Heipä hei pitkästä aikaa. Jotenkin on tuntunut vaikealta avata blogin kirjoitus alusta ja alkaa kirjoittamaan postauksia, vaikka postattavaakin olisi ollut. Välillä tulee inspiraatio kirjoittaa, mutta vanhoja juttuja on jotenkin todella hankala lähteä kirjoittamaan. Ajattelinkin kertoa mitä nyt kertoa pikakelauksella mitä tässä lähiaikoina on tapahtunut.
Koulu loppui meiltä 2.6, jolloin muutettiin molemmat takaisin Puumalaan. Diiva muutti takaisin samaan talliin missä on aina täällä ollessa ollutkin. Diiva sai viettää pari vapaapäivää, jonka jälkeen treenit jatkuivat pääosin maastossa. Ensimmäiset päivät heppa oli tosi huono ratsastaa, eikä tuntunut kuuntelevan ollenkaan, mutta pikkuhiljaa keskittyminen taas parani ja parikertaa Diiva on ollut maastossa ihan tosi kuuliainen ja kiva ratsastaa! Pariviikkoa treenit ovat olleet siis pääosin maastossa vaihtelevasti, välillä vähän pidempää ja välillä vähän lyhyempää maastolenkkiä. Kerran käytiin jo kahlaamassa järvessä, josta piti kylläkin hetki taas keskustella. Kun vihdoin sain neidin sinne niin tuntui olevan kuitenkin ihan kivaa.
Tämänviikon torstaina käytiin Raatikaisen tunnilla, joka meni tietyllä tavalla ihan hyvin ja toisaalta taas ihan penkin alle. Diiva taas keskittyi todella helposti kaikkeen muuhun kun siihen mitä siltä pyysin, mutta pätkissä oli ihan ok. Kun Diiva ei kuuntele ja katselee vain maisemia se puree kuolaimeen kiinni ja ns. lukittaa itsensä, jota korjaan aina tekemällä pidätteen vastakkaisella ohjalla ja ratsastamalla eteen, josta itselleni aiheutuu epätasainen käsi. Kunto ei myöskään täysin riitä pitämään itseäni ns. paketissa ja hallitsemaan koko kroppaa, joten tämä myös on osa syyllinen käden turhanpäiväseen heilumiseen. Heppa oli kivasti pohkeen edessä ja liikkui eteen, joten eniten kiinnitettiin huomioon tasaiseen käteen ja tasaiseen tuntumaan, jonka ansiosta hevonen tulisi taas parempaan tasapainoon. Työstettiin paljon taivutuksia isolla ympyrällä ja loppuun Diiva oli ihan semi ok. Diiva tosin väsyi todella nopeasti pohjan ollessa niin raskas. Harjun pohjien ollessa niin laadukkaita, sai mennä melko rankankin treenin, eikä D edes hionnut paljoa.
Lopuksi hypättiin vielä pientä radan pätkään ja hyppäsin Diivalla isomman esteen mitä ollaan koskaan hypätty, olin niin ylpeä itestäni ja tammasta tän jälkeen! Paras, pus <3. Tein itse paljon paikka virheitä, mutta Diiva on niin kiltti, että hyppää melkein paikasta, kuin paikasta. Diiva oli oikein innoissaan, joten tarkoitus olisi päästä loman jälkeen paljon hyppäämään ja ehkä starttaamaan jossain kisoissa!
Hevoset ovat saaneet olla ympäri vuorokauden laitumessa jo ehkä viikon ajan. Diiva viettää nyt ansaittua kesälomaansa ainakin heinäkuun alkuun asti, jonka jälkeen se saa alkaa liikkumaan taas pikkuhiljaa. Tarkoituksena olisi laittaa taas kärrejä sille perään, jotta mutsikin pystyisi alkaa Diivaa liikuttamaan tarpeentullen.
