuu nykyjään maastossa ihan ok, niin tässä se oli kuitenkin aika hankalan oloista. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin hyvin sujumaan. Tämän jälkeen otettiin ravia molempiin suuntiin, jossa DIiva oli kokoajan punkemassa kotiinpäin. Joka ikinen kerta, ratsasti missä vain, Diivalla on aina yksi tietty kohta, joka on todella hankala ja jonne se punkee kokoajan. Tähän menin sitten juoksutusraipan kanssa avuksi, jolloin se meni tosi kiltisti siitä ohi, mutta heti kun en ollut raipan kanssa kävelemässä perässä, se oli taas punkemassa ja hidastelemassa siinä kohdalla. Kerran se taisi siinä pukittaa, kun Sanna käski raipalla eteenpäin, kun ei kuunnellut pohjetta.


Laukkaa otettiin ihan vain molempiin suuntiin yhdet sujuvat pätkät, sillä ravityöskentelyä tehtiin aina pitkään. Siinä sitten pylly nousi vähän enemmän, mutta Sanna pysyi hyvin onneksi kyydissä. Itseni painajainen olisi ollut se, että se olisi Sannan heittänyt tantereelle ja juossut taas kotiin (ai mikä pieni pelko iski..). Diivalla oli taas hankalaa jatkaa laukkaa pitempi jakso putkeen, mutta molempiin suuntiin saatiin kuitenkin ihan hyvät pätkät.



Tällä viikolla ( tai ehkä kun te tätä luette on jo seuraava viikko, mutta kuitenkin) Diiva on ollut vähän kevyemmällä. Kerran ratsastin myös roskiksilla, kerran juoksutin ja eilen käytiin heppakerholaisten kanssa maastossa. Diiva toimi hienosti 12 vuotiaan tytön ratsuna siellä. (mentiin siis pääosin käyntiä, pieni rauhallinen ravipätkä otettiin).


Diivalle ostettiin nyt rotary kuolain, jota olisi tarkoitus ensiviikolla kokeilla. Se on siis samanlainen, kuin kolmipala, mutta siinä nivelten kohdalla on pallot (tai jotkut sellaiset) jotka pyörivät ympäri, joka antaa liikkumatilaa kielelle. Tämän pitäisi olla hevosen suulle mielyttävämmän tuntuinen. Tästä yritän saada teille postauksen tehtyä.

          



maanantai 6. huhtikuuta 2015

#114 Hyvä Elmeri, hyvä minä

Tuntuu taas että pitkästä aikaa en ole kirjoittanut teille postausta ihan perus ratsastuksista Elmerillä. Nyt sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan sellaisen, tosin ilman ajankohtaisia kuvia.

Pelto on nyt osittain kuivunut niin yvin, että siinä pystyy menemään jo melko hyvin. Laukkaa en ole uskaltanut vielä kokeilla, koska siinä ei vielä onnistuta tasapainossa ja rauhallisesti menemään. Ravi jutuissa ei ole ongelmia, jos menee rauhallisesti.  Katsotaan jos vaikka pystyisi kohta siinä vähän hyppäämäänkin :)

Alkuverkaksi menin maastoos. Alussa Elmeri meni taas tuttuun tapaan todella rauhallisesti. Ennen yhtä taloa Elmeri yhtäkkiä pysätyi ja oli ihan järkyttyneen näköinen. Otin siinä vähän ohjaa tiukemmalle, koska tuntu että kohta lähdetään. Onneksi niin ei käynyt. Pyysin Elmeriä liikkumaan eteenpäin ja juttelin sille, niin jatkoi taas ihan lepposin mielin matkaa. Koskaan Elmeri ei oo minulla ainakaan mitään tollatavalla pelännyt. Eka ravipätkä meni ihmeen hyvin. Kierroksilla tietysti käytiin, mutta käsissä pysyi tosi hyvin. Pyrin itse pitämään vaan käden ylhäällä ja paikallaan ja olemaan rento, niin Elmerikin alkoi jo rauhottua. Takasinpäin sitten käveltiin melko nopsaa vautia metsäpolkua pitkin.
Kunnon mahat kasvanu ku meni vapaalle heinälle :I

