Toivon pilkahduksia

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla täällä ja tallillakin viihtyy jo paljon pidempään. Vaikka yleensä minulla meneekin yhden hevosen hoidossa/ratsastuksessa menee sen 3h, jaksan tallilla puuhailla vielä parituntia enemmän puunaillen varusteita ja siivoillen paikkoja. Aurinko ja lämpö tuo kivasti energiaa puuhailla. Hevonen tuntuu kuitenkin ehkä entistä enemmän madolta..:D

Tänään ratsastin Diivan pellolla, jossa tein ihan perus juttuja. Alkuun kävelin ihan pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjan ja yritin saada neitiä vähän väistämään pohjetta. Tämä on vielä vähän hankalaa, mutta toimii jo paremmin kuin hetki sitten. Näiden jälkeen otin kevyttä ravia molempiin suuntiin, alkuun vähän pidemmällä ohjalla, jota pikkuhiljaa lyhensin. Tykkään mennä ensimmäiset ravikierrokset vähän pidemmällä ohjalla, jotta hevonen ei jännity äkkiä lyhenevistä ohjista, vaan ravaa rennosti. Diiva oli tänään paljon paremmin pohkeen edessä kuin viimeeksi, vaikka silloinkin oli suht ok. Nyt kun Diiva on alkanut jo liikkua eteen, huomaa sen ohjastuntumasta, joka alkaa pikkuhiljaa löytyä. Vielä parikuukautta sitten ei ollut kuulokaan tuntumasta. Hevonen katseli yläkautta silmiin kun otin ohjaa lyhyemmäksi. Tähänkin auttoi maastoilu, josta Diiva tykkää hirveästi, jonka vuoksi siellä pääosin mennäänkin.

Ravien jälkeen otin molempiin suuntiin laukkaa. Laukka nousi tänään todella hyvin, riitti kun siirti sisäjalan eteen, ja nosti sisä lonkkaa ylös ja eteen. Tämäkuin on jo todella hieno juttu, sillä laukka on ollut todella vaikeata. Vieläkään Diivalla ei riitä tasapaino laukata jyrkkiä kaarteita, jonka vuoksi ollaan laukattu vain suurella ympyrällä. Kun tässä on saatu laukkaa vähän koottua ja lyhennettyä, voi laukkaa kokeilla jo kaarteissakin. 

Laukan jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin, jonka jälkeen tein ihan vain suoraan ratastusta ja siirtymisiä suoralla uralla. Tässä tein alkuun virheen, kun ohjailin liikaa kädellä. Seuraavalla kerralla pidin kuitenkin käden paikallaan ja pohkeet kiinni, jolloin ei ollut ongelmaa. Sitten tultiin samaa ravissa, mikä oli vähän hankalampaa, mutta pikkuhiljaa parani. Tein myös ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä, joissa Diiva kuunteli hyvin istuntaa ja pysähtyi todella kiltisti. Ravi siirtyminen oli haastavampi, mutta toistojen jälkeen nekin alkoivat sujua. Sitten tein vielä ravin kautta laukan nostoja, jotka meni todella hienosti.

Tälle viikolle Diivalle on sovittu kengitys ja ratsutus. Saa nähdä siirtyykö ne eteenpäin meistä johtumattomista syistä. Kuitenkin loppuviikko maastoillaan (la ja su) ja nautitaan lämmöstä. Tiistaina uskaltauduin Diivalla ensimmäistä kertaa ilman satulaa maastoon ja neiti oli niin kiltti! Sain mennä kaikki askellajit, eikä pelleillyt mitään.

Kohta lähdenkin pitkästä aikaa Levälän tallille, Rosalle estetunnille, treenaamaan pääsykokeisiin, joista tuleekin kohta puolin postausta. Katsotaan saanko minkälaista materiaalia sieltä.

Petra