Tässä lähiaikoina olisi edessä todella isoja, raskaita ja vaikeita päätöksiä, joiden päättämisessä on mennyt ja varmasti tulee menemään aikaa. Tästä tulossa ehkä postausta lähiaikoina, riippuen asioiden etenemisestä. Monta videotakin olen jo aloitellut kuvaamaan, mutta katsotaan jos joku päivä saisi tallilta kuvattua ihan kokonaisen videon.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmennus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
sunnuntai 21. elokuuta 2016
Hieno hevonen, huono ratsastaja
Ensimmäinen viikko on nyt Harjussa lusittu. Perjantaina saavuin kotiin puolen kuuden aikaan viiden tunnin kotimatkan jälkeen. Melko suoraan jatkoinkin matkaa tallille, sillä luvassa oli tunti Raatikaisessa. Tallilla taisin olla n. 18.20, mutta silti lähtö myöhästyi. Itselläni on tapana pestä ja puunata varusteet käytön jälkeen. mutta nyt kun äiti oli sitä liikuttanut oli kaikki varusteet likaisena, joten oli aloitettava niiden puhdistuksella. Päästiin kuitenkin lähtemään n. 19.20 ja tunti olisi puolelta alkanut. Onneksi opettajakin oli vähän aikataulusta myöhässä, joten myöhästyminen ei haitannut.
Kiireessä hevosta laittaesssaja tavaroita pakatessa unohtuu aina jotain. Tälläkin kertaa jäi satulahuopa matkasta, mutta onneksi heillä oli lainata. Viime kerrallakin kun kiireessä lähdin jäi huopa, ei vissiin ole niin olennainen asia, että se on mukana :D Tietysti hevosella voi mennä ilmankin huopaa, mutta Diivan tämän hetkeinen satula on hiukan leveä edestä, joten pidän sillä karvaromaania alla. Kun heppa saa vähän lihaksia, käy satula varmasti ilmankin.
Ei tehty tunnilla mitään erikoista. Mentiin vain kaikkia askellajeja isolla ympyrällä ja minä yritin ratsastaa. Tiedän ja valmentaja tietää, että hevonen osaa, mutta itse en osaa ratsastaa sitä. Oma istuntani on tällähetkellä todella huono. Suurimpana hevoseen vaikutaa epätasainen käsi. Kyynerpää on irti kyljestä, nyrkki auki ja kädet meinaa valua reisille. Ravissa ei ole niin paha, mutta laukassa korostuu todella paljon. Laukassa näiden lisäksi lähden esteratsastajamaisesti työntämään yläkropalla, vaikka sen pitäisi olla hiljaa ja antaa hevoselle vapaus edetä. Jo näiden takia ei voi olettaakkaan, että hevonen kulkisi tasaisella tuntumalla kantaen itsensä.
Ratsastaessa sorrun tekemään myös liikaa. Käytän liikaa apuja saman aikaisesti, jolloin hevonen ei myöskään ymmärrä ristiriitaisia apuja. Sekä edelleen on ongelmana pohje, jolla helposti käsken joka askeleella. Tämä ei ehkä ole enää niin paha mitä se on ollut. Ajattelin vaihtaa vähän raskaimpiin jalustimiin, jos se auttaisi asiassa. Tällä hetkellä meillä on käytössä alumiiniset jalustimet jotka ovat todella kevyet. En osaa sanoa onko mahdollista että olisi hyötyä, mutta kokeilemalla selviää.
Nyt pitäisi päästä vain ratsastamaan jollain muillakin hevosilla, kun Diivalla. Sen kanssa on todella huono opetella olemaan hiljaa ja helposti pilaan Sannan tekemän työn. Laukassa istumisen ongelma johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen laukannut todella vähän. Elmeri kun ei osaa laukata, olen treenannut sen kanssa vain käynnissä ja ravissa. Muualla tunneilla olen päässyt kyllä sitten laukkaamaan, mutta huomaa että on vähän hakemista.
Mutta ettei ajatella liikaa negatiivisia asioita, ollaan me päästy myös eteenpäin. Pääsemme nykyjään aloittamaan siitä mihin vasta hetki sitten lopetimme. Suurena osana tässä on valmentajan astuminen kuvioihin. Kyllä tiedostan asian, että valmentajien luona olisi ollut hyvä käydä jo aikaisemmin, mutta se kun ei ollut aivan itsestään selvyys lähteä jonnekkin, joten toivon että asiaan ollaan puuttumatta sen enempää.
Tänään ratsastin Diivan kaikissa askellajeissa ajatellen vain paljon omaa tekemistäni ja sitä, että hevonen etenee ja kulkee reitin minkä minä määrään. Treeni meni ihan ok ja voin hyvin mielin jättää hevosen parin viikon lomalle, joka ei varmasti tee neidin päälle yhtään pahaa. Syyskuun neljäntenä päivänä Diiva muuttaa sitten Harjun lähellä olevalle tallille, jossa on sitten paremmat mahdollisuudet valmentautua.
