Heipä hei pitkästä aikaa. Jotenkin on tuntunut vaikealta avata blogin kirjoitus alusta ja alkaa kirjoittamaan postauksia, vaikka postattavaakin olisi ollut. Välillä tulee inspiraatio kirjoittaa, mutta vanhoja juttuja on jotenkin todella hankala lähteä kirjoittamaan. Ajattelinkin kertoa mitä nyt kertoa pikakelauksella mitä tässä lähiaikoina on tapahtunut.
Koulu loppui meiltä 2.6, jolloin muutettiin molemmat takaisin Puumalaan. Diiva muutti takaisin samaan talliin missä on aina täällä ollessa ollutkin. Diiva sai viettää pari vapaapäivää, jonka jälkeen treenit jatkuivat pääosin maastossa. Ensimmäiset päivät heppa oli tosi huono ratsastaa, eikä tuntunut kuuntelevan ollenkaan, mutta pikkuhiljaa keskittyminen taas parani ja parikertaa Diiva on ollut maastossa ihan tosi kuuliainen ja kiva ratsastaa! Pariviikkoa treenit ovat olleet siis pääosin maastossa vaihtelevasti, välillä vähän pidempää ja välillä vähän lyhyempää maastolenkkiä. Kerran käytiin jo kahlaamassa järvessä, josta piti kylläkin hetki taas keskustella. Kun vihdoin sain neidin sinne niin tuntui olevan kuitenkin ihan kivaa.
Tämänviikon torstaina käytiin Raatikaisen tunnilla, joka meni tietyllä tavalla ihan hyvin ja toisaalta taas ihan penkin alle. Diiva taas keskittyi todella helposti kaikkeen muuhun kun siihen mitä siltä pyysin, mutta pätkissä oli ihan ok. Kun Diiva ei kuuntele ja katselee vain maisemia se puree kuolaimeen kiinni ja ns. lukittaa itsensä, jota korjaan aina tekemällä pidätteen vastakkaisella ohjalla ja ratsastamalla eteen, josta itselleni aiheutuu epätasainen käsi. Kunto ei myöskään täysin riitä pitämään itseäni ns. paketissa ja hallitsemaan koko kroppaa, joten tämä myös on osa syyllinen käden turhanpäiväseen heilumiseen. Heppa oli kivasti pohkeen edessä ja liikkui eteen, joten eniten kiinnitettiin huomioon tasaiseen käteen ja tasaiseen tuntumaan, jonka ansiosta hevonen tulisi taas parempaan tasapainoon. Työstettiin paljon taivutuksia isolla ympyrällä ja loppuun Diiva oli ihan semi ok. Diiva tosin väsyi todella nopeasti pohjan ollessa niin raskas. Harjun pohjien ollessa niin laadukkaita, sai mennä melko rankankin treenin, eikä D edes hionnut paljoa.
Lopuksi hypättiin vielä pientä radan pätkään ja hyppäsin Diivalla isomman esteen mitä ollaan koskaan hypätty, olin niin ylpeä itestäni ja tammasta tän jälkeen! Paras, pus <3. Tein itse paljon paikka virheitä, mutta Diiva on niin kiltti, että hyppää melkein paikasta, kuin paikasta. Diiva oli oikein innoissaan, joten tarkoitus olisi päästä loman jälkeen paljon hyppäämään ja ehkä starttaamaan jossain kisoissa!
Hevoset ovat saaneet olla ympäri vuorokauden laitumessa jo ehkä viikon ajan. Diiva viettää nyt ansaittua kesälomaansa ainakin heinäkuun alkuun asti, jonka jälkeen se saa alkaa liikkumaan taas pikkuhiljaa. Tarkoituksena olisi laittaa taas kärrejä sille perään, jotta mutsikin pystyisi alkaa Diivaa liikuttamaan tarpeentullen.
Tässä lähiaikoina olisi edessä todella isoja, raskaita ja vaikeita päätöksiä, joiden päättämisessä on mennyt ja varmasti tulee menemään aikaa. Tästä tulossa ehkä postausta lähiaikoina, riippuen asioiden etenemisestä. Monta videotakin olen jo aloitellut kuvaamaan, mutta katsotaan jos joku päivä saisi tallilta kuvattua ihan kokonaisen videon.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Video. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Video. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
maanantai 6. maaliskuuta 2017
Koulutreenit ulkokentällä
Viime viikon minä vietin talvilomaa kotona Puumalassa. Diiva jäi Savitaipaleelle, jossa sitä ratsasti parikertaa yksi tallilainen. Heillä oli mennyt kuulemma hyvin, vaikkakin kerran Diiva oli kokeillut, miten täti pysyy kyydissä ottaessaan ritolat. Diiva vietti kuitenkin 4pv loman ja huomasin sen kyllä varsin hyvin eilen ratsastaessani ulkokentällä. Vaikka se oli edellisenä päivänä liikkunut ja ollut suhteellisen järkevä vaikka vapaita oli ollut, niin kyllä se tiesi milloin minä olen selässä ja kenen kanssa voi yrittää pelleillä. Neiti on ollut siis vieraanvarainen (ehkä ihan hyvä vain..)
Eilen lähdettiin kotoa ajamaan Savitaipaleelle jo kahdeksan jälkeen aamulla, jolloin olimme perillä jo yhdentoista aikaan. Itse aloin purkamaan omia, sekä hevosen tavaroita mitä tuotiin mukana ja pikkusiskoni alkoi harjaamaan Diivaa. Karvaa lähti hevosesta ihan järkyttävät määrät, mutta ihan hyvä vain - pääsee eroon talviturkistaan, eikä tule enään niin kuuma liikutuksessakaan.
Alkuun otettiin Diivasta rakennekuva, jotta pystyttiin vertailla muutosta siihen kun se tuli minulle. Diiva näyttää kuvassa aivan eri hevoselle, kun siinä mikä on otettu minulle tullessani! Talviturkki hämää aavistuksen, mutta se on kasvattanut massaa ja saanut pyöreyttä lihaksiin, sekä ihan hevosen perusilme on muuttunut. Neiti näyttää jo ihan aikuiselle!
