Näytetään tekstit, joissa on tunniste Diiva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Diiva. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. toukokuuta 2016

Toivon pilkahduksia

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla täällä ja tallillakin viihtyy jo paljon pidempään. Vaikka yleensä minulla meneekin yhden hevosen hoidossa/ratsastuksessa menee sen 3h, jaksan tallilla puuhailla vielä parituntia enemmän puunaillen varusteita ja siivoillen paikkoja. Aurinko ja lämpö tuo kivasti energiaa puuhailla. Hevonen tuntuu kuitenkin ehkä entistä enemmän madolta..:D

Tänään ratsastin Diivan pellolla, jossa tein ihan perus juttuja. Alkuun kävelin ihan pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjan ja yritin saada neitiä vähän väistämään pohjetta. Tämä on vielä vähän hankalaa, mutta toimii jo paremmin kuin hetki sitten. Näiden jälkeen otin kevyttä ravia molempiin suuntiin, alkuun vähän pidemmällä ohjalla, jota pikkuhiljaa lyhensin. Tykkään mennä ensimmäiset ravikierrokset vähän pidemmällä ohjalla, jotta hevonen ei jännity äkkiä lyhenevistä ohjista, vaan ravaa rennosti. Diiva oli tänään paljon paremmin pohkeen edessä kuin viimeeksi, vaikka silloinkin oli suht ok. Nyt kun Diiva on alkanut jo liikkua eteen, huomaa sen ohjastuntumasta, joka alkaa pikkuhiljaa löytyä. Vielä parikuukautta sitten ei ollut kuulokaan tuntumasta. Hevonen katseli yläkautta silmiin kun otin ohjaa lyhyemmäksi. Tähänkin auttoi maastoilu, josta Diiva tykkää hirveästi, jonka vuoksi siellä pääosin mennäänkin.







Ravien jälkeen otin molempiin suuntiin laukkaa. Laukka nousi tänään todella hyvin, riitti kun siirti sisäjalan eteen, ja nosti sisä lonkkaa ylös ja eteen. Tämäkuin on jo todella hieno juttu, sillä laukka on ollut todella vaikeata. Vieläkään Diivalla ei riitä tasapaino laukata jyrkkiä kaarteita, jonka vuoksi ollaan laukattu vain suurella ympyrällä. Kun tässä on saatu laukkaa vähän koottua ja lyhennettyä, voi laukkaa kokeilla jo kaarteissakin. 



Laukan jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin, jonka jälkeen tein ihan vain suoraan ratastusta ja siirtymisiä suoralla uralla. Tässä tein alkuun virheen, kun ohjailin liikaa kädellä. Seuraavalla kerralla pidin kuitenkin käden paikallaan ja pohkeet kiinni, jolloin ei ollut ongelmaa. Sitten tultiin samaa ravissa, mikä oli vähän hankalampaa, mutta pikkuhiljaa parani. Tein myös ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä, joissa Diiva kuunteli hyvin istuntaa ja pysähtyi todella kiltisti. Ravi siirtyminen oli haastavampi, mutta toistojen jälkeen nekin alkoivat sujua. Sitten tein vielä ravin kautta laukan nostoja, jotka meni todella hienosti.

Tälle viikolle Diivalle on sovittu kengitys ja ratsutus. Saa nähdä siirtyykö ne eteenpäin meistä johtumattomista syistä. Kuitenkin loppuviikko maastoillaan (la ja su) ja nautitaan lämmöstä. Tiistaina uskaltauduin Diivalla ensimmäistä kertaa ilman satulaa maastoon ja neiti oli niin kiltti! Sain mennä kaikki askellajit, eikä pelleillyt mitään.

Kohta lähdenkin pitkästä aikaa Levälän tallille, Rosalle estetunnille, treenaamaan pääsykokeisiin, joista tuleekin kohta puolin postausta. Katsotaan saanko minkälaista materiaalia sieltä.