Kiireessä hevosta laittaesssaja tavaroita pakatessa unohtuu aina jotain. Tälläkin kertaa jäi satulahuopa matkasta, mutta onneksi heillä oli lainata. Viime kerrallakin kun kiireessä lähdin jäi huopa, ei vissiin ole niin olennainen asia, että se on mukana :D Tietysti hevosella voi mennä ilmankin huopaa, mutta Diivan tämän hetkeinen satula on hiukan leveä edestä, joten pidän sillä karvaromaania alla. Kun heppa saa vähän lihaksia, käy satula varmasti ilmankin.
Ei tehty tunnilla mitään erikoista. Mentiin vain kaikkia askellajeja isolla ympyrällä ja minä yritin ratsastaa. Tiedän ja valmentaja tietää, että hevonen osaa, mutta itse en osaa ratsastaa sitä. Oma istuntani on tällähetkellä todella huono. Suurimpana hevoseen vaikutaa epätasainen käsi. Kyynerpää on irti kyljestä, nyrkki auki ja kädet meinaa valua reisille. Ravissa ei ole niin paha, mutta laukassa korostuu todella paljon. Laukassa näiden lisäksi lähden esteratsastajamaisesti työntämään yläkropalla, vaikka sen pitäisi olla hiljaa ja antaa hevoselle vapaus edetä. Jo näiden takia ei voi olettaakkaan, että hevonen kulkisi tasaisella tuntumalla kantaen itsensä.
Ratsastaessa sorrun tekemään myös liikaa. Käytän liikaa apuja saman aikaisesti, jolloin hevonen ei myöskään ymmärrä ristiriitaisia apuja. Sekä edelleen on ongelmana pohje, jolla helposti käsken joka askeleella. Tämä ei ehkä ole enää niin paha mitä se on ollut. Ajattelin vaihtaa vähän raskaimpiin jalustimiin, jos se auttaisi asiassa. Tällä hetkellä meillä on käytössä alumiiniset jalustimet jotka ovat todella kevyet. En osaa sanoa onko mahdollista että olisi hyötyä, mutta kokeilemalla selviää.
Nyt pitäisi päästä vain ratsastamaan jollain muillakin hevosilla, kun Diivalla. Sen kanssa on todella huono opetella olemaan hiljaa ja helposti pilaan Sannan tekemän työn. Laukassa istumisen ongelma johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen laukannut todella vähän. Elmeri kun ei osaa laukata, olen treenannut sen kanssa vain käynnissä ja ravissa. Muualla tunneilla olen päässyt kyllä sitten laukkaamaan, mutta huomaa että on vähän hakemista.
Mutta ettei ajatella liikaa negatiivisia asioita, ollaan me päästy myös eteenpäin. Pääsemme nykyjään aloittamaan siitä mihin vasta hetki sitten lopetimme. Suurena osana tässä on valmentajan astuminen kuvioihin. Kyllä tiedostan asian, että valmentajien luona olisi ollut hyvä käydä jo aikaisemmin, mutta se kun ei ollut aivan itsestään selvyys lähteä jonnekkin, joten toivon että asiaan ollaan puuttumatta sen enempää.
Kuolaimena ollaan käytetty n. puolisenvuotta rotary kolmipalaa, joka on ollut todella toimiva. Kyseinen kuolain ei ole kuitenkaan kisoissa hyväksytty, joten kokeilin palata takaisin kolmipalaan, joka oli ennen käytössä. Silloinkin Diiva harrasti paljon päänviskelyä, jota loppui kuolaimen vaihdon rotary kolmipalaan. Nyt kun taas normaali kolmipala on käytössä harrastaa se sitä samaa. Sanna suositteli kokeilemaan D rengas kolmipalaa, jota varmaankin nyt kokeillaan ja siihen saakka käytetään sitä hyväksi todettua rotary kolmipalaa. Kuolain ehdotuksia voi kertoa matalaan ja herkkään suuhun :)
Tänään ratsastin Diivan kaikissa askellajeissa ajatellen vain paljon omaa tekemistäni ja sitä, että hevonen etenee ja kulkee reitin minkä minä määrään. Treeni meni ihan ok ja voin hyvin mielin jättää hevosen parin viikon lomalle, joka ei varmasti tee neidin päälle yhtään pahaa. Syyskuun neljäntenä päivänä Diiva muuttaa sitten Harjun lähellä olevalle tallille, jossa on sitten paremmat mahdollisuudet valmentautua.
