Oma rakas sekasikiöni

En olekkaan kertonut täällä tarkemmin vielä siitä, mitä olin tehnyt Diivan kanssa ennen kuin ihan osto mielessä sitä kokeilin. Olen nähnyt Diivan kuitenkin ensimmäisen kerran parin viikon ikäisenä ja sen jälkeen pari kertaa kuussa.

(c) Miia Ahola

Ratsastus reissulla oli aina mukava käydä silittelemässä ja/tai ihailemassa varsoja, joita oli silloin kolme Nita, Koda ja Diiva. Vaikka kaikki oli aivan älyttömän suloisia, oli Diiva aina se minun suosikki. Aina piti yrittää Diivaa huudella aidan reunalle rapsuteltavaksi, kun se oli niin älyttömän suloinen ja kiltti. Koneeltakin löysin äsken myös jonkin verran kuvia Diivasta, josta huomaa myös, että hän on se minun suosikki varsa ollut!

Kyllä näistä Diivun tunnistaa, samanlainen mölö nytkin :D

"Jos olisi mahdollista niin tämä varsa olisi minun", 

"Tän mä vielä joku päivä ostan!", 

"Tää ois nii ihana, äiti pliiis, ostetaa jookos??",

Näitä ja monia muita sanoja liikkui parin vuoden ajan pienessä (tai ei niin pienessä, ehkä nuoressa) päässäni. Diiva vain tuntui siltä oikealta. Tiesin kuitenkin, ettei meillä ollut mahdollista hankkia omaa hevosta, joten pidin nämäkin ajatukset pääosin omassa päässäni.

Viime vuoden keväällä oli viikon tetissä Levälän tallilla. Siellä pääsin ensimmäista kertaa Diivan selkään. Jos oikein olen ymmärtänyt niin ennen sitä sillä oltiin talutuksessa menty kerran tai pari. Nyt olin kuitenkin ensimmäinen, joka meni Diivalla ilman satulaa. Tamma oli silloin aika jännittynyt ja ihmeissään, mutta meni suht nätisti. Kerran piti vähän rynnätä eteenpäin, mutta sain nopeaan pysäytettyä aiaan vasten.

Sitten tulikin jo ajatuksia oman hevosen hankkimisesta. Tiesin, että mitään hienoa tai osaavaa ei ollut mahdollista saada tai oikeastaan en halunnutkaan sellaista. Alusta asti on ollut selvää, että haluan itse opettaa hevoseni melkeimpä alusta asti. Vaihtoehtoina oli siis varsa tai joku ex-ravuri.

Kesällä menin parin kaverini kanssa Levälään leirille. Olin jo äitini kanssa käynyt pientä keskustelua, että Diiva voisi olla kiva heppa mulle, mutta mitään sen kummempia suunnitelmia ei ollut. Heti ensimmäisenä päivänä valitsin kuitenkin Diivan maastotunnille. Menimme myös hetken kentällä. Rakastuin aivan täysin. Vaikka Diiva pysähtyi kentällä n. 10m välein, ravia ei saanut nostettua laukasta puhumattakaan. Olin aivan myyty. Toisen kerran ratsastin ihan ostomielessä, en millään tunnilla vaan enemmän niinkuin koeratsastuksena. Ei mennyt silloinkaan kovin putkeen, mutta olin aivan rakastunut. Silloin tiestin, että tässä se on - minun tuleva oma hevonen. Viimeisenä leiripäivänä allekirjoitin kauppakirjan ja Diiva pääsi heti leirin lopuksi uuteen kotiin. Voitte kuvitella mistä silloin löytyi maailman onnellisin tyttö!

Koeratsastuksesta

Ilme kertoo

Diiva ekaa päivää kotona. Hän pääsi Kitin kaveriksi samaan tarhaan. Kiti otti Diivan heti omaksi suojakikseen, eikä meinannut antaa kenenkään mennä Diivan luokse :D

Rakenne kuvaa toiselta päivältä

5.8 oli päivä, jolloin olin virallisesti Diivan uusi omistaja! Tällä hetkellä voin sanoa, että vaikka matka ei ole ollut ruusulla tanssimista, en ole hetkeäkään katunut sitä, että tämän hevosen ostin. Diiva ei ole tylsä ja laiska, vaan juuri sellainen säpäkkä, joka saattaa välillä heitellä pukkeja, saada jonkin näköisiä slaageja ja nähdä pieniä vihreitä miehiä puskassa. Juuri sellaisen hevosen olen halunnut ja sellainen sain! Olen tyytyväinen hevoseeni ja siihen, että sen ostin! Vaikka välillä on päiviä jolloin tuntuu, ettei mikään onnistu, niin ne kerrat kun jonkin onnistuu antaa taas voimaa jaksaa taas monta viikkoa eteenpäin!

