Pääsykokeet Harjun opk

Heipä hei! Tämän postauksen kirjoitus taas vähän venähti, mutta parempi nyt eikä milloinkaan. Monille tulevaisuudessa Harjuun hakeville tästä voi olla ehkä "hyötyä". Tietää vähän miten hommat siellä tapahtuu.

Jos jollekkin on jäänyt epäselväksi hain Harjun Oppimiskeskukseen ratastuksenohjaaja linjalle. Periaatteessa sinne haetaan hevostalouden perustutkintoon, josta erikoistutaan sitten hh (hevosenhoitaja)- tai ro(ratsastuksenohjaaja) linjalle. Ensimmäinen vuosi on kuitenkin molemmilla sama, ja sen jälkeen aletaan suuntautumaan sinne omalle puolelleen.

Pääsykokeet alkoivat siis klo 12. Lähdimme aamulla kahdeksalta, jotta kerkeisimme käymä puuilossa ja biltemassa heppaostoksilla. Olimme Harjussa hyvissä ajoin perillä. Kokoonnuimme Nestori hallille, jossa ensin kerrottiin vähän asioita, joita meidän olisi tärkeä tietää. Sen jälkeen alkoivat haastattelut, joissa olin ensimmäinen. Haastattelussa oli Harjun opo Anna Haapio, sekä koulun kuraattori. Molemmat olivat todella mukavia ja haastattelu meni todella hyvin. Tuli pari kysymystä, mitä en todellakaan osannut odottaa, mutta sekvisin niistä omasta mielestäni ihan hyvin.

Seuraavaksi pääsimme maneesin puolelle, jossa ratsastuksenopettaja kyseli hiukan meiltä ratsastustaustaa, kuka opettanut, missä ratsastanut ja onko kilpaillut ja millä tasolla. Sen jälkee oli ryhmätehtävä, jossa pääsimme porukassa rakemtamaan esterataa. Molemmat tytöt joiden kanssa tämän tein olivat todella mukavia!

Seuraavaksi oli ratsastusosio. Sain ratsukseni Pepe nimisen puoliverisen. Ratsastaa hän ei oikein ollut minun makuuni. Todella hidas, kova pohkeelle ja suuhun. En saanut hevoseen sellaista kunnon tatsia (mitenhä lie kirjoitetaankaan :D). Teimme ihan perus juttuja, pysähdyksiä siirtymisiä joka askellajissa yms. Ratsastimme myös esteradan. Ensin tultiin ensimmäinen este parikertaa ja sen jälkeen lisättiin ehkä joka toinen kierros yksi este lisää. Tämä meni ihan ok. Heppa kun ei oikein ollut pohkeen edessä, en saanut ratsastettua sille hyviä paikkoja. Esteet oli ehkä 50cm, vaikka olin valmistautunut hyppäämään 80cm :D

Ratsastajien taso oli mielestäni huono ja itse sisällyn myös niihin huonoihin tämän näytön perusteella. Ainoastaan yhdellä ihmisellä kulki hevonen peräänannossa, mikä tuntui tulevan kyllä hevoselta melkein itseltään. Tulisivat katsomaan vaikka kun ratsastan jollain minun tyylisellä hevosella, niin meno olisi ihan jotain muuta. Mutta taito on sitä, että osataan ratsastaa monenlaisilla hevosilla... Tein nyt kuitenkin sen mitä tämän hevosen kanssa osasin ja pystyin. Toivotaan, että se riittää ja jos ei riitä on vielä toivoa pelissä.

Jos siis en pääse tästä kokeesta läpi, saan kuitenkin kutsun hevosenhoitajalinjalle. Syksyllä voin saada kuitenkin toisen mahdollisuuden kokeilla pääsenkö ro- linjalle, Jos en vielä silloinkaan pääse läpi, suuntaudun hh puolella hevosharrastepalvelujen tuottaja linjalle ja käyn yhden lisävuoden, jotta saan ohjurin paperit käteen. Monta on siis tietä saavuttaa unelma, mutta toivotaan, että se käy helpoimman kautta.

Videota sain itse, mutta sitä en julkaise täällä. Saatte nyt vain pari kuvaa, joissa näkyy kuinka mallikkaasti meni (huomaa sarkasmi).

Ponitytön paluu

En tiedä olenko ennen teille kertonut, että piidän äitini kanssa 4h heppakerhoa. Eilen oli heppakerhon viimeinen kerta, jolloin reissasimme Leijonamielen Ratsutilalle ratsastamaan.