Kuvauksien jälkeen hyppäsin satulaan ja neitihän oli oikein virkeällä päällä. Sanoin jo tallissa äidilleni Diivan vaikuttavan juuri sellaiselle, että tänään saatetaan mennä ja lujaa. Pitkään en kerennyt menemään, kun se yritti jo lähteä käsistä ja hyppiä pystyyn. Näissä tilanteissa käänsin sen aina itsensä ympäri, jolloin se ei pääse hyppäämään. Diiva tapaa tehdä nimittäin nii, että joko se pukittaa tai hyppää pystyyn paikallaan tai hyppää ilmaan, aivan kuten aijemmin julkaistussa videossa, jossa menemme Harjussa pellolla. Linkki siihen TÄSSÄ. Jollen väärin muista alla olevassa videossa näkyy myös.
Aloin sitten tekemään ihan väistöjä suoralla uralla käynnissä, sekä keksien Diivalle tekemistä, jolloin se alkoi pikkuhiljaa kuuntelemaan. Nostin sitten ravin, jossa Diiva oli alkuun myöskin aika menossa, mutta alkoi pikkuhiljaa rauhottua. Koska jouduin alkuun pidätellä jonkin verran, Diiva oli melko jännittynyt ja meni todella lyhyellä kaulalla. Tein paljon taivutteluita ja suunnan muutoksia, jolloin Diiva alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja alkoi tulemaan ihan hyvää pätkää. Ajoittain se jännittyi ja puri kuolaimeen, mutta luulen sen johtuvan vain liian vahvasta tuntumasta. Diiva tuntui kuitenkin sen verran virkeältä, että en uskaltanut hirveästi antaa tilaa. Kun Diiva alkoi tuntumaan ihan ok rauhalliselta, uskalsin itsekin antaa sille enemmän tilaa ja sain ratsastettua sitä jopa eteen ja tuntuma tuntui todella kivalle käteen.
Pyrin saamaan Diivan taipumaan hyvin sisäpohkeen ympärille, sekä säilyttämään tasaisen tuntuman, mutta liikkuen myös reippaasti pohkeen edessä eteen. Loppua kohden Diiva alkoi olemaan jo todella kiva ratsastaa, Nostettiin sitten laukka, jossa Diiva meni vasempaan kierrokseen pari ihan super hyvää pätkää, itse sain vain istua hiljaa satulassa ja hevonen liikkui omalla moottorilla eteen säilyttäen kevyen tuntuman. Oikeeseen kierrokseen laukka oli taas ajoittain todella hankala, sekä Diiva alkoi todella paljon viskoa päätään, sillä tämä oli paljon vaikeampi suunta. Oikeassa laukassa Diiva lähtee helposti puremaan kuolaimeen kiinni ja punkemaan lapaa sisälle, joten laukkaan yleensä oikeaan ympyrällä pitäen aivan todella kevyen tuntuman ja huolehtien siitä, että Diiva kulkee lavoistaan suorana ja tasapainossa. Viimeinen ympyrä laukassa oli kuitenkin tosi kiva!
Kokonaisuutena Diiva oli todella kiva ratsastaa alkun pelleilyjen jälkeen. Loppuun vielä videota ratsastuksesta.
MUISTAKAA LINKITTÄÄ BLOGINNE MUKAAN LINKKAA BLOGISI -POSTAUKSEEN, JOHON PÄÄSET KLIKKAAMALLA TÄSTÄ.
Petra
Eilen lähdettiin kotoa ajamaan Savitaipaleelle jo kahdeksan jälkeen aamulla, jolloin olimme perillä jo yhdentoista aikaan. Itse aloin purkamaan omia, sekä hevosen tavaroita mitä tuotiin mukana ja pikkusiskoni alkoi harjaamaan Diivaa. Karvaa lähti hevosesta ihan järkyttävät määrät, mutta ihan hyvä vain - pääsee eroon talviturkistaan, eikä tule enään niin kuuma liikutuksessakaan.
Alkuun otettiin Diivasta rakennekuva, jotta pystyttiin vertailla muutosta siihen kun se tuli minulle. Diiva näyttää kuvassa aivan eri hevoselle, kun siinä mikä on otettu minulle tullessani! Talviturkki hämää aavistuksen, mutta se on kasvattanut massaa ja saanut pyöreyttä lihaksiin, sekä ihan hevosen perusilme on muuttunut. Neiti näyttää jo ihan aikuiselle!
| Tässä näkyy miten Diiva oli aluksi jännittynyt ja meni turhan lyhyellä kaulalla |
| Mutta kun rentous alkoi löytyä, valui niska myös ajoittain liiankin alas |
Kuvauksien jälkeen hyppäsin satulaan ja neitihän oli oikein virkeällä päällä. Sanoin jo tallissa äidilleni Diivan vaikuttavan juuri sellaiselle, että tänään saatetaan mennä ja lujaa. Pitkään en kerennyt menemään, kun se yritti jo lähteä käsistä ja hyppiä pystyyn. Näissä tilanteissa käänsin sen aina itsensä ympäri, jolloin se ei pääse hyppäämään. Diiva tapaa tehdä nimittäin nii, että joko se pukittaa tai hyppää pystyyn paikallaan tai hyppää ilmaan, aivan kuten aijemmin julkaistussa videossa, jossa menemme Harjussa pellolla. Linkki siihen TÄSSÄ. Jollen väärin muista alla olevassa videossa näkyy myös.
| Tässä oma asento jopa ihan hyvä, Diivakin kulkee kivasti tasapainossa tuntumalla |
Aloin sitten tekemään ihan väistöjä suoralla uralla käynnissä, sekä keksien Diivalle tekemistä, jolloin se alkoi pikkuhiljaa kuuntelemaan. Nostin sitten ravin, jossa Diiva oli alkuun myöskin aika menossa, mutta alkoi pikkuhiljaa rauhottua. Koska jouduin alkuun pidätellä jonkin verran, Diiva oli melko jännittynyt ja meni todella lyhyellä kaulalla. Tein paljon taivutteluita ja suunnan muutoksia, jolloin Diiva alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja alkoi tulemaan ihan hyvää pätkää. Ajoittain se jännittyi ja puri kuolaimeen, mutta luulen sen johtuvan vain liian vahvasta tuntumasta. Diiva tuntui kuitenkin sen verran virkeältä, että en uskaltanut hirveästi antaa tilaa. Kun Diiva alkoi tuntumaan ihan ok rauhalliselta, uskalsin itsekin antaa sille enemmän tilaa ja sain ratsastettua sitä jopa eteen ja tuntuma tuntui todella kivalle käteen.
