Blogin tulevaisuudesta

Moi! Olen jo jonkin aikaan miettinyt tämän blogin kohtaloa ja ajattelin kirjoittaa siitä tämän postauksen.

Tiesin jo Diivan ostaessa että tulen saamaan ihmisiltä paskaa niskaani ja niin tuli käymään. Silloin jo päätin, että jos blogin kautta tulevat kommentit aiheuttavat liikaa stressiä lopetan blogiin kirjoittamisen ainakin joksikin aikaa, jos en kokonaan niin Diivasta en ainakaan kirjoita enää mitään. Vaikka en blogiin kirjoita niin paskaa saan niskaani silti, mutta se luultavasti vähenee tai ainakin toivottavasti. Te ette ole kommenteissa nähnyt näitä kommentteja koska jos jotain on tullut, ne olen poistanut. Kaikkia kommentteja ei kuitenkaan tule tänne blogin puolelle vaan niitä kuulee sitten vähän kaikilta mitä on puhuttu ja kaikki on viitannut aina edelliseen kirjoittamaani postaukseen, että miten nyt on huono hevonen ja miten oon toiminut väärin.

En halua että Diivan osto alkaisi jollain tavalla kaduttamaan. Saan kuitenkin sellaisen kuvan ihmisten puheista, että niiden mielestä en osaa toimia varsan kanssa ja en saa opetettua siitä minkäänlaista ratsua, vaikka itse uskon että siitä jonkinlaisen pelin siitä saan. Jos en niin olisi uskonut, niin en olisi varsaa kyllä ostanutkaan. Tuntuu kuitenkin että itseluottamus tässä asiassa pettää jos saan kovin paljoa paskaa niskaani.

Tunnen paremmaksi vaihtoehdoksi jättää nyt blogin tauolle. Silloin ei tarvitse miettiä koko ajan mitä täällä sanotaan, vaan saan tehdä asiat niinkuin parhaaksi nään. Katsotaan jos joskus vähän kirjoittelen miten on mennyt mutta erillisistä "treeneistä" en kuitenkaan halua kirjoittaa.

Petra

Maastoilua ja satulaongelmia

Tänään käytiin Diivan kanssa maastossa. Juuri sillon kun oltiin lähdössä maastoon alkoi satamaan, arvatkaa ärsyttikö! No mutta ratsastettiin sitten vesisateessa pieni maastolenkki. Mutsi meni Elmerillä edellä ja tulin itse Diivalla perässä. 

Selkään nousun jälkeen kun jouduttiin odottelemaan, että mutsi kiipesi selkään niin Diiva oli tosi malttamaton. Sitten mun päästiin lähtemään niin piti päästää Elmeri edelle niin siitähän ei neiti tykännyt ja piti vähän monottaa kun kaveri meni takaa... Elmeri ei ollut ihan paras mahdollinen maastokaveri meille, koska juoksenteli edellä ja oli tosi malttamaton. Onneksi Diiva ei hirveästi Elmeristä välittänyt vaan oli ihan omissa maailmoissaan. Ainut milloin iski hätä niin oli silloin kun kaveri hävisi mutkan taakse. Diiva käyttäyty kyllä tosi nätisti! Kerran piti vähän säikkyä pientä kiveä pusikossa. Ravipätkät neiti ravasi tosi nätisti välittämättä Elmerin riehumisista. Kerran nostettiin laukkakin ja Diiva meni kyllä tosi nättiä laukkaa. 

Ainut ongelma nyt mikä on ilmennyt on että Diiva pysähtelee tosi paljon tai ravista siirtyy käyntiin ja laukasta raviin. Se tekee samaa myös ihan maastakäsin. Joten eteenpäin liikkuminen on nyt yksi mitä treenataan. Toinen on suoraan liikkuminen, sillä meno on laidasta laitaan ja pellolla uralta toiselle uralle (Okei ehkä vähän liiottelin, mutta idea kuitenkin). 

Sitten satulaongelmiin. Tänään huomasin lenkin jälkeen, että satula oli valahtanut tosi pahasti taaksepäin. Tällä hetkellä käyttämämme satula on Diivalle turhan leveä ja jää edestä vähän ilmaan (tai ei kirjaimellisesti ilmaan, mutta silleen jännästi, en osaa selittää xD).  Satulan valuminen siis johtunee siitä. Satulan etsintä siis edessä. Eli jos joku myy 16,5" mielellään musta estesatula ja leveydestä sen verran että ei mikään leveä. Muuta en osaa oikein sanoa. Mahdollinen tunninpitäjä voisi ehkä vilkaista vähän... 

Petra

Diivalla ratsastus

Eilen (30.6.) oli suunnitelmissa ratsastaa Diivalla. Kkuvia ei nyt oikein ole kun mutsi oli antanu kameran laturin lainaan ja kamerasta oli akku loppu. Arvatkaa suutuinko sille! Olisi ollut kuitenkin kiva saada kuvia kun Diivalla ratsastan.

Alussa ihan vaan käveltiin molempiin suuntiin pitkillä ohjila ja sitten otin ohjat tuntumalle ja ravailtiin molmempiin suuntiin. Vasen  kierros oli tosi paljon vaikeempi. Diiva punki kokoajan johoki suuntaan ja pysähteli. Syy voi olla myös kaverit jotka oli aidan toisella puolella. Toiseen suuntaan ei sitten ollut mitään ongelmaa. Typy ravas tosi nättiä ravia, eikä punkenut ollenkaan mihinkään suuuntaan.

Laukkaa otettiin ekaks vasempaan kierrokseen ja nousi ihan todella hienosti! Laukka oli tosi ihanaa istua ja Diiva malttoi laukatakkin pari ympyrää! Oikeeseen en saanut nostettua laukkaa ollenkaan. Se rupes loikkimaan ja juoksemaan sivuttain, jolloin meinas kaatua omiin jalkoihinsa. Mutsi kävi hakemassa sitten liinan, mutta sama asia jatkui senkin kanssa. Raviakaan Diiva ei sitten enää suostunut nostamaan, joten mutsi sitten talutti ja autto meidät kerran raville, jolloin sittenl lopetettiin.

Jännää miten iso ero voi olla noissa suunnissa, jos se siitä johtuu.