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Raatikaisen valmennus
26 pv kesäkuuta, kun Sanna ja Kiti oli vielä meillä lastasimme hevoset koppiin ja matkattiin vähän matkan päähän Sanna Raatikaisen valmennukseen. Pääsin kolmen aikaan töistä, jonka jälkeen suunnistin kohti tallia. Viiden jälkeen aloimme kopittamaan hevosia, Diiva meni superkiltisti koppiin, vaikka taas edellisestä kerrasta on jonkin aikaa. Kiti meni kyytiin ensimmäisenä, joten väliseinääkään ei pystynyt avaamaan, kuten olemme yleensä tehneet. Hetki piti lastaussillalla miettiä, että menisikö vai ei, jonka jälkeen käveli tosi kiltisti kyytiin. Hevoset kulkivat kiltisti, vaikka vieraita olivatkin toisilleen. En tosin tiedä onko se mahdollista, että he muistaisivat toisensa vuoden takaa?
Diiva liikkui edellisenä päivänä suht rankasti. Mentiin kaikki askellajit ja hypättiin pientä. Ratsastaessa se oli aika väsynyt ja jouduin ratsastamaan aika paljon eteen. Jos olisin tiennyt aijemmin valmennukseen menosta, en olisi neitiä liikuttanut ollenkaan tai vain todella kevyesti.
Alkuun kävelimme suht pitkään Sannan ollen myöhässä sovitusta aikataulusta. Kun hän sitten pääsi paikalle kerroimme nopeasti hevosista ja alettiin tekemään hommia. Laitettiin kenttä n.puolesta halki ja alettiin ratsastamaan kulmia. Kovin "syvälle" kulmaan en edes yrittänyt ratsastaa, vaan niin, että hevonen vähän taivuttaa ja ottaa ristiaskeleita, jonka jälkeen huolellinen suoristus. Tätä tultiin samana molempiin suuntiin. Neiti vähän protestoi sisäpohkeen väistättävää pohjetta viskelemällä päätään. mutta kun yritin vaikuttaa todella vähän ja kevyesti oli neiti tyytyväisempi. Tämän hevosen kanssa vähempi on aina enempi.
Ravissa oli ideana tulla samaa, mutta Diiva aloitti sen perinteisen en tykkää, enkä halua, peruutan, jos se vähän auttais. Tulin sitten todella isolle ympyrälle, jossa ratsastin vain eteen. Sanna oli sitä mieltä, että Diiva tekee tuota peruutus juttua vain siksi, että sillä on hankalaa, koska tasapaino on niin huono. Itse olen osittain samaa mieltä ja osittain eri. Minusta Diiva vain yrittää kaikkensa, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä mitään. Kotona se tekee sitä aina siinä mistä tullaan ja lähdetään. Maastossa se tekee menomatkalla. Ennen se teki sitä kokoajan, nyt se on alkamassa jäämään pois. Se tekee sen siis silloin kun sillä on päänsisällä hankalaa, ei ehkä esim, tehtävässä. Nyt se kokeili tätä vielä parikertaa, mutta kun ymmärsi, että ei pääse tilanteesta pois niin lopetti.
Näiden tehtävien välissä taisimme ottaa paritkin välikäynnit, joiden aikana Sanna työskenteli Kitin kanssa.
Sitten otimme laukkaa, sitäkin suurella ympyrällä ajatus vain eteenpäin liikkumisesta. Siinä ei ollut mitään sen erikoisempaa. Olin todella tyytyväinen laukannoistoihin, jotka onnistuivat taas todella mallikkaasti. Diiva nostaa laukan nykyjään niin helposti, pelkkä sisälonkka ylös ja puolipidätteestä laukka. Edes nostoa edeltävän ravin ei tarvitse olla mitään erityisen reipasta, pienestäkin ravista nosto onnistuu. Tästä olen todella tyytyväinen, koska laukka oli joskus iso ongelma meille.