![]() |
| Ratsastajan ilmekin kertoo miltä laukka tuntui selkään..:D |
Pyrin saamaan Diivan taipumaan hyvin sisäpohkeen ympärille, sekä säilyttämään tasaisen tuntuman, mutta liikkuen myös reippaasti pohkeen edessä eteen. Loppua kohden Diiva alkoi olemaan jo todella kiva ratsastaa, Nostettiin sitten laukka, jossa Diiva meni vasempaan kierrokseen pari ihan super hyvää pätkää, itse sain vain istua hiljaa satulassa ja hevonen liikkui omalla moottorilla eteen säilyttäen kevyen tuntuman. Oikeeseen kierrokseen laukka oli taas ajoittain todella hankala, sekä Diiva alkoi todella paljon viskoa päätään, sillä tämä oli paljon vaikeampi suunta. Oikeassa laukassa Diiva lähtee helposti puremaan kuolaimeen kiinni ja punkemaan lapaa sisälle, joten laukkaan yleensä oikeaan ympyrällä pitäen aivan todella kevyen tuntuman ja huolehtien siitä, että Diiva kulkee lavoistaan suorana ja tasapainossa. Viimeinen ympyrä laukassa oli kuitenkin tosi kiva!
Kokonaisuutena Diiva oli todella kiva ratsastaa alkun pelleilyjen jälkeen. Loppuun vielä videota ratsastuksesta.
MUISTAKAA LINKITTÄÄ BLOGINNE MUKAAN LINKKAA BLOGISI -POSTAUKSEEN, JOHON PÄÄSET KLIKKAAMALLA TÄSTÄ.
Petra
tiistai 24. tammikuuta 2017
Pellolla
Vihdoin ja viimein ollaan päästy taas jatkamaan treenejä yskän siirtyessä sivuun. Eläinlääkäri kävi tosiaan Diivaa katsomassa ja se määräsi limaa irroittavan lääkkeen joka toivottavasti vie yskän lopullisesti pois. Viimeviikon keskiviikkona sai neiti vihdoin uudet kengät jalkaan ja ilokseni illalla oli tullut ihan kunnon syvä hokinpolkeeman. Eilen maanantaina meillä olo vapaa iltapäivä, joten päätimme lähteä ratsastamaan pellolle, kun kerrankin päästiin valosalla ratsastamaan.
Hevoset olivat alkuun todella villejä ja harmikseni kaikki eivät tallentuneet kuville tai videoille, osa saatiin kuitenkin tallennettua. Diiva oli alkuun aika vahva ja epätasainen, joten menin sillä isolla ympyrällä ja taivuttelin vähän, jolloin neiti alkoi toimia jo paljon paremmin. Loppuun Diiva alkoi tuntua jo tosi kivalle ratsastaa ja oli kevyt kädelle. Harmikseni parhaimmat kohdat eivät kuitenkaan tallentuneet videolle.
Itse kun katsoin videota, järkytyin siitä miltä meidän meno näytti. Selkään Diiva tuntuu paljon paremmalta, mitä se näyttää maastakäsin. Tänään heräsimme aamulla aikaiseen ratsastamaan ennen koulun alkua ja pyrin korjaamaan mahdollisimman paljon virheitä mitä eilen tein ja Diiva olikin tänään tosi super! Se oli älyttömän kevyt ja kivasti pohkeen edessä, voi kunpa oltaisiin saatu tästä videota.
Ensiviikolla meillä olisi Minna Pekkalan estevalmennus, joten tälläviikolla olisi tarkoitus vähän pomppia jotain ja hakea tuntumaa hommaan. Diiva on onneksi aika helppo hypätä, kunhan sen saa vain tarpeeksi pohkeen eteen. Se katsoo itse hyvin paikan, mutta jos sitä jää yhtään vetämään ottaa se hypyn yleensä pohjaan ja on aivan mato. Tärkeitä on vain olla todella kevyt ja antaa edetä, niin sujuu hypytkin hienosti.
Lähden ensikuussa työssäoppimaan paikkaan, jossa pyörii viikottaiset tunnit, joten siellä luulen, että päästään valmentajan silmän alle vaikka joka viikko jos niin halutaan. Nyt minulla on todellinen treeni into, joten meitä ei estä tällähetkellä mikään. Suunta on vain eteenpäin, joten ehkä me vielä joskus päästään starttaamaan heC ja joku pieni esteluokkakin :)
Kuvat ja videot (c) Pia Jantunen ja Jenni Morosoff
Petra
Hevoset olivat alkuun todella villejä ja harmikseni kaikki eivät tallentuneet kuville tai videoille, osa saatiin kuitenkin tallennettua. Diiva oli alkuun aika vahva ja epätasainen, joten menin sillä isolla ympyrällä ja taivuttelin vähän, jolloin neiti alkoi toimia jo paljon paremmin. Loppuun Diiva alkoi tuntua jo tosi kivalle ratsastaa ja oli kevyt kädelle. Harmikseni parhaimmat kohdat eivät kuitenkaan tallentuneet videolle.
Itse kun katsoin videota, järkytyin siitä miltä meidän meno näytti. Selkään Diiva tuntuu paljon paremmalta, mitä se näyttää maastakäsin. Tänään heräsimme aamulla aikaiseen ratsastamaan ennen koulun alkua ja pyrin korjaamaan mahdollisimman paljon virheitä mitä eilen tein ja Diiva olikin tänään tosi super! Se oli älyttömän kevyt ja kivasti pohkeen edessä, voi kunpa oltaisiin saatu tästä videota.
![]() |
| heppa on niin hieno, ratsastaja puuhaa taas jotain omiaan.. |
![]() |
| Välillä näytettiin oikeen kouluratsukolta |
| hän vähän halusi mennä ja minä olin asiasta eri mieltä |
| neiti terhakkana menossa |
| laukka on vielä vähän hakusessa, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa toimia :) |
Ensiviikolla meillä olisi Minna Pekkalan estevalmennus, joten tälläviikolla olisi tarkoitus vähän pomppia jotain ja hakea tuntumaa hommaan. Diiva on onneksi aika helppo hypätä, kunhan sen saa vain tarpeeksi pohkeen eteen. Se katsoo itse hyvin paikan, mutta jos sitä jää yhtään vetämään ottaa se hypyn yleensä pohjaan ja on aivan mato. Tärkeitä on vain olla todella kevyt ja antaa edetä, niin sujuu hypytkin hienosti.
