Viime postauksessa kerroin Diivan ylläpitoon menemisestä. Eräs todella mukavan ja fiksun oloinen tyttö kävi sitä pariviikkoa sitten kokeilemassa ja viime viikolla he kävivätte Diivan hakemassa. Diivan pois antaminen alkoi tuntua pikkuhiljaa ihan jollain tavalla siedettävälle sen jälkeen kun ylläpitäjä kävi sitä kokeilemassa, sillä tiesin, että Diiva pääsee hyviin ja kokeneisiin käsiin. Lähtöpäivänä menin kuitenkin tallille palakurkussa ja yritin lukita tunteet sisälleni, Diiva käveli kuitenkin vastaan nähtyään minut ja parit kyyneleet vierähti poskelle jo sillon. Laitoin hepan kuntoon kuljetusta varten ja yritin itseäni saada kasaan. Kohta tulikin ylläpitäjä paikalle ja kannettiin viimeiset tavarat autoon ja sitten alettiin heppaa laittamaan koppiin. Siinä vaiheessa kun oli lähdön aika romahdin aivan täysin ja itkinkin siitä hetkestä siihen asti kun pääsin töihin... Seuraavana päivänä asiat alkoi tuntumaan taas ihan ok, mutta pikkuhiljaa alkaa mussukkaa olemaan ikävä.
Koulussa on ihan omituista olla ilman hevosta. Eihän täällä ole iltaisin mitään tekemistä, ennen kun pääsit koulusta menit melkein suoraan tallille, tulit illalla kämpille ja kävit nukkumaan. Nyt päivät menee sängyn pohjalla ja netflixiä katsellen. Tarkoituksena olisi ehkä vähän yrittää urheilla, mutta saa nähdä miten käy.
Koulussa tosiaan olen nyt vain kolme viikkoa, jonka jälkeen meillä alkaa työssäoppiminen. Näillä näkymin menen työssäoppiin Puumalaan Raatilan Ratsutilalle, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaisesti.
Blogin sisältö tulee varmasti muuttumaan tai sitten en vain enää tänne kirjoita yhtään mitään. Diivasta tuskin kerron hirveästi mitään, mutta sitten tunneista/valmennuksista muualla saattaa tulla jotain. Sen näkee sitten miten alkaa hommat pyörimään :)
Petra