Petra

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Vieraileva ratsastaja

Ai että tätä mun muistia... Nyt kun materiaalia riittäisi vaikka muille jakaa, niin en muista kirjoittaa ja jakaa niitä tänne:D Nyt kuitenkin saatte nähdä Diivan selässä tälläkertaa jonkun muun kuin minut. Kaverini Sanna tuli Diivaa moikkaamaan ja ratsastamaan. Itseäni ehkä hiukan jännitti, kuinka käy, koska Diiva oli juuri edellisen päivänä heittänyt minut maastoon. Sen vuoksi ei menty maastoon, vaan pyörittiin sellaisella jätteenkeräyspisteellä.

Olin yllättynyt miten hyvin niillä meni! Sanna oli nimittäin ensimmäinen kaveri, kenet olen päästänyt Diivan selkään, sillä Diiva kun ei ole mikään tasainen puksuttaja, ei selkään voi ketä tahansa laittaa. Sannan tiedän kuitenkin osaavan ratsastaa todella hienosti, paljon paremmin kuin minä ja hänellä on itselläänkin hieno estetamma, josta voi lukea täältä lisää.

Alkuun Sanna pyyti Diivaa ihan vain väistämään pohjetta. Vaikka tämä onnistuu nykyjään maastossa ihan ok, niin tässä se oli kuitenkin aika hankalan oloista. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin hyvin sujumaan. Tämän jälkeen otettiin ravia molempiin suuntiin, jossa DIiva oli kokoajan punkemassa kotiinpäin. Joka ikinen kerta, ratsasti missä vain, Diivalla on aina yksi tietty kohta, joka on todella hankala ja jonne se punkee kokoajan. Tähän menin sitten juoksutusraipan kanssa avuksi, jolloin se meni tosi kiltisti siitä ohi, mutta heti kun en ollut raipan kanssa kävelemässä perässä, se oli taas punkemassa ja hidastelemassa siinä kohdalla. Kerran se taisi siinä pukittaa, kun Sanna käski raipalla eteenpäin, kun ei kuunnellut pohjetta.


Laukkaa otettiin ihan vain molempiin suuntiin yhdet sujuvat pätkät, sillä ravityöskentelyä tehtiin aina pitkään. Siinä sitten pylly nousi vähän enemmän, mutta Sanna pysyi hyvin onneksi kyydissä. Itseni painajainen olisi ollut se, että se olisi Sannan heittänyt tantereelle ja juossut taas kotiin (ai mikä pieni pelko iski..). Diivalla oli taas hankalaa jatkaa laukkaa pitempi jakso putkeen, mutta molempiin suuntiin saatiin kuitenkin ihan hyvät pätkät.



Tällä viikolla ( tai ehkä kun te tätä luette on jo seuraava viikko, mutta kuitenkin) Diiva on ollut vähän kevyemmällä. Kerran ratsastin myös roskiksilla, kerran juoksutin ja eilen käytiin heppakerholaisten kanssa maastossa. Diiva toimi hienosti 12 vuotiaan tytön ratsuna siellä. (mentiin siis pääosin käyntiä, pieni rauhallinen ravipätkä otettiin).


Diivalle ostettiin nyt rotary kuolain, jota olisi tarkoitus ensiviikolla kokeilla. Se on siis samanlainen, kuin kolmipala, mutta siinä nivelten kohdalla on pallot (tai jotkut sellaiset) jotka pyörivät ympäri, joka antaa liikkumatilaa kielelle. Tämän pitäisi olla hevosen suulle mielyttävämmän tuntuinen. Tästä yritän saada teille postauksen tehtyä.

          



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Paluu treeniin

 Diivan kanssa ollaan palailtu treenin pariin. Ollaan menty nyt ainoastaan maastossa, koska olen halunnut pitää treenaamisen mukavana. Välillä ollaan menty tietysti pellollakin, joko ratsastaen tai sitten juoksutuksen merkeissä.



Diiva on ollut maastossa ja pellolla tosi reipas! Ensimmäistä kertaa koskaan sain Diivan viikonloppuna menemään ensimmäistä kertaa melkeinpä jopa kiitolaukkaa maastossa ja ai että kun neiti tykkäsi ja oli kokoajan menossa. Ollaan menty nyt aika lyhkäsiä lenkkejä, kun osa pitemmistä lenkeistä on paksun lumikerroksen alla. Yksi parinkymmenen kilometrin pituinen tie, jonne ajattelin viikonloppuna mennä on aurattu, jos saadaan kenkä jalkaan.