Lähden ensikuussa työssäoppimaan paikkaan, jossa pyörii viikottaiset tunnit, joten siellä luulen, että päästään valmentajan silmän alle vaikka joka viikko jos niin halutaan. Nyt minulla on todellinen treeni into, joten meitä ei estä tällähetkellä mikään. Suunta on vain eteenpäin, joten ehkä me vielä joskus päästään starttaamaan heC ja joku pieni esteluokkakin :)
Kuvat ja videot (c) Pia Jantunen ja Jenni Morosoff
Petra
sunnuntai 21. elokuuta 2016
Hieno hevonen, huono ratsastaja
Ensimmäinen viikko on nyt Harjussa lusittu. Perjantaina saavuin kotiin puolen kuuden aikaan viiden tunnin kotimatkan jälkeen. Melko suoraan jatkoinkin matkaa tallille, sillä luvassa oli tunti Raatikaisessa. Tallilla taisin olla n. 18.20, mutta silti lähtö myöhästyi. Itselläni on tapana pestä ja puunata varusteet käytön jälkeen. mutta nyt kun äiti oli sitä liikuttanut oli kaikki varusteet likaisena, joten oli aloitettava niiden puhdistuksella. Päästiin kuitenkin lähtemään n. 19.20 ja tunti olisi puolelta alkanut. Onneksi opettajakin oli vähän aikataulusta myöhässä, joten myöhästyminen ei haitannut.
Kiireessä hevosta laittaesssaja tavaroita pakatessa unohtuu aina jotain. Tälläkin kertaa jäi satulahuopa matkasta, mutta onneksi heillä oli lainata. Viime kerrallakin kun kiireessä lähdin jäi huopa, ei vissiin ole niin olennainen asia, että se on mukana :D Tietysti hevosella voi mennä ilmankin huopaa, mutta Diivan tämän hetkeinen satula on hiukan leveä edestä, joten pidän sillä karvaromaania alla. Kun heppa saa vähän lihaksia, käy satula varmasti ilmankin.
Ei tehty tunnilla mitään erikoista. Mentiin vain kaikkia askellajeja isolla ympyrällä ja minä yritin ratsastaa. Tiedän ja valmentaja tietää, että hevonen osaa, mutta itse en osaa ratsastaa sitä. Oma istuntani on tällähetkellä todella huono. Suurimpana hevoseen vaikutaa epätasainen käsi. Kyynerpää on irti kyljestä, nyrkki auki ja kädet meinaa valua reisille. Ravissa ei ole niin paha, mutta laukassa korostuu todella paljon. Laukassa näiden lisäksi lähden esteratsastajamaisesti työntämään yläkropalla, vaikka sen pitäisi olla hiljaa ja antaa hevoselle vapaus edetä. Jo näiden takia ei voi olettaakkaan, että hevonen kulkisi tasaisella tuntumalla kantaen itsensä.
Ratsastaessa sorrun tekemään myös liikaa. Käytän liikaa apuja saman aikaisesti, jolloin hevonen ei myöskään ymmärrä ristiriitaisia apuja. Sekä edelleen on ongelmana pohje, jolla helposti käsken joka askeleella. Tämä ei ehkä ole enää niin paha mitä se on ollut. Ajattelin vaihtaa vähän raskaimpiin jalustimiin, jos se auttaisi asiassa. Tällä hetkellä meillä on käytössä alumiiniset jalustimet jotka ovat todella kevyet. En osaa sanoa onko mahdollista että olisi hyötyä, mutta kokeilemalla selviää.
Nyt pitäisi päästä vain ratsastamaan jollain muillakin hevosilla, kun Diivalla. Sen kanssa on todella huono opetella olemaan hiljaa ja helposti pilaan Sannan tekemän työn. Laukassa istumisen ongelma johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen laukannut todella vähän. Elmeri kun ei osaa laukata, olen treenannut sen kanssa vain käynnissä ja ravissa. Muualla tunneilla olen päässyt kyllä sitten laukkaamaan, mutta huomaa että on vähän hakemista.
Mutta ettei ajatella liikaa negatiivisia asioita, ollaan me päästy myös eteenpäin. Pääsemme nykyjään aloittamaan siitä mihin vasta hetki sitten lopetimme. Suurena osana tässä on valmentajan astuminen kuvioihin. Kyllä tiedostan asian, että valmentajien luona olisi ollut hyvä käydä jo aikaisemmin, mutta se kun ei ollut aivan itsestään selvyys lähteä jonnekkin, joten toivon että asiaan ollaan puuttumatta sen enempää.
Tänään ratsastin Diivan kaikissa askellajeissa ajatellen vain paljon omaa tekemistäni ja sitä, että hevonen etenee ja kulkee reitin minkä minä määrään. Treeni meni ihan ok ja voin hyvin mielin jättää hevosen parin viikon lomalle, joka ei varmasti tee neidin päälle yhtään pahaa. Syyskuun neljäntenä päivänä Diiva muuttaa sitten Harjun lähellä olevalle tallille, jossa on sitten paremmat mahdollisuudet valmentautua.
Kiireessä hevosta laittaesssaja tavaroita pakatessa unohtuu aina jotain. Tälläkin kertaa jäi satulahuopa matkasta, mutta onneksi heillä oli lainata. Viime kerrallakin kun kiireessä lähdin jäi huopa, ei vissiin ole niin olennainen asia, että se on mukana :D Tietysti hevosella voi mennä ilmankin huopaa, mutta Diivan tämän hetkeinen satula on hiukan leveä edestä, joten pidän sillä karvaromaania alla. Kun heppa saa vähän lihaksia, käy satula varmasti ilmankin.
Ei tehty tunnilla mitään erikoista. Mentiin vain kaikkia askellajeja isolla ympyrällä ja minä yritin ratsastaa. Tiedän ja valmentaja tietää, että hevonen osaa, mutta itse en osaa ratsastaa sitä. Oma istuntani on tällähetkellä todella huono. Suurimpana hevoseen vaikutaa epätasainen käsi. Kyynerpää on irti kyljestä, nyrkki auki ja kädet meinaa valua reisille. Ravissa ei ole niin paha, mutta laukassa korostuu todella paljon. Laukassa näiden lisäksi lähden esteratsastajamaisesti työntämään yläkropalla, vaikka sen pitäisi olla hiljaa ja antaa hevoselle vapaus edetä. Jo näiden takia ei voi olettaakkaan, että hevonen kulkisi tasaisella tuntumalla kantaen itsensä.