Reissu oli varsin onnistunut ja mukava. Kaikki toimivat hevosten kanssa hienosti, opivat paljon uutta ja pysyivät kyydissä. Itsekkin pääsin ratsastamaan yhdelle tunnille mukaan, vaikkakin se ei ollut aivan minun tasoani. Sain alle pienen Sussi ponin. Eräs tallityttö kehotti minua laittamaan kannukset ja ottamaan raipan, koska poni oli kuulemma laiska. Sain tästä ennakko käsityksen, että poni on eteenpäin potkittava, eli ei yhtään minun tyylinen. Todellisuudessa poni olikin todella reipas ja miellyttämisen haluinen. Ponin kanssa kaikki sujui ihan hyvin, ainut ongelma oli laukassa, joka ei meinannut kaarteissa pyöriä, jolloin niissä piti reippaasti ratsastaa eteen.

Tykästyin poniin todella paljon ja jos vain mahdollista haluaisin mennä myös uudelleen! Vaikka Sussin koko alkuun vähän järkytti, ei se tuntunut niin pahalta selkään.

Tunnilla tehtiin alkuun vain pysähdyksiä ja ympyröitä. Minä tein sitten niiden lisäksi tempon muutoksia ja ympyrällä ratsastin aina vähän taivuttaen jonnekkin tai tekien jotain erilaista. Tämä oli vähän siis tälläinen kevyempi tunti, jolla sain vähän itseluottamusta ylös edellisen epäonnistuneen tunnin jälkeen.

Tulevaisuus hevosalalla?

Tämänkin postauksen kirjoitus vähän siirtyi, unohdin että lupasin tällaisen :D

Olen puhunutkin teille soveltuvuuskokeista ohimennen parissa postauksessa. Hain siis yhteyshaussa Harjun Oppimiskeskukseen hevostalouden perustutkintoon, jossa suuntaudun ratsastuksenohjaajaksi. Pääsykokeet ovat 17.5, eli ensiviikon tiistaina. Soveltuvuus kokeeseen kuuluu haastattelu, ryhmätehtävä ja ratsastustehtävä, joka on tasolta heB ja re80.

Jo parivuotta sitten päässä alkoi muhimaan ajatus, että yhdeksännen luokan jälkeen suunta olisi Harjuun, sillä tuttu oli siellä opiskellut ja kertoi paikasta paljon. Tänävuonna päätös tuntui jo jotenkin itsestäänselvyydeltä, ei tarvinnut miettiä haluanko vai en. Opiskelupaikasta alkoi muodostua unelma, suuri saavutus, johon olen treenannut nyt yli puolivuotta ratsastaen parinviikonvälein valmentajan silmänalla. Tällähetellä odotan innolla jo sykyä, enkä malta odottaa pääsyä kouluun.

Pikkusiskoni ratsasti yksi päivä Diivalla loppukäynnit, on se vaan niin <3

Tosiaan en siis vielä tiedä pääsenkö kyseiseen oppilaitokseen opiskelemaan, siitä saan ilmoituksen 16.6. Luulein kuitenkin, että minulla on ihan hyvät mahdollisuudet. Pakko tunnustaa, että jos en pääse kouluun murskaantuu myös minun tulevaisuuden suunnitelman. Nimittäin ratsastuksenohjaaja koulutuksen jälkeen haen näillä näkymin opiskelemaan kengittäjäksi. Myöhemmin haluan nousta opetusasioissa tason ylemmäs, eli ratsastuksen opettajaksi.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta pääsykokeiden suhteen. Kirjoitan niistä teille postausta heti ne koettuani. Ilmoitan myös teille pääsenkö kouluun, kun sen aika tulee.

Estetunti Levälän tallilla

Pitkästä aikaa, melkein vuoden tauon jälkeen suunnattiin tunnille Levälään, tarkoituksena hypätä. Viimeiset puolivuotta olen panostanut koulupuoleen ja sen aikana hyppäsin kerran pieniä, jonka vuoksi oli aika päästä hyppäämään ihan kunnolla ja treenata soveltuvuuskokeisiin (joista postausta huomenna).

Alkuun käveltiin radan rakennuksen ajan, jonka jälkeen otettiin hetki ravia. Kun ravi oli reipasta ja terävää, alettiin tulemaan ihan vain ravi puomeja. Tämänjalkeen jatkettiin kasikolla ihan ravissa. Sitten nostettiin ihan esteet ja tultiin laukassa samaa. Tehtävä onnistui ihan ok, parikertaa lähestyminen epäonnistui, koska Risto vähän innosti, enkä saanut laukkoja vaihdettua. Paikatkin osui huonosti, koska en nähnyt paikkoja. Asia alkoi kuitenkin korjaantumaan pikkuhiljaa, kun aloin saada vähän otetta hommaan.

Seuraavaksi mentiin rataa, joka oli ihan simppeli. Radassa taisi olla seitsemän estettä. Kaksi ensimmäistä oli oksereita, sitten oli pysty-pysty linja 18m, sitten oli sama okseri kuin ensimmäinen, jonka jälkeen seuraavasta kulmasa yhden askeleen sarja, josta kaarrettiin vielä linjan ensimmäiselle pystylle. Tätä tultiin alkuun ihan 60cm ratana, jota sitten nosteltiin pikkuhiljaa. Esteet tuntuivat kyllä niin pieniltä, koska Ristokin on yli 170cm säkäinen.


