Vihreetä valoa

Herätys oli kello 7 eilen perjantaina. Nousin pirtenä ylös sillä päivä oli erityinen. Kävimme aamupalalla, eikä ruoka oikein meinannut maistua jännityksen vuoksi. Oltiin ajoissa ennen kahdeksaa ravitallissa valitsemassa ajohevosia ja hevoseksi valiutui melkein vakioiksi tullut suomenhevostamma Helinä. Itse en lähtenyt ajamaan, mutta autoin kavereita valjastuskissa ja siivosin karsinoita.

Kello alkoi lähestyä puoli kymmentä ja lähdin kävelemään ravitallista kohti vanhaa luokkarakennusta. Siellä oli vielä hetki odottelua, sillä opinto-ohjaaja oli myöhässä. Pääsin huoneeseen sisään 9.45. Minut pyydettiin istumaan pöydän ääreen ja kysyttiin parit kysymykset. Jonka jälkeen sain kuulla sen mitä olen pitkään halunnut kuulla, "Sinut on valittu opiskelemaan ratsatuksenohjaajaksi". Hymy nousi korviin asti, sanoin kiitokset ja onnellisena kävelin luokkarakennuksesta pois ja pari onnen kyyneltäkin vierähti poskelle. Ensimmäisenä yritin soittaa äidilleni, joka jännitti asiaa yhtä paljon tai jopa enemmän, kuin minä. Äiti ei kuitenkaan vastannut ja jaoin asian myös asiasta jännittäneiden luokkakavereideni kanssa.

Nyt voin siis sanoa sen, mitä olen pitkään halunnut sanoa. Minä opiskelen ratsastuksenohjaajaksi! Joidenkin mielestä tämä on varmasti jo aikamoista hehkutusta, mutta minulle tämä on iso asia - asia josta olen jo monta vuotta haaveillut.

Blogissa on nyt myös uusi banneri, josta kiitokset Hennalle, jonka blogiin pääset TÄSTÄ

Soveltuvuuskokeiden uusinta

Olette varmaan huomanneet blogin kauheabn ulkoasun, jotain niin järkyttävää... Hetkeen ei ollut edes banneria, mutta nyt väsäsin jonkinlaisen. Mikään tallennusmuoto ei tunnu olevan hyvä, aina jotain jää kuvasta uupumaan tai sitten blogger ei sitä tue. Jos on siis innokkaita ulkoasun/bannerin tekijöitä laittakaa facebookissa viestiä tai sähköpostia (petsku00@hotmail.fi). Blogin nimikin muuttui pitkän miettimisen jälkeen, sillä entinen nimi ei ollut enään mieleen.

Kuten jo aijemmin olen kertonut kävin toukokuussa Harjun Oppimiskeskuksessa ratsastuksenohjaajan soveltuvuuskokeissa, joista en päässyt läpi. Tämänviikon torstaina oli mahdollisuus se uusia ja tietysti se oli yritettävä uudelleen.

Saimme toivoa ratsuja ja toivoin itselleni Jimmy nimistä isoa puoliveristä. Kaverini meni kyseisellä hevosella pääsykokeet ja tykkäsi siitä, joten suositteli sitä minullekkin. Jimmyllä en ollut aikaisemmin mennyt vielä. Hevonen oli kuitenkin todella mukava ja kiva ratsastaa. Ravi oli todella isoa ja korkeeta, ja kun en ole sellaiseen tottunut, oli siinä vähän vaikeaa olla. Tämän vuoksi hevonen ei ravissa mennyt mitenkään erityisesti, mutta laukka ja käynti sitten onnistui oikein hyvin ainakin omasta mielestäni.

Itseäni jännitti jonkin verran esteosuus, sillä edellisestä hyppy kerrasta oli kertynyt aikaa. Estetehtävät onnistuivat siihen nähden ihan hyvin. Tehtävänä oli tulla ihan vain ravipuomeja kevyessä istunnassa, tässä kiinnitin paljon huomiota, että hevonen liikkuu eteen, itsellä katse ylös ja se pylly ei osu penkkiiin. Tämä onnistui ihan hyvin. Seuraava tehtävä oli tulla pienelle ristikolle ravissa ja nostaa estyeellä oikea laukka. Tämä onnistui ok, kerran hevonen tuli väärällä laukalla alas, mutta en usko, että sen on vaarallista. Tämän jälkeen tultiin pysty-pysty linja, jolle tultiin ensimmäisellä kerralla todella huonoon paikkaan sisään, hyppy lähti kaukaa enkä päässyt hyppyyn mukaan. Toisella kerralla ei ollut ongelmaa.