Diiva oli siis heittänyt oikeasta etusesta kengän pois, joten eilen sitten peltoiltiin. Menin ilman satulaa, sillä olin unohtanut mattesin kotiin. Oli ehkä huono valinta, sillä neidillä tuntui olevan virtaa jonkin verran. Alkuun käveltiin ja ravailtiin, joka meni suhteellisen hyvin. Kerran laukkasin pellol ajalaidasta ylös Diivan haluamaa vauhtia, eli melko reipasta. Ajattelin nostaa laukan sitten suoralla, mutta en antanut mennä reippaasti, josta Diiva otti sitten vähän itseensä ja heitti minut selästä.



Tulin suht siististi alas, mutta kun yritin pitää ohjista kiinni Diiva kiskaisi suht reippaasti. Eilen illalla ja tänään olenkin kävellyt pää vinossa, kun niskasta ja selästä vetää kokoajan, enkä päätä ole saanut suoristettua. Kaverit onneksi suostuivat hieromaan selkää, jolloin veto helpyi hiukan. Ohjista yritin pitää kiinni, sillä ratsastin aitaamattomalla alueella, jossa on suhteellisen vilkas tie vieressä. Diiva pääsi siis "karkuun", mutta jäi kiltisti odottamaan ja ihmettelemään paikallee - onneksi!

Tässä tälläinen pikainen postaus. Lähiaikoina olisi tarkoitus mennä maneesille ja valmennukseen, joten niistä on tulossa postausta. Katsotaan saanko viikonloppuna kuvattua vaikka jotain videota..:D (saa ehdotella jotain :))

Petra

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Peltoilua ja ekat esteet

Vihdoin ja viimein materiaalia blogiinkin! Pikkuserkkuni Riikka tuli meille, joten tietysti käytin tilaisuuden hyväksi ja raahasin hänet tallille kuvaamaan! Pelto oli semi hyvässä kunnossa, joten mentiin siinä. Ratsastin Diivan ja Elmerin, mutta postausta tulee nyt vain Diivan kanssa heppailusta.

Mentiin tosiaan pellolla. En Diivan kanssa mitään kummallista tehnyt, yritin saada sen liikkumaan reippaasti eteen ja käyttämään takajalkoja. Taisi sekin vähän yrittämiseksi jäädä, mutta kyllä se siitä! Itseasiassa käytiin Diivan kanssa puolen tunnin mini tunnilla Mirkan silmän alla. Tykkäsin tunnista ihan tosi paljon ja kunhan löydetään sopiva ajankohta niin ollaan ehdottomasti menossa uudestaan!




Diiva oli tosi reipas ratsastaa. Välillä piti pukittaa kun oli niin hauskaa tai kun vähän komensin raipalla. Menin kaikki askellajit läpi niin, että D tuntui suht mukavalle. Pystytettiin vielä pienet esteet ja hypättiin ne pariin otteeseen. Tultiin ensin ihan puomikasana, josta tehtiin pieni ristikko. Nämä tultiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Lopuksi laitettiin n. 50cm pysty este ja tultiin se laukassa. Diiva hyppäsi kuin vanha tekijä, oon ylpee vaavista <3

Videota tuli aika vähän ja mitään hyviä pätkiä ei videolle saatu, vaikka niitäkin oli. Pieni pätkä meidän menosta kuitenkin.




Nyt pitää yrittää tsempata ja saada postauksia tehtyä!

Petra

lauantai 24. lokakuuta 2015

Diivan kehitys

Kun Diiva tuli minulle, ei se mitään vielä oikein osannut. Kääntyi, pysähtyi ja liikkui pohkeista, laukkaakaan ei helposti saatu nostettua. Jatkuvasti piti pysähdellä kun homma ei ollut mieluisaa ja suussa oli epämiellyttävä kuolain. Nyt ollaan päästy aika hyvin eteenpäin siitä mistä lähdettiin liikkeelle. Tässä postauksessa kerron vähän tarkemmin siitä miten Diiva on jo kehittnyt minulla ollessaan.

