Kiireessä hevosta laittaesssaja tavaroita pakatessa unohtuu aina jotain. Tälläkin kertaa jäi satulahuopa matkasta, mutta onneksi heillä oli lainata. Viime kerrallakin kun kiireessä lähdin jäi huopa, ei vissiin ole niin olennainen asia, että se on mukana :D Tietysti hevosella voi mennä ilmankin huopaa, mutta Diivan tämän hetkeinen satula on hiukan leveä edestä, joten pidän sillä karvaromaania alla. Kun heppa saa vähän lihaksia, käy satula varmasti ilmankin.
Ei tehty tunnilla mitään erikoista. Mentiin vain kaikkia askellajeja isolla ympyrällä ja minä yritin ratsastaa. Tiedän ja valmentaja tietää, että hevonen osaa, mutta itse en osaa ratsastaa sitä. Oma istuntani on tällähetkellä todella huono. Suurimpana hevoseen vaikutaa epätasainen käsi. Kyynerpää on irti kyljestä, nyrkki auki ja kädet meinaa valua reisille. Ravissa ei ole niin paha, mutta laukassa korostuu todella paljon. Laukassa näiden lisäksi lähden esteratsastajamaisesti työntämään yläkropalla, vaikka sen pitäisi olla hiljaa ja antaa hevoselle vapaus edetä. Jo näiden takia ei voi olettaakkaan, että hevonen kulkisi tasaisella tuntumalla kantaen itsensä.
Ratsastaessa sorrun tekemään myös liikaa. Käytän liikaa apuja saman aikaisesti, jolloin hevonen ei myöskään ymmärrä ristiriitaisia apuja. Sekä edelleen on ongelmana pohje, jolla helposti käsken joka askeleella. Tämä ei ehkä ole enää niin paha mitä se on ollut. Ajattelin vaihtaa vähän raskaimpiin jalustimiin, jos se auttaisi asiassa. Tällä hetkellä meillä on käytössä alumiiniset jalustimet jotka ovat todella kevyet. En osaa sanoa onko mahdollista että olisi hyötyä, mutta kokeilemalla selviää.
Nyt pitäisi päästä vain ratsastamaan jollain muillakin hevosilla, kun Diivalla. Sen kanssa on todella huono opetella olemaan hiljaa ja helposti pilaan Sannan tekemän työn. Laukassa istumisen ongelma johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen laukannut todella vähän. Elmeri kun ei osaa laukata, olen treenannut sen kanssa vain käynnissä ja ravissa. Muualla tunneilla olen päässyt kyllä sitten laukkaamaan, mutta huomaa että on vähän hakemista.
Mutta ettei ajatella liikaa negatiivisia asioita, ollaan me päästy myös eteenpäin. Pääsemme nykyjään aloittamaan siitä mihin vasta hetki sitten lopetimme. Suurena osana tässä on valmentajan astuminen kuvioihin. Kyllä tiedostan asian, että valmentajien luona olisi ollut hyvä käydä jo aikaisemmin, mutta se kun ei ollut aivan itsestään selvyys lähteä jonnekkin, joten toivon että asiaan ollaan puuttumatta sen enempää.
Kuolaimena ollaan käytetty n. puolisenvuotta rotary kolmipalaa, joka on ollut todella toimiva. Kyseinen kuolain ei ole kuitenkaan kisoissa hyväksytty, joten kokeilin palata takaisin kolmipalaan, joka oli ennen käytössä. Silloinkin Diiva harrasti paljon päänviskelyä, jota loppui kuolaimen vaihdon rotary kolmipalaan. Nyt kun taas normaali kolmipala on käytössä harrastaa se sitä samaa. Sanna suositteli kokeilemaan D rengas kolmipalaa, jota varmaankin nyt kokeillaan ja siihen saakka käytetään sitä hyväksi todettua rotary kolmipalaa. Kuolain ehdotuksia voi kertoa matalaan ja herkkään suuhun :)
Tänään ratsastin Diivan kaikissa askellajeissa ajatellen vain paljon omaa tekemistäni ja sitä, että hevonen etenee ja kulkee reitin minkä minä määrään. Treeni meni ihan ok ja voin hyvin mielin jättää hevosen parin viikon lomalle, joka ei varmasti tee neidin päälle yhtään pahaa. Syyskuun neljäntenä päivänä Diiva muuttaa sitten Harjun lähellä olevalle tallille, jossa on sitten paremmat mahdollisuudet valmentautua.