Tunnin loputtua käveltiin hetki ja hoidettiin hepat. Diiva sai jalkoihinsa kylmät. Ajeltiin kotiin, jossa purimme tavarat nopeasti autosta, jotta kuski pääsisi lähtemään, sillä kello oli jo melko paljon. Pesimme hevosten varusteet, ruokimme hepat ja pakkasimme Sannan ja Kitin tavarat takaisin koppiin. Pääsimme yöllä kahdentoista aikaan nukkumaan ja aamulla heräsimme kuudelta liikuttamaan hevosia. Nyt pääsin itse hyppäämään Kitillä. Saa nähdä tuleeko siitä postausta, haluaisitteko? Kuva- ja videomateriaalia nimittäin löytyisi.
Huom kuvat ovat vain onnistuneimpia, meno ei todellakaan ollut niin hienoa, kun kuvista saattaa ymmärtää
Diiva on alkanut nyt vasta vähän hakeutumaan kuolaintuntumalle ja väläyttämään ihan ok pätkiä. Diiva on tosi pahasti ikäisistään jäljessä, mutta itse olen sitä mieltä, että mitä sitten? Hevonen on hankala ja se vaatii paljon maastoilua ja lomia, sen lempi juttuja ei ole kentällä työskentely. Kyllä, maastossa pystyy treenaamaan myös ja sitä ollaan myös tehty. Ollaan harjoiteltu nostamaan laukkaa, oikeeta ja vasenta. Siellä ollaan opeteltu väistäviä apuja, asetusta, taipumista, kaikkea mitä pellollakin, mutta se on vähän eri asia kuitenkin. Itse tykkään pitää maastot sellaisena, että hevonen saa siellä rentoutua ja mennä vähän niinkuin tykkää. Joku raja on kuitenkin, kokomatkaa ei ravata, eikä laukata, eikä kävellä, vaan kaikkea mennään sopivasti. Jos hevonen nostaa itse laukkaa, annan sen monesti laukata, jos se alkaa vähän himmailemaan, siirrän sen eteenpäin liikkumisen jälkeen käyntiin. En koskaan anna Diivan tehdä siirtymisiä alaspäin, eli laukasta raviin, ravista käyntiin yms. ilman käskyä. Nyt saatte kuitenkin vielä videon pätkän valmennuksen alkupuolelta. Huomasin vasta, että siellä olikin vain yksi video, joten lisäsin siihen videopätkän myös edellisen päivän loppuraveissa. Huomatkaa, että hevonen liikkuu eteenpäin ;)
Petra
Diiva liikkui edellisenä päivänä suht rankasti. Mentiin kaikki askellajit ja hypättiin pientä. Ratsastaessa se oli aika väsynyt ja jouduin ratsastamaan aika paljon eteen. Jos olisin tiennyt aijemmin valmennukseen menosta, en olisi neitiä liikuttanut ollenkaan tai vain todella kevyesti.
Alkuun kävelimme suht pitkään Sannan ollen myöhässä sovitusta aikataulusta. Kun hän sitten pääsi paikalle kerroimme nopeasti hevosista ja alettiin tekemään hommia. Laitettiin kenttä n.puolesta halki ja alettiin ratsastamaan kulmia. Kovin "syvälle" kulmaan en edes yrittänyt ratsastaa, vaan niin, että hevonen vähän taivuttaa ja ottaa ristiaskeleita, jonka jälkeen huolellinen suoristus. Tätä tultiin samana molempiin suuntiin. Neiti vähän protestoi sisäpohkeen väistättävää pohjetta viskelemällä päätään. mutta kun yritin vaikuttaa todella vähän ja kevyesti oli neiti tyytyväisempi. Tämän hevosen kanssa vähempi on aina enempi.
Näiden tehtävien välissä taisimme ottaa paritkin välikäynnit, joiden aikana Sanna työskenteli Kitin kanssa.
Sitten otimme laukkaa, sitäkin suurella ympyrällä ajatus vain eteenpäin liikkumisesta. Siinä ei ollut mitään sen erikoisempaa. Olin todella tyytyväinen laukannoistoihin, jotka onnistuivat taas todella mallikkaasti. Diiva nostaa laukan nykyjään niin helposti, pelkkä sisälonkka ylös ja puolipidätteestä laukka. Edes nostoa edeltävän ravin ei tarvitse olla mitään erityisen reipasta, pienestäkin ravista nosto onnistuu. Tästä olen todella tyytyväinen, koska laukka oli joskus iso ongelma meille.