Ratsastaessa sorrun tekemään myös liikaa. Käytän liikaa apuja saman aikaisesti, jolloin hevonen ei myöskään ymmärrä ristiriitaisia apuja. Sekä edelleen on ongelmana pohje, jolla helposti käsken joka askeleella. Tämä ei ehkä ole enää niin paha mitä se on ollut. Ajattelin vaihtaa vähän raskaimpiin jalustimiin, jos se auttaisi asiassa. Tällä hetkellä meillä on käytössä alumiiniset jalustimet jotka ovat todella kevyet. En osaa sanoa onko mahdollista että olisi hyötyä, mutta kokeilemalla selviää.
Nyt pitäisi päästä vain ratsastamaan jollain muillakin hevosilla, kun Diivalla. Sen kanssa on todella huono opetella olemaan hiljaa ja helposti pilaan Sannan tekemän työn. Laukassa istumisen ongelma johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen laukannut todella vähän. Elmeri kun ei osaa laukata, olen treenannut sen kanssa vain käynnissä ja ravissa. Muualla tunneilla olen päässyt kyllä sitten laukkaamaan, mutta huomaa että on vähän hakemista.
Mutta ettei ajatella liikaa negatiivisia asioita, ollaan me päästy myös eteenpäin. Pääsemme nykyjään aloittamaan siitä mihin vasta hetki sitten lopetimme. Suurena osana tässä on valmentajan astuminen kuvioihin. Kyllä tiedostan asian, että valmentajien luona olisi ollut hyvä käydä jo aikaisemmin, mutta se kun ei ollut aivan itsestään selvyys lähteä jonnekkin, joten toivon että asiaan ollaan puuttumatta sen enempää.
Kuolaimena ollaan käytetty n. puolisenvuotta rotary kolmipalaa, joka on ollut todella toimiva. Kyseinen kuolain ei ole kuitenkaan kisoissa hyväksytty, joten kokeilin palata takaisin kolmipalaan, joka oli ennen käytössä. Silloinkin Diiva harrasti paljon päänviskelyä, jota loppui kuolaimen vaihdon rotary kolmipalaan. Nyt kun taas normaali kolmipala on käytössä harrastaa se sitä samaa. Sanna suositteli kokeilemaan D rengas kolmipalaa, jota varmaankin nyt kokeillaan ja siihen saakka käytetään sitä hyväksi todettua rotary kolmipalaa. Kuolain ehdotuksia voi kertoa matalaan ja herkkään suuhun :)
Tänään ratsastin Diivan kaikissa askellajeissa ajatellen vain paljon omaa tekemistäni ja sitä, että hevonen etenee ja kulkee reitin minkä minä määrään. Treeni meni ihan ok ja voin hyvin mielin jättää hevosen parin viikon lomalle, joka ei varmasti tee neidin päälle yhtään pahaa. Syyskuun neljäntenä päivänä Diiva muuttaa sitten Harjun lähellä olevalle tallille, jossa on sitten paremmat mahdollisuudet valmentautua.
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Peltoilua ja ekat esteet
Vihdoin ja viimein materiaalia blogiinkin! Pikkuserkkuni Riikka tuli meille, joten tietysti käytin tilaisuuden hyväksi ja raahasin hänet tallille kuvaamaan! Pelto oli semi hyvässä kunnossa, joten mentiin siinä. Ratsastin Diivan ja Elmerin, mutta postausta tulee nyt vain Diivan kanssa heppailusta.
Mentiin tosiaan pellolla. En Diivan kanssa mitään kummallista tehnyt, yritin saada sen liikkumaan reippaasti eteen ja käyttämään takajalkoja. Taisi sekin vähän yrittämiseksi jäädä, mutta kyllä se siitä! Itseasiassa käytiin Diivan kanssa puolen tunnin mini tunnilla Mirkan silmän alla. Tykkäsin tunnista ihan tosi paljon ja kunhan löydetään sopiva ajankohta niin ollaan ehdottomasti menossa uudestaan!
Diiva oli tosi reipas ratsastaa. Välillä piti pukittaa kun oli niin hauskaa tai kun vähän komensin raipalla. Menin kaikki askellajit läpi niin, että D tuntui suht mukavalle. Pystytettiin vielä pienet esteet ja hypättiin ne pariin otteeseen. Tultiin ensin ihan puomikasana, josta tehtiin pieni ristikko. Nämä tultiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Lopuksi laitettiin n. 50cm pysty este ja tultiin se laukassa. Diiva hyppäsi kuin vanha tekijä, oon ylpee vaavista <3
Videota tuli aika vähän ja mitään hyviä pätkiä ei videolle saatu, vaikka niitäkin oli. Pieni pätkä meidän menosta kuitenkin.
Nyt pitää yrittää tsempata ja saada postauksia tehtyä!
Petra
Mentiin tosiaan pellolla. En Diivan kanssa mitään kummallista tehnyt, yritin saada sen liikkumaan reippaasti eteen ja käyttämään takajalkoja. Taisi sekin vähän yrittämiseksi jäädä, mutta kyllä se siitä! Itseasiassa käytiin Diivan kanssa puolen tunnin mini tunnilla Mirkan silmän alla. Tykkäsin tunnista ihan tosi paljon ja kunhan löydetään sopiva ajankohta niin ollaan ehdottomasti menossa uudestaan!
Diiva oli tosi reipas ratsastaa. Välillä piti pukittaa kun oli niin hauskaa tai kun vähän komensin raipalla. Menin kaikki askellajit läpi niin, että D tuntui suht mukavalle. Pystytettiin vielä pienet esteet ja hypättiin ne pariin otteeseen. Tultiin ensin ihan puomikasana, josta tehtiin pieni ristikko. Nämä tultiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Lopuksi laitettiin n. 50cm pysty este ja tultiin se laukassa. Diiva hyppäsi kuin vanha tekijä, oon ylpee vaavista <3
Videota tuli aika vähän ja mitään hyviä pätkiä ei videolle saatu, vaikka niitäkin oli. Pieni pätkä meidän menosta kuitenkin.
Nyt pitää yrittää tsempata ja saada postauksia tehtyä!
