Vieraileva ratsastaja

Ai että tätä mun muistia... Nyt kun materiaalia riittäisi vaikka muille jakaa, niin en muista kirjoittaa ja jakaa niitä tänne:D Nyt kuitenkin saatte nähdä Diivan selässä tälläkertaa jonkun muun kuin minut. Kaverini Sanna tuli Diivaa moikkaamaan ja ratsastamaan. Itseäni ehkä hiukan jännitti, kuinka käy, koska Diiva oli juuri edellisen päivänä heittänyt minut maastoon. Sen vuoksi ei menty maastoon, vaan pyörittiin sellaisella jätteenkeräyspisteellä.

Olin yllättynyt miten hyvin niillä meni! Sanna oli nimittäin ensimmäinen kaveri, kenet olen päästänyt Diivan selkään, sillä Diiva kun ei ole mikään tasainen puksuttaja, ei selkään voi ketä tahansa laittaa. Sannan tiedän kuitenkin osaavan ratsastaa todella hienosti, paljon paremmin kuin minä ja hänellä on itselläänkin hieno estetamma, josta voi lukea täältä lisää.

Alkuun Sanna pyyti Diivaa ihan vain väistämään pohjetta. Vaikka tämä onnistuu nykyjään maastossa ihan ok, niin tässä se oli kuitenkin aika hankalan oloista. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin hyvin sujumaan. Tämän jälkeen otettiin ravia molempiin suuntiin, jossa DIiva oli kokoajan punkemassa kotiinpäin. Joka ikinen kerta, ratsasti missä vain, Diivalla on aina yksi tietty kohta, joka on todella hankala ja jonne se punkee kokoajan. Tähän menin sitten juoksutusraipan kanssa avuksi, jolloin se meni tosi kiltisti siitä ohi, mutta heti kun en ollut raipan kanssa kävelemässä perässä, se oli taas punkemassa ja hidastelemassa siinä kohdalla. Kerran se taisi siinä pukittaa, kun Sanna käski raipalla eteenpäin, kun ei kuunnellut pohjetta.

Laukkaa otettiin ihan vain molempiin suuntiin yhdet sujuvat pätkät, sillä ravityöskentelyä tehtiin aina pitkään. Siinä sitten pylly nousi vähän enemmän, mutta Sanna pysyi hyvin onneksi kyydissä. Itseni painajainen olisi ollut se, että se olisi Sannan heittänyt tantereelle ja juossut taas kotiin (ai mikä pieni pelko iski..). Diivalla oli taas hankalaa jatkaa laukkaa pitempi jakso putkeen, mutta molempiin suuntiin saatiin kuitenkin ihan hyvät pätkät.



Tällä viikolla ( tai ehkä kun te tätä luette on jo seuraava viikko, mutta kuitenkin) Diiva on ollut vähän kevyemmällä. Kerran ratsastin myös roskiksilla, kerran juoksutin ja eilen käytiin heppakerholaisten kanssa maastossa. Diiva toimi hienosti 12 vuotiaan tytön ratsuna siellä. (mentiin siis pääosin käyntiä, pieni rauhallinen ravipätkä otettiin).

Diivalle ostettiin nyt rotary kuolain, jota olisi tarkoitus ensiviikolla kokeilla. Se on siis samanlainen, kuin kolmipala, mutta siinä nivelten kohdalla on pallot (tai jotkut sellaiset) jotka pyörivät ympäri, joka antaa liikkumatilaa kielelle. Tämän pitäisi olla hevosen suulle mielyttävämmän tuntuinen. Tästä yritän saada teille postauksen tehtyä.