Kesäkuu:  Pakko tunnustaa, etten ole varma päivästä milloin D tuli, mutta luulisin, että tamma saapui pihaan 24.6.2015. Kesäkuu otettiin melko rennosti - tutustuttiin uuteen paikkaan ja uusiin tapoihin. Parikertaa kävin maastossa ja menin pellolla, muuten tehtiin maastakäsittelyjuttuja.

Heinäkuu: Harjoiteltiin kotona ihan vain eteenpäin liikkumista, sekä tuntumaa. Maasoiltiin pääosin, sillä siellä D liikkui reippaasti eteenpäin ja nautti siellä olosta. Pellolla mentäessä oli suurinpiirtein samat ongelmat, kuin aikaisemminkin, eli pysäheltiin kun joku ei miellyttänyt. Laukka ei myöskään vielä onnistunut vaan se oli pukittamista ja pomppimista.

Elokuu: Vaihdettiin kuolain kolmipalaan, joka oli hyvä päätös. Pysähtely loppui melkein kokonaan ja askellajeihin tuli reippautta. Vieläkin maastoiltiin paljon. Moni juttu alkoi olemaan pelottavia, kun kunto alkoi kasvaa.


Syyskuu:  Käytettiin Diiva Anna Petäjän ratsutuksessa. Saatiin hyviä neuvoja, josta oli paljon hyötyä meille. Pikkuhiljaa laukkakin alkoi toimia ja muutenkin tasaisuutta tuli lisää.,


Lokakuu: D ei vieläkään meinaa hyväksyä tuntumaa, joka ilmenee pään viskomisella. Olen myös huomannut, että jos Diivaa ratsastaa liian suurella paineella se stressaantuu ja alkaa pomppia ja pysähdellä. Se siis vaatii tasaisen kevyen käden, kevyen pohkeen. Laukka on alkanut pyöriä jo ihan hyvin ja ollaan päästy laukkaamaan monta kierrosta putkeen. Aina vaan tossa pellolla missä yleensä mennään niin ei laukat meinaa onnistua, koska tieää mistä pääsee pois ja yrittää sinne aina mennä, Aina sitten kun et päästä niin otaa raville. Tätä ongelmaa ei ole toisella pellolla, jossa kavereita ei näy. Käytiin kuun alussa kerran Anna Petäjän valmennuksessa, jossa sain paljon hyviä nuvoja siihen miten toimia kun D ei hyväksy tuntumaa.

Tässä tällein lyhyesti miten ollaan päästy eteenpäin. Toivottavasti piditte! :)


Petra

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Diivalla ratsastus

Eilen (30.6.) oli suunnitelmissa ratsastaa Diivalla. Kkuvia ei nyt oikein ole kun mutsi oli antanu kameran laturin lainaan ja kamerasta oli akku loppu. Arvatkaa suutuinko sille! Olisi ollut kuitenkin kiva saada kuvia kun Diivalla ratsastan.

Alussa ihan vaan käveltiin molempiin suuntiin pitkillä ohjila ja sitten otin ohjat tuntumalle ja ravailtiin molmempiin suuntiin. Vasen  kierros oli tosi paljon vaikeempi. Diiva punki kokoajan johoki suuntaan ja pysähteli. Syy voi olla myös kaverit jotka oli aidan toisella puolella. Toiseen suuntaan ei sitten ollut mitään ongelmaa. Typy ravas tosi nättiä ravia, eikä punkenut ollenkaan mihinkään suuuntaan.

Laukkaa otettiin ekaks vasempaan kierrokseen ja nousi ihan todella hienosti! Laukka oli tosi ihanaa istua ja Diiva malttoi laukatakkin pari ympyrää! Oikeeseen en saanut nostettua laukkaa ollenkaan. Se rupes loikkimaan ja juoksemaan sivuttain, jolloin meinas kaatua omiin jalkoihinsa. Mutsi kävi hakemassa sitten liinan, mutta sama asia jatkui senkin kanssa. Raviakaan Diiva ei sitten enää suostunut nostamaan, joten mutsi sitten talutti ja autto meidät kerran raville, jolloin sittenl lopetettiin.