Laatu 6/5, mutta todistus aineistoa siitä, että hypättiin tälläviikolla :)

Samalta päivältä

Loppuun käytiin opettajien kanssa arviointi keskustelu, jossa kerroin vähän miten minusta sujui. Kerroin minkä takia ensimmäinen suhteutettu linja ei onnistunut ja opettajat tuntuivat arvostajan sitä, että osaa korjata/tietää mikä meni väärin ja osaa sen korjata seuraavalla kerralla. Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen ja meni huomattavasti paremmin mitä viime kerralla.

Nyt vaan peukut pystyyn ja toivotaan, että pääsen opiskelemaan ratsastuksen ohjaajaksi. Tiedon pitäisi tulla nyt ensiviikon perjantaina :)

Osallistukaapas Rosan blogissa olevaan arvontaan, jossa arvotaan hieno Spooksin vyö. Blogissa esiintyy Diivan puolisisko ja blogin kirjoittaja on Diivan kasvattaja :)

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu hyvää, tarkemmin erittäin hyvää! Elämä tuntuu rullaavan minulla, sekä hevosella. Minun kohdalla koulun käynti tuntuu mukavalle, eikä vielä ainakaan pakkopullalle. Luokka on super kiva, mutta opettajat nyt ovat mitä ovat. Diiva tuntuu olevan kotiutunut uuteen paikkaan hyvin. Ensimmäisinä päivinä kaikki oli vähän jännää, mutta enää ei tarvitse tallissa varoa, että millon se hevonen yrittää lintata seinään kun joku pelottaa.

Ollaan otettu Diivan kanssa tosi rennosti. Tosiaan neiti on asustanut täällä nyt reilun viikon ja sinä aikana olen käynyt kävelyttämässä useempana päivänä, sekä juoksuttanut ja ratsastanut kerran. Tällä viikolla olisi kuitenkin tarkoitus alkaa palailemaan kunnon treeniin. Tässä kuitenkin hommaa hankaloittaa kentän pieneys, sillä neiti ei mahdu siinä laukkaamaan. Tänään kävelylenkillä yritin etsiä lähellä olevaa isompaa tallia, jonka pihasta löytyy maneesi ja kenttä, mutta en löytänyt. Pitää kysellä josko joku osaisi antaa vähän reittiohjeita. Tarkoitus olisi sieltä alkaa siis vuokraamaan maneesia, jossa on sitten hyvä treenailla, josko päästäisi kohta pikku hiljaa hyppäämäänkin.

Tänään ilmoitettiin, että pääsykokeiden uusinnat olisivat ensiviikon torstaina. Luulin, että olisin kerennyt vielä käymään tunnilla ennen pääsykokeita, mutta olen jäämässä seuraavaksi viikonlopuksi Harjuun seuraamaan kenttäkisoja. Hyppytaukoa on päässyt kertymään mukavasti, mutta en usko, että esteet nousevat taaskaan 60cm korkeammalle. Luulen, että yli selviän, tyylistä en tiedä niinkään. Nyt on vain muistettava kiinnittää huomiota istuntaan todella paljon, sillä se on tällä hetkellä aika huonossa hapessa. Osittain johtuu myös romahtaneesta lihas-, että yleiskunnosta, jota parhaillaan yritän parantaa.

(c) Tuija Heino. Kuva keväältä

Keskiviikolle Diivalle on varattu raspaus. Voi olla, että tulee eläinlääkäriltä vähän noottia, sillä edellisestä raspauksesta on liikaa aikaa. Ratsastaessa Diiva on ollut kuitenkin ihan hyvä suuhun, joten en usko että siellä mitään kauhean vakavaa on päässyt kehittymään. Nyt on tietyllä tavalla hyvä fiilis, sillä täällä saat raspaajan paikalle tässäkin tapauksessa viikon varoitusajalla. Puumalaan kun et meinannut saada raspaajaa ollenkaan, hevonen olisi pitänyt lähteä viemään klinikalle, joka ei ole halpaa lystiä sitten ollenkaan, sillä maksettavaa kertyy kopista, kuskista. autosta, bensoista ja itse raspauksesta ynnä muusta. No nyt asiat ovat kuitenkin paremmin päin ja heppa saadaan hoidettua aina kun sille tarve.