Vihreetä valoa

Herätys oli kello 7 eilen perjantaina. Nousin pirtenä ylös sillä päivä oli erityinen. Kävimme aamupalalla, eikä ruoka oikein meinannut maistua jännityksen vuoksi. Oltiin ajoissa ennen kahdeksaa ravitallissa valitsemassa ajohevosia ja hevoseksi valiutui melkein vakioiksi tullut suomenhevostamma Helinä. Itse en lähtenyt ajamaan, mutta autoin kavereita valjastuskissa ja siivosin karsinoita.

Kello alkoi lähestyä puoli kymmentä ja lähdin kävelemään ravitallista kohti vanhaa luokkarakennusta. Siellä oli vielä hetki odottelua, sillä opinto-ohjaaja oli myöhässä. Pääsin huoneeseen sisään 9.45. Minut pyydettiin istumaan pöydän ääreen ja kysyttiin parit kysymykset. Jonka jälkeen sain kuulla sen mitä olen pitkään halunnut kuulla, "Sinut on valittu opiskelemaan ratsatuksenohjaajaksi". Hymy nousi korviin asti, sanoin kiitokset ja onnellisena kävelin luokkarakennuksesta pois ja pari onnen kyyneltäkin vierähti poskelle. Ensimmäisenä yritin soittaa äidilleni, joka jännitti asiaa yhtä paljon tai jopa enemmän, kuin minä. Äiti ei kuitenkaan vastannut ja jaoin asian myös asiasta jännittäneiden luokkakavereideni kanssa.

Nyt voin siis sanoa sen, mitä olen pitkään halunnut sanoa. Minä opiskelen ratsastuksenohjaajaksi! Joidenkin mielestä tämä on varmasti jo aikamoista hehkutusta, mutta minulle tämä on iso asia - asia josta olen jo monta vuotta haaveillut.

Blogissa on nyt myös uusi banneri, josta kiitokset Hennalle, jonka blogiin pääset TÄSTÄ