Maaston jälkeen menin pellolle hetkeksi pyörimään. Tarkoitus oli saada suuhun hyvä tuntuma, muistaa itse pitää käsi ylhäällä (josta saan nykyjään kuulla kokoajan, kun meinaa valahtaa alas) ja saada Elmeri taipumaan. Meni kyllä niin paljon paremmin, kun osasin odottaakkaan. Huomasi kyllä miten paljon auttoi Elmerin ratsastettavuuteen se, että käsi oli ylhäällä ja tasainen. Tavallisesti kuin ratsastan liikaa kädellä. Tein paljon ympyröitä, jossa pyrin saamaan Elmerin hyvin taipumaan ja kuuntelemaan sisäpohjetta. Huomasin paljon apua siitä kun tein ensin kädellä puolipidätteen ja sitten taivutin sisäpohkeella. Ympyröitä tein molempiin suuntiin ravissa ja käynnissä. 

Tein myös kulmia niin, että työnsin takaosan aina ulos. Tässä Elmeri toimi tosi hyvin ja herkistyi pohkeelle. Tässä huomasin myös sen, kuinka tärkeä on puolipidäte ennen pohjetta. Tätä tein vain käynnissä, sillä tämä on liian hankala tehdä ravissa vielä tässä vaiheessa. 

Lopuksi annoin Elmerille pitkät ohjat ja annoin ravata pitkällä kaulalla venyttäen alas. Ja pitkästä aikaa Elmeri oikeesti venytti alas ja ravasti rennosti ja rauhallisesti. Parannusta meidän menossa on siis selvästi tullut :)

Lopuksi vielä tästä meidän kuolain rumbasta. Huomasin, että Elmeri toimii kaikista parhaiten niin että menen parikertaa suoralla ja parikertaa hackamorella. Nytten kun menin vähän aikaa taas suoralla, niin Elmeristä tuli tosi herkkä suuhun, enkä saanut yhtään menemään rauhassa ja rennosti. Sitten kun hackiksesta vaihtaa suoraan niin menee ihan super hyvin, eikä vedä vesimeloneita sieraimiin kun otan ohjaa tuntumalle. Onko kellään kokemusta tälläisestä ja olisiko jotain kuolainta mikä voisi tälläsellä toimia? Ei tarvitsisi olla aina vaitelemassa...

Kunnon karvaturrikka :D





maanantai 9. kesäkuuta 2014

Pikkuhiljaa hyvätulee!

Meillä on käynyt yks Jenna niminen tyttö ratsastamassa ja ollaan sen kanssa menty kaks kertaa 2h maasto ja kerran pellolla. Hepat on siis päässy aika "helpolla", kun maastossa ollaan vain pääosiin kävelty ja pellolla pidin tunnin jossa tehtiin pääosin käynti juttuja. Tuntia pitäessä huomasin itse ja Jenna huomasi, että Jenny ei kuuntele paljoa yhtään. Tehtiin siis paljon siirtymisiä ja taivutteluja, eikä Jenny niillä sen paremmaksi tullut. Päätin sitten, että ratsastan joku päivä molemmat hepat ihan kunnolla (ei sillä että olisin hyvä ja että saisin ne toimimaan hyvin, mutta luulen saavani kuitenkin jotain aikaan) ja se päätös oli hyvä!

Ratsastin ensin Jennyllä. Se oli melko järkkä, eikä kuunnellut yhtään. Tein paljon ympyröitä, voltteja ja väistätin takaosaa kulmissa ulospäin, eikä ne ei paljoo auttanut. Sara sitten kertoi  fiksumpana, että jos ei kulmassa taivu niin tee siihen voltti ja jos ei kuuntele pohjetta niin muistuta raipalla pohjeen kohdalle. Näiden neuvojen ansiosta alkoi Jenny pikkuhiljaa olemaan parempi.