Jännää miten iso ero voi olla noissa suunnissa, jos se siitä johtuu.


lauantai 27. kesäkuuta 2015

#121 Oma hevonen

Moi! Pitkästä aikaa innostuin taas tänne kirjoittelemaan. Tällä kertaa on ihan kunnon asiaa - nimittäin oma hevonen.

 Ollaan jo jonkin aikaa yritetty pienimuotoisesti katsella omaa hevosta, mutta se on aina jäänyt ihan vain ihailutasolle. Äitini ehdotteli, että ottaisin lämpösen, kun ne on niin ihania, mutta lämpöstä en halunnut. Syy siihen oli se, että mulla on jo Elmeri käytettävissä ja siitä tuskin tulisi sellainen kun ehkä haluisin kuitenki hevoseni olevan.

Löysin kuin löysinkin todella kivan hepan, johon halusin tutustua vielä paremmin vaikkakin oli tuttu jo aikaisemmin. Parin testauskerran jälkeen olin jo tykästynyt tosi paljon! Siitä sitten alkoi oikeasti pyörimään mielessä ajatus omasta hevosesta. Äitini suostui tähän melko helposti, mutta isä taas ei. Se ei ole oikein hevosihmisiä ja  ajattee asiat ehkä vähän liian monimutkaisesti. Aina tuli vain, että mitä jos ja mitä jos, mutta se riski on otettava hevosta ostaessa sillä jos sillä tavalla jos ajattelee niin ei tule koskaan sitä hevosta hankittua.

Enemmittä puheitta esittelen teille uuden blogin päätähden!

                                          t.Suncatcher LEV "Diiva"















 Suncatcher LEV eli tutummin Diiva on 3v tilastotamma. Todella fiksu, mutta myös emänsä puolelta tulevaa säpäkkyttä on havaittavissa. Diiva on siis suomenhevosen ja trakehnerin risteytys. Neiti on tällä hetkellä n.156cm korkea, mutta kasvaa vielä. Luonteltaan Diiva on todella kiltti ja utelias. Kaverin hävitessä näköpiiristä tulee kauhea paniikki ja ei kyllä katsota että mihin juostaan. Ratsastaessa Diiva liikkuu pohkeesta jo jollain tavoin eteen ja pysähtyy ohjalla. Laukatkin jo nousee jollain tavalla :)

Diiva tuli meille 25.6 illalla kymmenen aikoihin. Kun lastattiin Diivaa koppiin niin se ei ollut mikään hirveän helppo juttu, mutta liinoilla sitten meni ihan hyvin. Koppiin menemistä on siis treenattava. Matka sujui tosi hyvin! Diiva ei ollut yhtään hionnut matkalla eikä luultavasti ollut Kitin kanssa hirveesti riehunutkaan. Diiva tuli siis kaverini hevosen Kitin kanssa meille. Paripäivää Diiva tarhasi Kitin kanssa, eikä niillä ollut mitään ongelmaa. Kiti otti Diivan omaksi lapsekseen ja vahti sitä kokoajan. Tänään kuitenkin kun Kiti lähti, Diiva pääsi poikien kanssa samalle laitumelle. Vähän aikaa Diiva juoksi pellolla ja ihmetteli, mutta mitään kummempaa ei tapahtunut. Kallen kanssa Diiva tulee ainakin jo nyt tosi hyvin toimeen! 

Miksi varsa? 

Tiedän että joku kysyy ja siksi jo tähän laitan vastauksen: Halusin varsan sen takia, koska haluan itse olla opettamassa hevosta alkusta asti. Käyttövuosia on paljon ja hevosesta saan juuri sellaisen kuin haluan. Varsa joternkin tuntui mun jutulta, joten miksikä en sitten olisi sellaista hankkinut. 

Petra