Itselläni oli ongelmaa jalkustimien paikallaan pysymisten kanssa, sekä se kun paikka jäi turhan kauas, tuli hypystä pitkä ja ohjet levähtivät käsistä. Tämä asia helpottui kun lyhensin jalustimia reijällä, jolloin sain enemmän tukea jalustimiin. Seuraavan kerran on muistettava laittaa tarpeaksi lyhyet jalustimet, sillä koko paketti kärsii, jos jalustimet eivät pysy paikallaan.

Minun oma ryhti on vähän lysähtynyt. Istuin selkä pyöreällä selällä ja hartiat edellä, joka näyttää aivan kauhealle. Tämä näkyi selvästi myös esteiden päällä ja alas tullessa. Tätä pitää vielä yrittää korjata ennen soveltuvuuskokeita. Sitten istunta alkaa olemaan jo siedettävä.

Toivon pilkahduksia

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla täällä ja tallillakin viihtyy jo paljon pidempään. Vaikka yleensä minulla meneekin yhden hevosen hoidossa/ratsastuksessa menee sen 3h, jaksan tallilla puuhailla vielä parituntia enemmän puunaillen varusteita ja siivoillen paikkoja. Aurinko ja lämpö tuo kivasti energiaa puuhailla. Hevonen tuntuu kuitenkin ehkä entistä enemmän madolta..:D

Tänään ratsastin Diivan pellolla, jossa tein ihan perus juttuja. Alkuun kävelin ihan pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjan ja yritin saada neitiä vähän väistämään pohjetta. Tämä on vielä vähän hankalaa, mutta toimii jo paremmin kuin hetki sitten. Näiden jälkeen otin kevyttä ravia molempiin suuntiin, alkuun vähän pidemmällä ohjalla, jota pikkuhiljaa lyhensin. Tykkään mennä ensimmäiset ravikierrokset vähän pidemmällä ohjalla, jotta hevonen ei jännity äkkiä lyhenevistä ohjista, vaan ravaa rennosti. Diiva oli tänään paljon paremmin pohkeen edessä kuin viimeeksi, vaikka silloinkin oli suht ok. Nyt kun Diiva on alkanut jo liikkua eteen, huomaa sen ohjastuntumasta, joka alkaa pikkuhiljaa löytyä. Vielä parikuukautta sitten ei ollut kuulokaan tuntumasta. Hevonen katseli yläkautta silmiin kun otin ohjaa lyhyemmäksi. Tähänkin auttoi maastoilu, josta Diiva tykkää hirveästi, jonka vuoksi siellä pääosin mennäänkin.

Ravien jälkeen otin molempiin suuntiin laukkaa. Laukka nousi tänään todella hyvin, riitti kun siirti sisäjalan eteen, ja nosti sisä lonkkaa ylös ja eteen. Tämäkuin on jo todella hieno juttu, sillä laukka on ollut todella vaikeata. Vieläkään Diivalla ei riitä tasapaino laukata jyrkkiä kaarteita, jonka vuoksi ollaan laukattu vain suurella ympyrällä. Kun tässä on saatu laukkaa vähän koottua ja lyhennettyä, voi laukkaa kokeilla jo kaarteissakin. 

Laukan jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin, jonka jälkeen tein ihan vain suoraan ratastusta ja siirtymisiä suoralla uralla. Tässä tein alkuun virheen, kun ohjailin liikaa kädellä. Seuraavalla kerralla pidin kuitenkin käden paikallaan ja pohkeet kiinni, jolloin ei ollut ongelmaa. Sitten tultiin samaa ravissa, mikä oli vähän hankalampaa, mutta pikkuhiljaa parani. Tein myös ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä, joissa Diiva kuunteli hyvin istuntaa ja pysähtyi todella kiltisti. Ravi siirtyminen oli haastavampi, mutta toistojen jälkeen nekin alkoivat sujua. Sitten tein vielä ravin kautta laukan nostoja, jotka meni todella hienosti.

Tälle viikolle Diivalle on sovittu kengitys ja ratsutus. Saa nähdä siirtyykö ne eteenpäin meistä johtumattomista syistä. Kuitenkin loppuviikko maastoillaan (la ja su) ja nautitaan lämmöstä. Tiistaina uskaltauduin Diivalla ensimmäistä kertaa ilman satulaa maastoon ja neiti oli niin kiltti! Sain mennä kaikki askellajit, eikä pelleillyt mitään.

Kohta lähdenkin pitkästä aikaa Levälän tallille, Rosalle estetunnille, treenaamaan pääsykokeisiin, joista tuleekin kohta puolin postausta. Katsotaan saanko minkälaista materiaalia sieltä.

Petra