Kun Jenny alkoi jo vähän taipumaan paremmin nostin ravin. Tein siinä tehtävää, joka oli edellisessä haastepostauksessa, eli siinä tulin keskihalkaisijalle ravissa tein ennen keskikohtaa voltin jompaan kumpaan suuntaan, suoristus ja voltti toiseen suuntaan. Yleensä olen tehnyt vielä volttien jälkeen pohkeenväistöä, mutta tälläkertaa jätin tekemättä. Tällä tehtävällä alkoi Jenny tulemaan jo paljon paremmaksi. Panostin siis taivuttelemaan ja saamaan heppaa vähän enemmän kuulolle jonka huomaa myös seuraavasta tehtävästä. Tein siis loivaakiemurauraa, jossa tehdään heti alussa, voltti sisällepäin, sitten keskellä voltti ulospäin ja lopussa voltti sisällepäin. Ohjaamisen tein pääosin johtavalla ohjalla ja pohkeella. Jenny alkoi olla jo ihan kiva! Tein parit laukannostot ja laukka ympyrät. Laukka oli ihan kamalaa, kunnes tajusin, että kannattais varmaan ratsastaa :D Tein siis kädellä puolipidätettä ja ratsastin eteen, jolloin alkoi laukka tuntumaan laukalta!








Jenny oli siis ihan ok ratsastaa. Ärsytti kun se veti taas päätä sinne eteenpäin ja se näytti ihan true ravihevoselta, mutta pikkuhiljaa hyvätulee! Lopuksi Sara vielä ratsasti vähän aikaa. Mentiin n. 1h!

Seuraava "uhri" oli Elmeri! Elmerilläkään ei oltu vähään aikaan menty pellolla, joten oli alkuun myös aika jäykkä, mutta ei niin huono kun Jenny. Aloitin ihan sisään ja ulospäin asetuksilla, ympyröillä ja volteilla. Niillä alkoi heppa jo vähän taipumaan. Ongelmana oli vaan ötökät, jotka härräs kokoajan Elmerin kimpussa. Oli kiva istua selässä kun heppa tekee äkkipysähdyksiä vähän väliä! Vähän aikaa käynnissä taivuteltuani nostin ravin ja tein samaa tehtävää kun Jennyllä, eli keskihalkasijalle ravissa, voltti toiseen suuntaan, suoristus ja voltti toiseen suuntaan. Ohjauksena toimi johtava ohja ja pohje. Elmeri alkoi tulla tosi kivaksi ja kuunteli ihan super hyvin! Tämän jälkeen otin välikäynnit ja nostin ravin toiseen suuntaan ja ravailin ihan "uraa" pitkin. Lopuksi tein myös sitä loivakiemuraura-voltti juttua. Lopuksi tajusin, että "Hei täältä suusta varmaan vois ottaa kiinnikkin eikä roikottaa ohjia puolen kilometrin päässä" ja alkoi ratsuni hieman kokoamaan itseään :D Tutumalla ja eteenpäin ratsastuksella Elmeri myötäsi tosi kivasti! Huolmaatteko Elmeri menee nykyään paljon rennommin kun ennen! En tiedä huomaako sen kuvista, mutta ratsastaa se on ihan erilainen kun ennen! :) Kiitos Rosan pitämän tunnin mutsille.





















Mun istunta on ihan kamala! Saa antaa vinkkejä miten saisin sitä korjattua. Elmerillä se on kuitenkin huomattavasti parempi kun Jennyllä. Toivottavasti saan Rosalta jotain kommenttia ja neuvoja taas siitä kun mennään torstaina tunnille ja sunnuntaista keskiviikkoon olen leirillä. Siellä on 3H RATSASTUSTA PÄIVÄSSÄ!!!! en tiiä tuunko kuolee :P Kertokaa minkälaista postausta siltä haluatte! Videopostaus ainakin :P

Postauksen kuvat (c) Sara Kainulainen

Petra

lauantai 17. toukokuuta 2014

Ninjalla ratsastelut ja ratsastajaan totutukset

Moi! Postauksia ei ole taas tullut vähään aikaan, mutta ei ole ollut taaskaan ketään mukana, joka vois ottaa kuvia. Itse en nimittäin tykkää yhtään lukea kuvattomia postauksia, joten en halua niitä myöskään kirjoittaa!

