Se kiltti ja rauhallinen ratsuni

Täälläkin päin Suomea valkoinen lumi on vuorannut maan pinnan vihdoin ja viimein. Harmillista kuitenkin, että ne luultavammin sulavat ennen joulua pois.. Suunnitelmissa oli heppakerholaisten kanssa pulkkaratsastusta, mutta sekin joudutaan lykkäämään myöhemmäksi.

Diivalla on ollut nyt vaan etusissa kantahokit, johtuen siitä, että muualle ei millään saatu. Tai varmaan oltaisiin, mutta kellään ei ole ollut aikaa putsailla hokinreikiä monta tuntia. Maat on ollu nyt jonkin aikaan sulina, joten hokeille ei oikeastaan edes tarvetta ollut. Nyt kuitenkin kun tuli pakkaset ja lumet maahan, niin ilman hokkeja ja vielä kengät jalassa ei meinaa pysyä edes pystyssä.

Tänään en uskaltanut edes yrittää lähteä maastoon. Teillä kulkee kuitenkin autoja, joten tiet ovat luultavasti todella liukkaita, kun lumi on tienpintaan tamppaantunut. Menin siis pellolla, jossa ei siinkään ollut hyvä mennä. Ravia ja laukkaa ei uskallettu ottaa, sillä käynnissäkin meinasi välillä jalat lähteä alta. Työskenneltiin tänään siis pelkästään käynnissä. 

Tein paljon pysähdyksiä, peruutuksia ja asetuksia. Yritin saada tasaista tuntumaa, mikä tuntuu olevan iso ongelma. Diiva ei meinaa millään hyväksyä tuntumaa. Sen huomaa siitä kun se heittää päätään koko ajan. Noh toivotaan että päästään ongelmasta pikkuhiljaa eroon. Diiva meinaa olla myös vähän tyhjä vasemmalle ohjalle, joten yritin sitä myös korjata asetuksien ja taivutuksien avulla. Tämäkin taisi jäädä aika pitkälti yrittämiseksi, sillä pää vispasi siihen malliin, että tuntumaa oli vaikea saada. 

Erittäin huonolaatuinen ja epäselvä kuva, mutta näkyy minkälainen punhero Diivu on tällähetkellä xd

Ratsastin Diivalla yks päivä kanssa tossa pellolla ja keksi silloin pystyyn hyppäämisen ja pukittamisen ihan kunnolla. Tai no pukittanut se on nyt melkein aina, mutta nyt se on lisääntynyt. Tänään Diiva pysähtyi yhteen kulmaan, missä kaverit olivat. Käskin varsaa eteen, mutta ei totellut, jolloin käskin kevyesti raipalla, josta rinsessa ei tykännyt sitten ollenkaan. Diiva esitti hienon rodeo shownsa ja hyppäsi ensin vähän pystyyn, josta sitten pukitti. Itse onnistuin räsähtämään jossain välissä kaulalle niin että rintakehä osui kaulaan ja ilmat lenti pihalle. Ite säikähin vähän, mutta jatkettiin sitten menoa. Viimeeksikin pellolla tällein kävi, kun mentiin ohi nurkasta, josta pääsee pois ja käskin raipalla kun ei liikkunut. Diiva ei selvästikkään tykkää yhtään tossa pellolla tai kentällä menemisestä.

Pelto oli aika liukas siinä kohin missä menin, joten lopuksi kävelin sitten vähän kaikkialla muualla. Ratsastan siin pellolla, jossa on heppojen tarha, jos joku ei vielä tiennyt. Toista samanlaista tilannetta ei enää onneksi käynyt, johtunee varmaan siitä, ettei liikuttu enää ihan kavereiden vieressä ja en uskaltanut enää raippaa käyttää. 

En tainnut vielä maita, mutta Diivalta siis putosi pari päivää sitten toisen etusen kenkä. Heppailtiin tänään siis ilman sitä, Huomenna Diiva pääsee kengistään eroon. Laitetaan sitten kengät takaisin kaikkine hokkeineen, kunhan päästään kaupungista kengät hakemaan tai joku tuttu pystyy ne sieltä meille tuomaan. 

Kyllä se sit välillä ihan hetkeksi myötäs

Näin hienosti se päätään heittelee ja ilme kertoo kuinka ihanaa se minusta on

Tälleen ko se aina menis. Ite jos osais viel istuukki... ois taas mentävä Diivun kanssa valmentajan silmänalle