Huom kuvat ovat vain onnistuneimpia, meno ei todellakaan ollut niin hienoa, kun kuvista saattaa ymmärtää
Diiva on alkanut nyt vasta vähän hakeutumaan kuolaintuntumalle ja väläyttämään ihan ok pätkiä. Diiva on tosi pahasti ikäisistään jäljessä, mutta itse olen sitä mieltä, että mitä sitten? Hevonen on hankala ja se vaatii paljon maastoilua ja lomia, sen lempi juttuja ei ole kentällä työskentely. Kyllä, maastossa pystyy treenaamaan myös ja sitä ollaan myös tehty. Ollaan harjoiteltu nostamaan laukkaa, oikeeta ja vasenta. Siellä ollaan opeteltu väistäviä apuja, asetusta, taipumista, kaikkea mitä pellollakin, mutta se on vähän eri asia kuitenkin. Itse tykkään pitää maastot sellaisena, että hevonen saa siellä rentoutua ja mennä vähän niinkuin tykkää. Joku raja on kuitenkin, kokomatkaa ei ravata, eikä laukata, eikä kävellä, vaan kaikkea mennään sopivasti. Jos hevonen nostaa itse laukkaa, annan sen monesti laukata, jos se alkaa vähän himmailemaan, siirrän sen eteenpäin liikkumisen jälkeen käyntiin. En koskaan anna Diivan tehdä siirtymisiä alaspäin, eli laukasta raviin, ravista käyntiin yms. ilman käskyä. Nyt saatte kuitenkin vielä videon pätkän valmennuksen alkupuolelta. Huomasin vasta, että siellä olikin vain yksi video, joten lisäsin siihen videopätkän myös edellisen päivän loppuraveissa. Huomatkaa, että hevonen liikkuu eteenpäin ;)
Petra
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Sadun valmennus
Manantaina käytiin pitkästä aikaa valmennuksessa Diivan kanssa. Jälkikäteen ajatellessa, olisi pitänyt käydä sielläkin vähän aikasemmin, mutta parempi nyt, kun ei millonkaan. Kävimme siis Satu Mattilan puolituntisessa valmennuksessa Sulkavalla, Leijonamielen Ratsutilalla.
Kenttä oli viimeviikolla suht hyvä, hiukan kova, mutta siinä pystyi hyvin menemään. Meidän tuurilla kenttä oli nyt todella huono. Pari pitävää ja hyvää kohtaa oli, mutta joissain kohdissa pohja petti alta. Tämän takia Diiva vähän jarrutteli. Päästiin kuitenkin menemään kaikki askellajit läpi.
Itse olin edellisenä yönä 39.5 asteen kuumeessa, mutta lääkkeiden voimalla lähdin kuitenkin. Valmennuksessa en tietenkään saanut kaikkia tehoja irti, mikä oli tietysti harmi. Pystyin kuitenkin kaikki jutut tekemään. Kaikkea sitä hevosten takia tekee.. :D
Tallille menimme puoli kolmen aikaan. Laitettiin kamat kasaan ja heppa valmiiksi. Neljän jälkeen alettiin kopittamaan. Kopituksesta selvittiin tälläkertaa todella mallikkaasti molempiin suuntiin. Mennessä piti tulla parikertaa uudestaan ja takasin tullessa tuli suoraan perässä koppiin. Ai että olin tyytyväinen! Diivahan ei ole oikein mennyt koppiin, hyppinyt pystyyn ja pukitellut ja vetänyt showta kun ei kiinnostaisi nyt sinne koppiin kävellä. Oltiin jo neljän aikaan perillä, eli hyvissä ajoin. Diiva oli aivan hiestä märkä kun oli stressannut kopissa ja sillä oli vielä loimi päällä.. Oli kauniin uitetun koiran näköinen hevonen mulla alla.. :D
Itse valmennuksessa menimme paljon ravia ja laukkaa. Diiva oli vähän väsyneen oloinen, johtuu lienee kuljetuksesta. Ratsastimme kuitenkin paljon eteen ja yritimme saada Diivaa liikkumaan rehellisesti pohkeesta eteen. Laukkaa se ei esimerkiksi jaksanut pyörittää. Kotona se onneksi liikkuu aika hyvin eteen, jollei ole känkkäränkkäprinsessadiiva- päivä. Diiva oli nyt kuitenkin tosi huono pohkeelle, joten jouduin sitä käskemään raipalla, johon se protestoi pukittamalla. Tähän sain todella hyvän neuvon. Eli aina kun se reagoi raippaan pukittamalla, pitää käyttää raippaa uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa, että se lopettaa pukittamisen ja liikkuu eteen, jolloin saadaan haluttu reaktio. Olisin voinut kirjoittaa tästäkin oman postauksen, mutta se on vähän jäi. Diiva nimittäin kokeilee ja osoittaa mieltään maastossa pysähtelemällä, "pelkäämällä", pukittelulla ja pystyynhyppimisellä. Olin yllättynyt, että tätä se ei tehnyt nyt, mikä oli todella hyvä juttu.
