Sadun valmennus

Manantaina käytiin pitkästä aikaa valmennuksessa Diivan kanssa. Jälkikäteen ajatellessa, olisi pitänyt käydä sielläkin vähän aikasemmin, mutta parempi nyt, kun ei millonkaan. Kävimme siis Satu Mattilan puolituntisessa valmennuksessa Sulkavalla, Leijonamielen Ratsutilalla.

Kenttä oli viimeviikolla suht hyvä, hiukan kova, mutta siinä pystyi hyvin menemään. Meidän tuurilla kenttä oli nyt todella huono. Pari pitävää ja hyvää kohtaa oli, mutta joissain kohdissa pohja petti alta. Tämän takia Diiva vähän jarrutteli. Päästiin kuitenkin menemään kaikki askellajit läpi.

Itse olin edellisenä yönä 39.5 asteen kuumeessa, mutta lääkkeiden voimalla lähdin kuitenkin. Valmennuksessa en tietenkään saanut kaikkia tehoja irti, mikä oli tietysti harmi. Pystyin kuitenkin kaikki jutut tekemään. Kaikkea sitä hevosten takia tekee.. :D

Tallille menimme puoli kolmen aikaan. Laitettiin kamat kasaan ja heppa valmiiksi. Neljän jälkeen alettiin kopittamaan. Kopituksesta selvittiin tälläkertaa todella mallikkaasti molempiin suuntiin. Mennessä piti tulla parikertaa uudestaan ja takasin tullessa tuli suoraan perässä koppiin. Ai että olin tyytyväinen! Diivahan ei ole oikein mennyt koppiin, hyppinyt pystyyn ja pukitellut ja vetänyt showta kun ei kiinnostaisi nyt sinne koppiin kävellä. Oltiin jo neljän aikaan perillä, eli hyvissä ajoin. Diiva oli aivan hiestä märkä kun oli stressannut kopissa ja sillä oli vielä loimi päällä.. Oli kauniin uitetun koiran näköinen hevonen mulla alla.. :D

Itse valmennuksessa menimme paljon ravia ja laukkaa. Diiva oli vähän väsyneen oloinen, johtuu lienee kuljetuksesta. Ratsastimme kuitenkin paljon eteen ja yritimme saada Diivaa liikkumaan rehellisesti pohkeesta eteen. Laukkaa se ei esimerkiksi jaksanut pyörittää. Kotona se onneksi liikkuu aika hyvin eteen, jollei ole känkkäränkkäprinsessadiiva- päivä. Diiva oli nyt kuitenkin tosi huono pohkeelle, joten jouduin sitä käskemään raipalla, johon se protestoi pukittamalla. Tähän sain todella hyvän neuvon. Eli aina kun se reagoi raippaan pukittamalla, pitää käyttää raippaa uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa, että se lopettaa pukittamisen ja liikkuu eteen, jolloin saadaan haluttu reaktio. Olisin voinut kirjoittaa tästäkin oman postauksen, mutta se on vähän jäi. Diiva nimittäin kokeilee ja osoittaa mieltään maastossa pysähtelemällä, "pelkäämällä", pukittelulla ja pystyynhyppimisellä. Olin yllättynyt, että tätä se ei tehnyt nyt, mikä oli todella hyvä juttu.

Valmennuksen jälkeen hoidettiin heppa nopeesti pois, kopitettiin ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Tallillakin kannettiin tavarat talliin ja lähdettiin kotiin, kun minullakin alkoi lääkkeen teho lähteä.

Diiva kun väsähti tästä reissusta jonkin verran, saa sen nyt vähän enemmän vapaata. Sunnuntaina lähdetään sitten maneesille itsenäisesti treenaamaan ja täältä toivottavasti tulossa hyvää materiaalia tännekkin.

Petra