Lomalla pääsin taas pitkän tauon jälkeen käymään Satu Mattilan tunnilla Leijonamielen ratsutilalla. Tunnit siellä osuvat aina viikolle, joten sinne on mahdollista päästä ainoastaan lomalla. Tunnilla kävin tiistaina ja juuri silloin oli luvattu lumisadetta ja kolmen aikaan iltapäivällä sitä alkoi satamaan ihan taivaan täydeltä. Mutta onneksi autoon oli vaihdettu jo aamulla talvirenkaat ja me hevosihmiset kun emme ole sokerista, suunnattiin auton keula kohti Sulkavaa. Perillä taisimme olla neljän jälkeen ja tunnin oli tarkoitus alkaa viideltä.
Perille päästyä kävimme kysymässä millä hevosella menen ja sain hevoseksi Alman. Alma on jo käsittääkseni aika vanha, mutta todella osaava ja mukava hevonen. Alma asuu isossa laumassa, josta lähdimme sitä hakemaan. Aikaa kun oli viime vierailusta kertynyt, ei meillä oikein ollut muistikuvaa minkä näköinen Alma oli. Mukaan meinasi tarttua hevosia aivan varsasta vaariin ja yhtä talutimme jo portillekkin. Tarhan luokse saapui kuitenkin onneksi eräs tallilainen, jolta kysyimme olimmeko oikean hevosen napanneet, niin eihän se tietysti ollut. Loppujen lopuksi oikea hevonen kuitenkin löytyi.
Laitoin hevosen reippaasti valmiiksi ja sitten suuntasimmekin jo kohti kenttää. Aloitimme tunnin alkukäynneillä, joiden aikana kerrottiin Sadulle mitä oltiin puuhailtu, tässä välillä. Sitten lähdimme työskentelemään ihan kevyessä ravissa hakien vähän tuntumaa hevosiin. Alma jäi helposti tyhjäksi kädelle ja lyhensi itseään liikaa kaulasta, joten lähdimme tekemään siirtymisiä askeleen sisällä. Ideana oli ratsastaa ravi melkein käyntiin ajatuksena saamaan hevonen polkemaan alleen, jonka jälkeen ratsastettiin eteen pohkeesta kohti ohjaa. Tätä ei tarvinnut tehdä montaa kertaa kunnes Alma alkoi jo hyvin rentoutumaan kropastaan ja venyttämään kaulaa vähän eteen. Jatkoimme samaa laukassa molempiin suuntiin. Laukassa askelta lyhentäessä laukka tippui parikertaa, mutta muuten sujui ihan ok. Näiden jälkeen annettiin hevosten hetki hengähtää.
Sitten jatkoimme pohkeenväistön parissa. Tulimme ensin ihan käynnissä koko diakonaali aina suuntaa vaihtaen. Käynnissä takaosa jäi helposti jälkeen ja hevosen oli ns.liian poikittain. Tässä oli vain tärkeä pitää ulkoavut ja mielummin asettaa vaikka ulospäin. Parin käynti kerran jälkeen jatkoimme ravissa. Väistöt onnistuivat ravissa paljon helpommin, kuin käynnissä, koko kroppa pysyi hallinnassa. Lisäsimme ravi väistöihin vielä ravi-käynti-ravi siirtymisen, joka onnistui ihmeen hyvin. Ravista siirtyminen käyntiin oli helpompi, kuin käynnistä raviin.
Kokonaisuutenaan tunti oli todella hyvä ja hevonen mukava. Sain taas paljon tunnista irti ja asioita joihin pitää kiinnittää huomiota Diivankin kanssa. Joululomalla pääsen toivottavasti käymään useammankin kerran :)
Pahoittelen puhelinkuvia, en viitinnyt viedä kameraa tuonne lumi/räntäsateeseen