Valmennuksen jälkeen hoidettiin heppa nopeesti pois, kopitettiin ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Tallillakin kannettiin tavarat talliin ja lähdettiin kotiin, kun minullakin alkoi lääkkeen teho lähteä.
Diiva kun väsähti tästä reissusta jonkin verran, saa sen nyt vähän enemmän vapaata. Sunnuntaina lähdetään sitten maneesille itsenäisesti treenaamaan ja täältä toivottavasti tulossa hyvää materiaalia tännekkin.
Petra
Kenttä oli viimeviikolla suht hyvä, hiukan kova, mutta siinä pystyi hyvin menemään. Meidän tuurilla kenttä oli nyt todella huono. Pari pitävää ja hyvää kohtaa oli, mutta joissain kohdissa pohja petti alta. Tämän takia Diiva vähän jarrutteli. Päästiin kuitenkin menemään kaikki askellajit läpi.
Itse olin edellisenä yönä 39.5 asteen kuumeessa, mutta lääkkeiden voimalla lähdin kuitenkin. Valmennuksessa en tietenkään saanut kaikkia tehoja irti, mikä oli tietysti harmi. Pystyin kuitenkin kaikki jutut tekemään. Kaikkea sitä hevosten takia tekee.. :D
Tallille menimme puoli kolmen aikaan. Laitettiin kamat kasaan ja heppa valmiiksi. Neljän jälkeen alettiin kopittamaan. Kopituksesta selvittiin tälläkertaa todella mallikkaasti molempiin suuntiin. Mennessä piti tulla parikertaa uudestaan ja takasin tullessa tuli suoraan perässä koppiin. Ai että olin tyytyväinen! Diivahan ei ole oikein mennyt koppiin, hyppinyt pystyyn ja pukitellut ja vetänyt showta kun ei kiinnostaisi nyt sinne koppiin kävellä. Oltiin jo neljän aikaan perillä, eli hyvissä ajoin. Diiva oli aivan hiestä märkä kun oli stressannut kopissa ja sillä oli vielä loimi päällä.. Oli kauniin uitetun koiran näköinen hevonen mulla alla.. :D
Itse valmennuksessa menimme paljon ravia ja laukkaa. Diiva oli vähän väsyneen oloinen, johtuu lienee kuljetuksesta. Ratsastimme kuitenkin paljon eteen ja yritimme saada Diivaa liikkumaan rehellisesti pohkeesta eteen. Laukkaa se ei esimerkiksi jaksanut pyörittää. Kotona se onneksi liikkuu aika hyvin eteen, jollei ole känkkäränkkäprinsessadiiva- päivä. Diiva oli nyt kuitenkin tosi huono pohkeelle, joten jouduin sitä käskemään raipalla, johon se protestoi pukittamalla. Tähän sain todella hyvän neuvon. Eli aina kun se reagoi raippaan pukittamalla, pitää käyttää raippaa uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa, että se lopettaa pukittamisen ja liikkuu eteen, jolloin saadaan haluttu reaktio. Olisin voinut kirjoittaa tästäkin oman postauksen, mutta se on vähän jäi. Diiva nimittäin kokeilee ja osoittaa mieltään maastossa pysähtelemällä, "pelkäämällä", pukittelulla ja pystyynhyppimisellä. Olin yllättynyt, että tätä se ei tehnyt nyt, mikä oli todella hyvä juttu.
