Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu hyvää, tarkemmin erittäin hyvää! Elämä tuntuu rullaavan minulla, sekä hevosella. Minun kohdalla koulun käynti tuntuu mukavalle, eikä vielä ainakaan pakkopullalle. Luokka on super kiva, mutta opettajat nyt ovat mitä ovat. Diiva tuntuu olevan kotiutunut uuteen paikkaan hyvin. Ensimmäisinä päivinä kaikki oli vähän jännää, mutta enää ei tarvitse tallissa varoa, että millon se hevonen yrittää lintata seinään kun joku pelottaa.

Ollaan otettu Diivan kanssa tosi rennosti. Tosiaan neiti on asustanut täällä nyt reilun viikon ja sinä aikana olen käynyt kävelyttämässä useempana päivänä, sekä juoksuttanut ja ratsastanut kerran. Tällä viikolla olisi kuitenkin tarkoitus alkaa palailemaan kunnon treeniin. Tässä kuitenkin hommaa hankaloittaa kentän pieneys, sillä neiti ei mahdu siinä laukkaamaan. Tänään kävelylenkillä yritin etsiä lähellä olevaa isompaa tallia, jonka pihasta löytyy maneesi ja kenttä, mutta en löytänyt. Pitää kysellä josko joku osaisi antaa vähän reittiohjeita. Tarkoitus olisi sieltä alkaa siis vuokraamaan maneesia, jossa on sitten hyvä treenailla, josko päästäisi kohta pikku hiljaa hyppäämäänkin.

Tänään ilmoitettiin, että pääsykokeiden uusinnat olisivat ensiviikon torstaina. Luulin, että olisin kerennyt vielä käymään tunnilla ennen pääsykokeita, mutta olen jäämässä seuraavaksi viikonlopuksi Harjuun seuraamaan kenttäkisoja. Hyppytaukoa on päässyt kertymään mukavasti, mutta en usko, että esteet nousevat taaskaan 60cm korkeammalle. Luulen, että yli selviän, tyylistä en tiedä niinkään. Nyt on vain muistettava kiinnittää huomiota istuntaan todella paljon, sillä se on tällä hetkellä aika huonossa hapessa. Osittain johtuu myös romahtaneesta lihas-, että yleiskunnosta, jota parhaillaan yritän parantaa.

(c) Tuija Heino. Kuva keväältä

Keskiviikolle Diivalle on varattu raspaus. Voi olla, että tulee eläinlääkäriltä vähän noottia, sillä edellisestä raspauksesta on liikaa aikaa. Ratsastaessa Diiva on ollut kuitenkin ihan hyvä suuhun, joten en usko että siellä mitään kauhean vakavaa on päässyt kehittymään. Nyt on tietyllä tavalla hyvä fiilis, sillä täällä saat raspaajan paikalle tässäkin tapauksessa viikon varoitusajalla. Puumalaan kun et meinannut saada raspaajaa ollenkaan, hevonen olisi pitänyt lähteä viemään klinikalle, joka ei ole halpaa lystiä sitten ollenkaan, sillä maksettavaa kertyy kopista, kuskista. autosta, bensoista ja itse raspauksesta ynnä muusta. No nyt asiat ovat kuitenkin paremmin päin ja heppa saadaan hoidettua aina kun sille tarve.