Vaikka joidenkin mielestä Diiva on huvikseen teetetty sekasikiö pullakaakki, minulle se on kaikkea muuta. Se on kaikkea mitä omalta hevoseltani haluan. Haluan, että hevoseltani löytyy luonnetta ja Diivalla sitä on! Ihan sama mitä mieltä muut ovat Diivasta, minulle se on aina se ykkönen ja niin rakas <3

Petra

Se kiltti ja rauhallinen ratsuni

Täälläkin päin Suomea valkoinen lumi on vuorannut maan pinnan vihdoin ja viimein. Harmillista kuitenkin, että ne luultavammin sulavat ennen joulua pois.. Suunnitelmissa oli heppakerholaisten kanssa pulkkaratsastusta, mutta sekin joudutaan lykkäämään myöhemmäksi.

Diivalla on ollut nyt vaan etusissa kantahokit, johtuen siitä, että muualle ei millään saatu. Tai varmaan oltaisiin, mutta kellään ei ole ollut aikaa putsailla hokinreikiä monta tuntia. Maat on ollu nyt jonkin aikaan sulina, joten hokeille ei oikeastaan edes tarvetta ollut. Nyt kuitenkin kun tuli pakkaset ja lumet maahan, niin ilman hokkeja ja vielä kengät jalassa ei meinaa pysyä edes pystyssä.

Tänään en uskaltanut edes yrittää lähteä maastoon. Teillä kulkee kuitenkin autoja, joten tiet ovat luultavasti todella liukkaita, kun lumi on tienpintaan tamppaantunut. Menin siis pellolla, jossa ei siinkään ollut hyvä mennä. Ravia ja laukkaa ei uskallettu ottaa, sillä käynnissäkin meinasi välillä jalat lähteä alta. Työskenneltiin tänään siis pelkästään käynnissä. 

Tein paljon pysähdyksiä, peruutuksia ja asetuksia. Yritin saada tasaista tuntumaa, mikä tuntuu olevan iso ongelma. Diiva ei meinaa millään hyväksyä tuntumaa. Sen huomaa siitä kun se heittää päätään koko ajan. Noh toivotaan että päästään ongelmasta pikkuhiljaa eroon. Diiva meinaa olla myös vähän tyhjä vasemmalle ohjalle, joten yritin sitä myös korjata asetuksien ja taivutuksien avulla. Tämäkin taisi jäädä aika pitkälti yrittämiseksi, sillä pää vispasi siihen malliin, että tuntumaa oli vaikea saada. 

Erittäin huonolaatuinen ja epäselvä kuva, mutta näkyy minkälainen punhero Diivu on tällähetkellä xd

Ratsastin Diivalla yks päivä kanssa tossa pellolla ja keksi silloin pystyyn hyppäämisen ja pukittamisen ihan kunnolla. Tai no pukittanut se on nyt melkein aina, mutta nyt se on lisääntynyt. Tänään Diiva pysähtyi yhteen kulmaan, missä kaverit olivat. Käskin varsaa eteen, mutta ei totellut, jolloin käskin kevyesti raipalla, josta rinsessa ei tykännyt sitten ollenkaan. Diiva esitti hienon rodeo shownsa ja hyppäsi ensin vähän pystyyn, josta sitten pukitti. Itse onnistuin räsähtämään jossain välissä kaulalle niin että rintakehä osui kaulaan ja ilmat lenti pihalle. Ite säikähin vähän, mutta jatkettiin sitten menoa. Viimeeksikin pellolla tällein kävi, kun mentiin ohi nurkasta, josta pääsee pois ja käskin raipalla kun ei liikkunut. Diiva ei selvästikkään tykkää yhtään tossa pellolla tai kentällä menemisestä.

Pelto oli aika liukas siinä kohin missä menin, joten lopuksi kävelin sitten vähän kaikkialla muualla. Ratsastan siin pellolla, jossa on heppojen tarha, jos joku ei vielä tiennyt. Toista samanlaista tilannetta ei enää onneksi käynyt, johtunee varmaan siitä, ettei liikuttu enää ihan kavereiden vieressä ja en uskaltanut enää raippaa käyttää. 

En tainnut vielä maita, mutta Diivalta siis putosi pari päivää sitten toisen etusen kenkä. Heppailtiin tänään siis ilman sitä, Huomenna Diiva pääsee kengistään eroon. Laitetaan sitten kengät takaisin kaikkine hokkeineen, kunhan päästään kaupungista kengät hakemaan tai joku tuttu pystyy ne sieltä meille tuomaan. 