Valmennuksen jälkeen hoidettiin heppa nopeesti pois, kopitettiin ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Tallillakin kannettiin tavarat talliin ja lähdettiin kotiin, kun minullakin alkoi lääkkeen teho lähteä.
Diiva kun väsähti tästä reissusta jonkin verran, saa sen nyt vähän enemmän vapaata. Sunnuntaina lähdetään sitten maneesille itsenäisesti treenaamaan ja täältä toivottavasti tulossa hyvää materiaalia tännekkin.
Petra
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Virven estevalmennus
Moi! Alkuunsa jo kerron, että kuvasin hevosmessuilta pientä videokoostetta, haluaisitteko etetä laitan sen tänne? En halunnut kuitenkaan montaa messupostausta peräkkäin, joten ajattelin tähän väliin valmennus postausta.
Olin tämän viikon su-to Levälän Tallilla tetissä. Rosalla ja mulla oli maanantaina sitten estevalmennus. Alunperin minun oli arkoitus mennä Ristolla, mutta kun Rosan heppa oli rikkonut jalkansa, niin Rosa otti Riston ja minä menin sitten Tepillä. Tämä muutos kävi minulle kuitenkin oikein hyvin.
Virvelle oltiin sanottu, että ei olla pitkään aikaan hypätty kunnolla, joten mielellään ei isoja esteitä, eikä mitään hirveän vaikeaa. Aloitettiinkin sitten ihan ravipuomeilla, joista jatkettiin laukkapuomeille. Siitä sitten mentiin vielä innaria. Meillä ei siis onnistunut ei ollenkaan. En meinannut nähdä oikein paikkoja ja jos näin en saanut ratsastettua Tepiä siihen. No pari ihan suht ok suoritusta saatiin.
Alettiin sitten hypätä pientä rataa. Esteiden kokoa en muista, mutta alkuun varmaan jotain 60-70cm. Tepi oli todella tahmea. En saanut sitä millään ratsastettua tarpeeksi eteen ja kuuntelemaan pohjetta. Jyrättiin sitten sen takia melkeen kaikki esteet. Noh, kerran napautin kunnolla raipalla ja ratsastin eteen ja tulin radan sen jälkeen, niin meni edes vähän paremmin. Aina se yksi ja tietty okseri tippui ja en saanut ratsatettua sopivalle paikalle. No rataa nostettiin 80cm korkeudelle. Jotenkin hyräämällä niistä päästiin. Pikasen paremmalla temmolla onneksi päästiin.
Olin kyllä todella pettynyt itse tuntiin. En saanut oikein mitään neuvoja. Rosalla on kyllä todella paljon paremmat tunnit! Joka suorituksen jälkeen mietitään kyvät ja parannettavat asiat. Virven tunnilla ei paljon kommentteja tullut...
Petra
Kuvat (c) Julia Kinnunen
Olin tämän viikon su-to Levälän Tallilla tetissä. Rosalla ja mulla oli maanantaina sitten estevalmennus. Alunperin minun oli arkoitus mennä Ristolla, mutta kun Rosan heppa oli rikkonut jalkansa, niin Rosa otti Riston ja minä menin sitten Tepillä. Tämä muutos kävi minulle kuitenkin oikein hyvin.
| Hei, mulla on kädet ylhäällä! |
Alettiin sitten hypätä pientä rataa. Esteiden kokoa en muista, mutta alkuun varmaan jotain 60-70cm. Tepi oli todella tahmea. En saanut sitä millään ratsastettua tarpeeksi eteen ja kuuntelemaan pohjetta. Jyrättiin sitten sen takia melkeen kaikki esteet. Noh, kerran napautin kunnolla raipalla ja ratsastin eteen ja tulin radan sen jälkeen, niin meni edes vähän paremmin. Aina se yksi ja tietty okseri tippui ja en saanut ratsatettua sopivalle paikalle. No rataa nostettiin 80cm korkeudelle. Jotenkin hyräämällä niistä päästiin. Pikasen paremmalla temmolla onneksi päästiin.
Olin kyllä todella pettynyt itse tuntiin. En saanut oikein mitään neuvoja. Rosalla on kyllä todella paljon paremmat tunnit! Joka suorituksen jälkeen mietitään kyvät ja parannettavat asiat. Virven tunnilla ei paljon kommentteja tullut...
Petra
Kuvat (c) Julia Kinnunen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