Petra
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
torstai 23. huhtikuuta 2015
Ristolla isompia esteitä
Tetissä ollessani pääsin hyppäämään Ristolla. Hypättiin tällä kertaa rataa! Alkuverkassa tarkoituksena oli saada Ristoa vähän liikkelle, kun on vähän tahmea ja eteenpäin ratsastettava eläin. Noh, en kyllä mitenkään kummallisesti sitä saanut liikkumaan, mutta ei se mitään. Tein nopean verkan, parikierrosta käyntiä molempiin suuntiin ja sitten vähän ravia ja laukkaa molempiin suuntiin.
Verkkahyppyjäp otettiin ristikolle. Siihen meni hypyt ihan jees. Risto oli vieläkin todella hidas ja tahmea, enkä meinannut kunnolla saada ratsastettua eteen. No sitten kun tähän hypyt sujui ihan hyvin, tultiin eri radan osia pätkissä. Sitten tultiin rata kokonaan. Alussa se oli ehkä 70cm ja siitä sitten pikkuhiljaa nosteltiin. Mitä korkeammaksi esteet nousivat, sitä reippaammaksi heppa muuttui.
Yhdessä vaiheessa alkoi kannukset aina kesken radan nousemaan liian ylös, kun jää satulavyön reunaan kiinni. Heitin ne sitten pois. Ne on luultavasti liian isot... Toinen ongelma oli se kun mun jalka heilui ihan tosi paljon. Pitää nyt oppia pitämään se rauhallisena omalla paikallaan. Ja sitten jos paikka tuli liian lähelle tai kauvas, niin jalka heilahti satulan eteen. Silloin aina iski pieni APUA paniikki. Onneksi en kuitenkaan kertaakaan onnistunut tippumaan, vaikka monta lähellä piti paikkaa oli. Paikat osuivat yleensä oikein hyvin, jollen alkanut liikaa järjestämään ja nyppimään suusta. Huomasin, että pitää vaan antaa sujua ja pitää käsi- ja jalka rauhallisena niin hyppy sujuu hyvin. Itseäni jännitti alussa ihan tosi paljon, koska koskaan en ole hypännyt näin isoa rataa, mutta pikkuhiljaa jännitys alkoi läähteä ja keskityin vaan ratsastamiseen ja rauhallisuuteen, jolloin alkoi hypytkin sujua paremmin.
Videolta varmaan huomaatte, että paljon on epävarmuutta menossa, mutta johtuu siis aivan siitä, että nytten olen vasta pikkuhiljaa alkanut hypätä 70cm korkeampaa. Vähän varmuutta menoon, niin pystyn jo helposti sen 80cm menemään kisoissa, kun tälläiset 90-100cm radat jo menee just ja just.
Risto on kyllä niin mahtava opetus mestari, että! Tollaisella kun pääsisi useasti menemään, niin olisi kyllä niin mahtavaa! Risto on ehdottomasti uus suosikki! Vaikka on Tepi ja Elmeriki kyllä ihania, mutta Risto vaan opettaa niiiiin paljon!
Petra
Verkkahyppyjäp otettiin ristikolle. Siihen meni hypyt ihan jees. Risto oli vieläkin todella hidas ja tahmea, enkä meinannut kunnolla saada ratsastettua eteen. No sitten kun tähän hypyt sujui ihan hyvin, tultiin eri radan osia pätkissä. Sitten tultiin rata kokonaan. Alussa se oli ehkä 70cm ja siitä sitten pikkuhiljaa nosteltiin. Mitä korkeammaksi esteet nousivat, sitä reippaammaksi heppa muuttui.
Yhdessä vaiheessa alkoi kannukset aina kesken radan nousemaan liian ylös, kun jää satulavyön reunaan kiinni. Heitin ne sitten pois. Ne on luultavasti liian isot... Toinen ongelma oli se kun mun jalka heilui ihan tosi paljon. Pitää nyt oppia pitämään se rauhallisena omalla paikallaan. Ja sitten jos paikka tuli liian lähelle tai kauvas, niin jalka heilahti satulan eteen. Silloin aina iski pieni APUA paniikki. Onneksi en kuitenkaan kertaakaan onnistunut tippumaan, vaikka monta lähellä piti paikkaa oli. Paikat osuivat yleensä oikein hyvin, jollen alkanut liikaa järjestämään ja nyppimään suusta. Huomasin, että pitää vaan antaa sujua ja pitää käsi- ja jalka rauhallisena niin hyppy sujuu hyvin. Itseäni jännitti alussa ihan tosi paljon, koska koskaan en ole hypännyt näin isoa rataa, mutta pikkuhiljaa jännitys alkoi läähteä ja keskityin vaan ratsastamiseen ja rauhallisuuteen, jolloin alkoi hypytkin sujua paremmin.
![]() |
| Videolta otettu kuva, joten laatuon.com |
Risto on kyllä niin mahtava opetus mestari, että! Tollaisella kun pääsisi useasti menemään, niin olisi kyllä niin mahtavaa! Risto on ehdottomasti uus suosikki! Vaikka on Tepi ja Elmeriki kyllä ihania, mutta Risto vaan opettaa niiiiin paljon!
![]() |
| 100cm! |
maanantai 22. joulukuuta 2014
#99 Pulkka ratsastusta
Oon jo jonkin aikaan suunnitellut, että testataan Jennyllä silleen että toinen ratsastaa ja toinen tulee pulkalla perässä. Tänään saimme kaverin kanssa aikataulut sopimaan, joten päätimme sitten tänään testailla. Oli muuten ihan super kivaa ja hyvää treeniä hepalle! Suosittelen ehdottomasti testaamaan. Mentiin suht lyhyt lenkki ja mentiin hetki pellolla niin Jenny oli jo ihan hikinen. Pitemmittä puheitta videokoostetta meidän pulkkaratsasteluista tänään!
Ihanaa joulua kaikille lukijoille!
lauantai 8. marraskuuta 2014
Elmerin kanssa ensimmäinen vuosi
Tuntuu, että nykujään aloitan kaikki postaukset samalla tavalla, mutta ei se mitään :D Eli kiitos kaikille, jotka tätä blogis jaksaa seurailla, vaikka postauksia tuleekin harvoin... mutta en halua kuitenkaan kirjoitella postauksia jos ei kiinnosta. Postauksia tulee silloin kun on inspiraatiota, aikaa ja innostusta :D Nyt on taas ollu hirveä hinku kirjottaa jotein, mutta en millään oikeen keksi mitä kirjoittaa. Kuviakaan kun en saa, koska ei ole (edelleenkään) sitä kuvaajaa ja tallille mentäessä alkaa olla jo pimeää. mutta nyt itse aiheeseen!