Kyllä se sit välillä ihan hetkeksi myötäs

Näin hienosti se päätään heittelee ja ilme kertoo kuinka ihanaa se minusta on

Tälleen ko se aina menis. Ite jos osais viel istuukki... ois taas mentävä Diivun kanssa valmentajan silmänalle

Diivan kanssa hömppäilyä

Moi taas! Vaikka minulla ei olekkaan mitään kummoista asiaa, eikä materiaalia, ajattelin kirjoittaa jonkin näköisen postauksen lähipäivien tapahtumista.

Diivaa on nyt liikutettu 3-4x viikkoon. Se on rauhottunut hoitaessa nyt tosi paljon, kun saa kunnolla ja usein liikuntaa. D ei selvästikkään kestä vapaapäiviä tai lomia. Ratsastaessa on ihan mukavakin välillä, että tamma on reipas., Hoitaessa taas pitää häseltää ja kavioita nostaessa potkia, kun on niin kauhean kamalaa, kun taas välillä ei ole mitään ongelmaa, tamma...

Oon nytten mennyt suurinpiirtein joka toinen kerta maastossa ja joka toinen pellolla. Paljon on joutunut menemään pimeessä, mutta onneksi se ei tuota meille Diivan kanssa ongelmia. Maastossakin saa mennä vaikka ihan pilkko pimeellä - varsa ei pelkää yhtään mitään! Pellolla ollaan tehty ihan perus juttuja. Pään nykiminen on vähän vähentynyt, kun hankittiin ohuempi kuolain, mutta eroon ei olla päästy siitä vieläkään. Nyt harjoitellaan ihan vain rennosti ja oikein päin kulkemista ja yritetään saada tasaista tuntumaa. Eteen päin ollaan menty hurjasti jo siitä, mistä Diivan kanssa lähdettiin!

Sunnuntaina olin menossa D:n kanssa pitkälle maastolenkille, mutta se peruuntui kenkä ongelmien takia. Oikeesta etusesta kenkä oli jotenkin kummallisesti irti toiselta puolelta ja oli vähän vinkselis vonkselis siinä jalassa. Laitoin kengittäjälle viestiä, jos hän pääsisi sen ottamaan pois ja lyömään takaisin, mutta ei päässyt nopealla varoitusajalla tulemaan. Sovittiin seuraavalle päivälle, mutta sekin siirtyi. Kenkä oli onneksi tipahtanut sitten pois. Itse kun en osaa kenkää edes pois ottaa. Pitääpä pyytää Tikua neuvomaan, että "hädän" tullen saan omin voimin ne pois. Sunnuntaina en siis päässyt liikuttamaan, mutta tänään sitten käytiin maastoilemassa!

Diiva vaavina (c) Miia Ahola

Pelto ja tiet on tällä ketkellä ihan kivi kovina. Pellolla ei sen vuoksi voi nyt mennä. Toivotaan, että tulee mahdollisimman nopeasti lumet maahan, että saadaan luminen joulu ja Diivalle hiihtoratsastus valjaat selkää ja joku perään :_D

Petra

Peltoilua ja ekat esteet

Vihdoin ja viimein materiaalia blogiinkin! Pikkuserkkuni Riikka tuli meille, joten tietysti käytin tilaisuuden hyväksi ja raahasin hänet tallille kuvaamaan! Pelto oli semi hyvässä kunnossa, joten mentiin siinä. Ratsastin Diivan ja Elmerin, mutta postausta tulee nyt vain Diivan kanssa heppailusta.

Mentiin tosiaan pellolla. En Diivan kanssa mitään kummallista tehnyt, yritin saada sen liikkumaan reippaasti eteen ja käyttämään takajalkoja. Taisi sekin vähän yrittämiseksi jäädä, mutta kyllä se siitä! Itseasiassa käytiin Diivan kanssa puolen tunnin mini tunnilla Mirkan silmän alla. Tykkäsin tunnista ihan tosi paljon ja kunhan löydetään sopiva ajankohta niin ollaan ehdottomasti menossa uudestaan!

Diiva oli tosi reipas ratsastaa. Välillä piti pukittaa kun oli niin hauskaa tai kun vähän komensin raipalla. Menin kaikki askellajit läpi niin, että D tuntui suht mukavalle. Pystytettiin vielä pienet esteet ja hypättiin ne pariin otteeseen. Tultiin ensin ihan puomikasana, josta tehtiin pieni ristikko. Nämä tultiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Lopuksi laitettiin n. 50cm pysty este ja tultiin se laukassa. Diiva hyppäsi kuin vanha tekijä, oon ylpee vaavista <3

Videota tuli aika vähän ja mitään hyviä pätkiä ei videolle saatu, vaikka niitäkin oli. Pieni pätkä meidän menosta kuitenkin.




Nyt pitää yrittää tsempata ja saada postauksia tehtyä!

Petra