Tänään suunnattiin siis kahdentoista aikoihin Ninjalle ratsastamaan. Tarkoitus oli lähteä mutsin kanssa maastoon. Mutsi meni Larpalla ja minä sitten Minnillä. Larpa on nyt heittäny kaksikertaa ratsastajan selässä ja pukitellut ajaessa yhdessä tietyssä kohassa, ja mutsi halus kokeilla et pukittaako se hänet alas myöskin, mutta matkalla kävi heppa sen verran lämmänä ja oli sen verran säpsy, joten päätettiin kävellä vielä jonkin matkaa jos se rauhottuis. Mentiin sit sen pelleily kohan ohi eikä se käynnissä pelleillyt mitään (ja nämä tippumiset yms. on tapahtunut siis ravissa). Mietin tässä et syy siihen pelleilyyn on varmaan se, että Larppa haluis mennä siinä hirveen kovaa, muttako sitä ei päästä menemään, niin se siitä sitten suuttuu. Larppa rauhottu heti sen pelleily kohan jälkeen ja otettiin ravi. Minni rouvalla olikin sitten vähän virtaa ja oli kokoajan menossa ja sai pitää ihan kunnolla kiinni, ettei lähe, koska siinä kävis huonosti :D Larppa luultavasti pukittais ja mutsi lentäis kyydistä. Noh ravattiin aika pitkä matka ja annettiin heppojen vähän matkaa kävellä ja hengähtää. Käännyttiin sitten takasin päin ja ravattiin vielä pitempi matka takasin päin. Ravia nostaessa Minnille iski kiire ja se lähti iha hito kovaa liikkeelle ja Larppa oli sitten vähän kauempana niin teki pienen pukin ja sai meidät sitte kiinni ku sain Minniäkin vähä hidastettua :D Paluumatkalla ei ollut sit mitää muuta sen kummempaa :)


Maaston jälkeen mentiin sitten pellolle vähän "vääntämään". Menin aluks Minnillä mut en osannu yhtää ratsastaa sillä ni vaihettii sit mutsin kaa ja menin sitten Larpalla. Tuntu ratsastus heti paljon luontevammalta :D Larpan kanssa ihan aluksi ravasin ihan suhkoht pitkällä ohjalla, että se rentoutuis ja sitten rupesin ottamaan ohjaa käteen ja vaatimaan vähän enemmän. Otin parikierrosta ravia, että sais vähän tuntumaa ja hepan ravaamaan kivasti ja sitten nostin laukkaa. Pari ekaa kertaa tuli taas pukkeja, mutta siitä sitten laukka jatku ihan kivasti. Pukittaessa pyysin vaa heppaa eteenpäin ja yritin olla välittämättä.




Vaihdettiin sitten suuntaa ja taas pitepää ohjaa ja heppaa vähä rennommaks, jonka jälkeen ohjat käteen ja vaaditaan enemmän. Hetken ravien jälkeen taas laukannosto. Ponski nosti tähän kierrokseen paljon paremmin, vaikka muistin että helpompi suunta oli just toinen. Aina ku heppa yritti hidastaa ni käsin reippaasti eteen, mutta pidin kuitenkin myös kunnolla kiinni kädellä ja heppa laukkas tosi hienosti!

Voitte saada kuvista ihan väärän näkemyksen mein menosta, ei se mee noin hyvin. Yleensä se on sellasta niinku tossa ylemmässä kuvassa! Mutta hitaasti hyvä tulee! :)






Ihana toi istunta :D


Kunnon tuoli istunta XD
Seuraavaksi sitten mentiin Tikulle. Oli tarkoitus otutella Hottista ratsastajaan. Hottis on siis vissiin 3v lämppäri ori, joka toimii raviheppana. Ori pojalla ei oo koskaan ennen ollu ratsastajaa selässä, joten alotettiin ihan perus selässä roikkumisella. Hottis ei välittäny paikallaan seinomisesta mitään. Seuraavaksi sitten menin taas mahalleen selkään ja käveltiin pariaskelta. Silloin Hottis vähä katto et mikä ihme tuolla selässä keikkuu, mut ei muuten välittäny mitään. Sitten seuraavaksi menin ihan istumaan satulaan. Hottis ei välittän siitäkään mitään, hää vaan haisteli minun jalkoja ja ihmetteli et mitkä ihmeen lepattimet nää tääl sivuil roikkuu. Käveltiin sit vähän matkaa eikä se sillon välittäny yhtään mitään. Tosi fiksu poika!




Postauksia tulee nyt tälleen aika harvaan tahtiin mutta postausta tulee aina kun on postattavaa! Jos teillä on jotain kivoja postausehdotuksia, niin niitä saa aina heittää :)

Petra