En muista yhtään että millon Elmeri tuli - en edes kuukautta :D mutta joskus tässä syksyllä se tuli kuitenkin. Ollaan omasta mielestäni ainakin päästy ihan hyvää vauhtia eteenpäin, verrattuna siihen, että menen kuitenkin aika harvoin kunnolla pellolla. Ajattelin siis kertoa nyt ihan kokonaisen postauksen verran siitä miten ollaan päästy eteenpäin, mistä lähdettiin ja missä ollaan tällä hetkellä, missä on tullut parannusta ja onko kenties joku juttu mennyt alamäkeen.
Loppuun sitten video. Se on vähän sekalainen, mutta menkööt. Ja muuten tähän postaukseen oon käyttäny tosi paljon enemmän aikaa ja vaivaa kun muihin postauksiin. Tein tätä suunnilleen 4.5h
Jennystäkin tulossa samanlainen postaus sitten kun KOLMAS VUOSI TULEE TÄYTEEN :) Kertokaa ihmeessä kommenttia, että mitä tykkäätte tällähetkellä menosta ja mitä parannusta on tullut. Video pätkät ovat vähän huonoja, koska osassa ei ole ollut kuvaajaa, vaan kamera on laitettu kuvaamaan pellon reunalle. Ja tietty postausehdotukset ovat aina tervetulleita. Kuvailin muuten eilen videopostauksen, saa nähdä julkaisenko kun tuli aika tylsä kun ite kuvailin. Ja huomenna ollaan menossa Levälän tallille tunnille ja sieltä mahdollisesti postausta jos saadaan jotain kuvia sieltä :)
Petra
En muista yhtään että millon Elmeri tuli - en edes kuukautta :D mutta joskus tässä syksyllä se tuli kuitenkin. Ollaan omasta mielestäni ainakin päästy ihan hyvää vauhtia eteenpäin, verrattuna siihen, että menen kuitenkin aika harvoin kunnolla pellolla. Ajattelin siis kertoa nyt ihan kokonaisen postauksen verran siitä miten ollaan päästy eteenpäin, mistä lähdettiin ja missä ollaan tällä hetkellä, missä on tullut parannusta ja onko kenties joku juttu mennyt alamäkeen.
Mistä lähdettiin liikkeelle?
Muistan ensimmäisiltä ratsastuskerroilta sen kun Elmeri vaan tikitti menemään pää kolmantenajalkana eteenpäin, pääylhäällä ja ravikaan ei ollut edes ravia. Se jos joku oli JÄRKYTTÄVÄÄ! Noh okei, se oli ehkä ihan ymmärrettävää,kun heppa on seissyt vaan tarhassa parivuotta eikä sillä oltu tehty mitään ja oli varmaan vähän jumissakin. Parin kerran jälkeen heppa oli jo selvästi parempi ja osasi jopa ravata!
| Tästä huomaa, että kylkiluut näkyi vähän |
| kattokaa tota kaulaa :D tää oli vrm toine tai kolmas kerta Elmerin selässä. Elmerillä ei ollu vielä edes ollut omaa satulaa joten käytettiin Jennyn, kun oli sille sopiva. |
Elmerin tultaessa ei hirveesti päästy pellolla menemään kun tuli jo lumen maahan, joten mentiin paljon maastossa, joten ei sillon kummempaa kehitystä päässy tapahtumaan. Kevään tullessa ja pellon ollessa kunnossa päästiin kunnolla treenailemaan.
| Suuri syy myös pääylhäällä juoksuu oli myös aivan liian vahva kuolain |
| Selvästi aika lihakseton ja takapää ihan jotenki ravurimainen |
| Esteillä kiellettiin meilkein AINA |
| välillä osattiin memä myös rauhassa ja nätisti ja siitä sitten pikkuhiljaa noustiin. |
| Ilman satulaa kuvat ovat otettu 19.4 huomatkaa kuolaimettomat, jotka on ekoja kertoja käytössä |
| Lisää kuvateksti |
Elmeri ei ole koskaan osannut laukata. Se on ollut ihan räpellystä. Se näytti ihan laukalta, mutta ilo tönkköä, lyhyttä, kaahotusta ja "laukka askelia" oli vain pari ja sitten mentiin joko raville tai passille.
En osaa oikein ihmeellisesti selittää, mutta kuvista ja videoista huomaa hyvin kehityksen, joten laitan niitä nyt tähän postauksenn melko paljon. Tämän hetkisest on kuitenkin tosi huonosti matskuu. Nyttenkin ei oo kuvia yhtään joten laitan kameran pellonlaidalle kuvaamaan, joten saan siitä sitten videomatskuu ja kuvia kaapattua.
Tämänhetkinen
Nytten Elmeri on kehittyny tosi paljon. Luulen että kuolaimen vaihdolla on suuri osuus tähän. Se osaa mennä ihan sikahyvin ja on niiin hieno! Se nykyjään menee kivan rennosti ja käyttää selkäänsä ja astuu alleen (tai niin se ainakin tuntuu selkään). Laukkassa ei ole tapahtunut kummoisempaa muutosta, koska sitä ollaan niin vähän päästy treenailmemaan. Vasen laukka on ajoittain jo ihan laukan tuntuista.
Loppuun sitten video. Se on vähän sekalainen, mutta menkööt. Ja muuten tähän postaukseen oon käyttäny tosi paljon enemmän aikaa ja vaivaa kun muihin postauksiin. Tein tätä suunnilleen 4.5h
Jennystäkin tulossa samanlainen postaus sitten kun KOLMAS VUOSI TULEE TÄYTEEN :) Kertokaa ihmeessä kommenttia, että mitä tykkäätte tällähetkellä menosta ja mitä parannusta on tullut. Video pätkät ovat vähän huonoja, koska osassa ei ole ollut kuvaajaa, vaan kamera on laitettu kuvaamaan pellon reunalle. Ja tietty postausehdotukset ovat aina tervetulleita. Kuvailin muuten eilen videopostauksen, saa nähdä julkaisenko kun tuli aika tylsä kun ite kuvailin. Ja huomenna ollaan menossa Levälän tallille tunnille ja sieltä mahdollisesti postausta jos saadaan jotain kuvia sieltä :)
Petra
tiistai 14. lokakuuta 2014
Seuran estemestaruudet
Kävin Jennyllä Levälässä seuranmestaruus kisoissa. Rata oli todella epäsiisti ja hävettää vähän jälkikäteen. Olisi pitänyt enemmän keskittyä siihen, että radasta tulee siisti ja että ite pysyisin mukana. Tulin esteille ihan jälessä ja jäin suuhun kiskomaan. Pitäis hypätä vähän useemmin, niin saatais vähän rutiinia siihenkin.
