maanantai 8. toukokuuta 2017

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu ihan hyvään! Treenattu ollaan aktiivisesti Diivan kanssa pääosin itsenäisesti. Torstaina 27.4 meillä oli Minna Pekkalan estevalmennus, joka sujui ihan hyvin. Alkuun ongelmia oli eteenpäin liikkumisen kanssa, mutta siirtymillä saatiin asiaa korjattua ja loppuun neiti olikin jo oikein hyvä. Viimeviikolla kaverini hyppäsi Diivalla, sekä itse otin parit hypyt eilen kentällä, sekä hypättiin bankettia. Nyt alan vihdoin päästä itse pikkuhiljaa taas estekammostani eroon ja oikeastaan odotan jo innolla seuraavaa hyppykertaa! Hevonenkin tuntuu syttyvän kun pääsee hyppäämään, ehkä siitä tulee sitten kuitenkin esteponi?

Muuten ollaan käyty maastossa, sekä treenattu koulua - pääpainona kuitenkin aina eteenpäin liikkuminen ja apuihin reagointi. Viimeviikolla käytiin pellolla vähän laukkailemassa ja ensimmäistä kertaa meidän historian aikana uskaltauduin laukkaamaan ihan kunnon reipasta laukkaa kavereiden perässä ja oli todellinen voittajafiilis tämän jälkeen! Olen tunnetusti ollut nyt varsinkin Diivan tulon jälkeen aika nynny, mutta nyt olen ylittänyt itseni jo monta kertaa ja fiilis on ihan mahtava!

Diiva on onnistunut telomaan itseään tässä lähiaikoina itseään melko lahjakkaasti. Siltä on löytynyt useemman kerran viikossa haavoja jalasta ja yleensä vielä samasta jalasta. Syy tähän löytyi kuitenkin meidän "ongelma" kaviosta, eli vasemmasta takajalasta, jossa kavion asento oli vuoltu niin, että kavion sisäpuoli oli todella lyhyt ja ulkopuoli taas pitkä ja levisi paljon ulos, jonka vuoksi jalan asento oli muuttunut niin, että se polkasee haavoja jalkaansa paljon helpommin. Jalka oli kerännyt melko paljon myös nestettä, jota joutui sitten aina kylmäilemään ja välillä pidin siinä back on trackin tallisuojaa, joka auttoi paljon. Nyt kuitenkin jalka on ollut tosi hyvä.




Kengät Diiva sai siis keskiviikkona ja torstaina sillä oli tippunut jo vasemmasta etujalasta kenkä. Yritin saada kengittäjän lyömää sitä takaisin, mutta se olisi tullut niin kalliiksi, että en suostunut niin paljoa siitä maksamaan. Löin kengän itse takaisin paria päivää myöhemmin, mutta heti seuraavana päivänä oli neiti heittänyt molemmat etukenkänsä. Päätin lyödä itse taas kengät takaisin.. Meidän ravipuolen opettaja sattui olemaan samaan aikaan tallilla, joka sitten suoristi ja muotoili kenkää, ettei se polkisi niitä niin helposti  pois ja nyt ovat pysyneet jalassa (luojankiitos).


Olen ollut nyt vähän laiska tämän bloggailun suhteen, mutta katsotaan, josko saisi taas vähän matskuja :)