Jenny käyttäyty tosi nätisti ja rauhallisesti. Nimittäin ennen se oli kisapaikoilla tosi stressaantunu, mutta nykyjään se ottaa ihan rauhallisesti. Alkuverkassa se oli vähän jännittynyt ja ihmeessään, enkä saanut sitä liikkumaan rennosti ja rauhassa. Verkkaaika oli tosi lyhyt tai siltä se ainaki tumtu, enkä vaan kerenny saamaan tuntumaa ennen rataa.
Menin siis luokat 70cm ja 50cm Jennyllä ja 50cm myös Larpalla. 70cm oli tosi sekanen ja mentiin liian nopeesti, enkä oikeen kerenny miettiä mitä tehdä, kun oltiinki jo seuraavalla esteellä. Levälässä kenttä on niin pieni, että esteitten välillä on aika vähän väliä. Älkää järkyttykö videosta:
Ekalle esteelle hyppy, lähestyminen ja paikka oli omasta mielestä ihan jees, mutta alas tultiin väärässä laukassa. Mitään laukan vaihtoja kun ei ratsastaja eikä hevonen osaa, niin sekin jouduttiin ravin kautta tekemään. Kakkoselle paikka oli huono ja hyppy oli ihan vino ja Jenny käänty jotenkin siinä esteenpäällä. Kolmoselle lähestyessä laukka tippui raville, mutta yli mentiin silti. Ite jäin hypyssäjälkeen, enkä ollut mukana. Esteeltä tultiin alas laukassa, mutta ennen nelosta se tippui taas raville... Hyppy nelosella oli ihan hyvä , mutta alas tultiin taas väärässä laukassa. Vitosen sarjalle tulin liian kovaan ja paikka ei osunut. Huomasin jo ennen A osaa että jenny epäröi, joten pohkeet kunnolla kiinni ja hyppy yli. Hyppy oli vähän outo. B osalle tuleminen meni Aosan takia ihan päin mäntyjä, hyppy oli huono ja siitä tuli puomi. Kutoselle ihan ok lähestyminen. Tultiin ehkä turhan pitkää laukkaa siihen, paikka oli kaukaa ja hyppy oli iso. Seiska oli ihan ok ja kasille lähestymiinen oli huono ja paikka ei oikein ollut hyvä. Esteen jälkeen käännyin väärään suuntaan. Maalilinja oli toisessa suunnassa...
Noh kaikesta huolimatta oltiin 2/4(?) ja seuran juniori mestaruus. En ole kyllä yhtään tyytyväinen itseeni, mutta treeniä, niin ehkä me tästä vielä vähän noustaan. En kaipaa valitusta siitä kuinka paskasti ratsastin. Voin ottaa vastaan rakentavaa kommenttia menosta. Tiedän kyllä että mikä meni huonostti ilman että saan paskaa niskaani!
Petra
Jenny käyttäyty tosi nätisti ja rauhallisesti. Nimittäin ennen se oli kisapaikoilla tosi stressaantunu, mutta nykyjään se ottaa ihan rauhallisesti. Alkuverkassa se oli vähän jännittynyt ja ihmeessään, enkä saanut sitä liikkumaan rennosti ja rauhassa. Verkkaaika oli tosi lyhyt tai siltä se ainaki tumtu, enkä vaan kerenny saamaan tuntumaa ennen rataa.
Menin siis luokat 70cm ja 50cm Jennyllä ja 50cm myös Larpalla. 70cm oli tosi sekanen ja mentiin liian nopeesti, enkä oikeen kerenny miettiä mitä tehdä, kun oltiinki jo seuraavalla esteellä. Levälässä kenttä on niin pieni, että esteitten välillä on aika vähän väliä. Älkää järkyttykö videosta:
Ekalle esteelle hyppy, lähestyminen ja paikka oli omasta mielestä ihan jees, mutta alas tultiin väärässä laukassa. Mitään laukan vaihtoja kun ei ratsastaja eikä hevonen osaa, niin sekin jouduttiin ravin kautta tekemään. Kakkoselle paikka oli huono ja hyppy oli ihan vino ja Jenny käänty jotenkin siinä esteenpäällä. Kolmoselle lähestyessä laukka tippui raville, mutta yli mentiin silti. Ite jäin hypyssäjälkeen, enkä ollut mukana. Esteeltä tultiin alas laukassa, mutta ennen nelosta se tippui taas raville... Hyppy nelosella oli ihan hyvä , mutta alas tultiin taas väärässä laukassa. Vitosen sarjalle tulin liian kovaan ja paikka ei osunut. Huomasin jo ennen A osaa että jenny epäröi, joten pohkeet kunnolla kiinni ja hyppy yli. Hyppy oli vähän outo. B osalle tuleminen meni Aosan takia ihan päin mäntyjä, hyppy oli huono ja siitä tuli puomi. Kutoselle ihan ok lähestyminen. Tultiin ehkä turhan pitkää laukkaa siihen, paikka oli kaukaa ja hyppy oli iso. Seiska oli ihan ok ja kasille lähestymiinen oli huono ja paikka ei oikein ollut hyvä. Esteen jälkeen käännyin väärään suuntaan. Maalilinja oli toisessa suunnassa...
Noh kaikesta huolimatta oltiin 2/4(?) ja seuran juniori mestaruus. En ole kyllä yhtään tyytyväinen itseeni, mutta treeniä, niin ehkä me tästä vielä vähän noustaan. En kaipaa valitusta siitä kuinka paskasti ratsastin. Voin ottaa vastaan rakentavaa kommenttia menosta. Tiedän kyllä että mikä meni huonostti ilman että saan paskaa niskaani!
Petra
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








.png)
.png)
.png)
.png)