Tapaturma maastossa

Lauantaina menin reippaana tallille jo aamusta yhdeksän jälkeen. Laitoin Diivan rauhassa valmiiksi ja nypin harjaa, kun saatiin vihdoin uusi kampa. Kauniissa kevät säässä lähettiin Diivan kanssa maastoon.

Tarkoitus oli mennä Lampilan tien päähän ja takaisin ja kun Diiva vaikutti aika virkeältä, niin ottaa pari reippaampaa laukka pätkääkin. Taisin jo edellisessä postauksessa jo mainitakkin siitä, kun neiti on alkanut nyt hyvin liikkua eteen, ja tällä reissulla ehkä turhankin paljon... Ravailtiin ja otettiin pari rauhallista laukkapätkää. Oltiin jo päästy jonkin verran tietä menemään, kun siellä oli joku puun kaato operaatio menossa, joten päätin kääntyä siinä takaisin. Ravattiin pätkä vielä kotiin päin ja annoin kävellä.

Hetken päästä mutkan takaa pilkotti pitkä ja loiva ylämäki, johon oli tarkoitus pyytää vähän reippaampaa laukkaa ja niin tehtiin. Diiva laukkasi heti aika reippaasti ja annoin mennä. Itse istuin kevyeeseen istuntaa ja käskin pohkeella vielä vähän reippaampaan laukkaan. Hetken päästä Diivahan sitten innostui oikein kunnolla. Se veti "perseen alleen" ja paineli pari askelta ihan järkyttävän kovaa laukkaa, jonka jälkeen se veti päätä alas ja teki pari isoa pukkia. Itse näytin aivan rodeo ratsastajalta. Pidin toisella kädellä kiinni ohjista (tai niiden päistä, koska Diiva kiskaisi ne rajusti pois kädestä) ja toisella kädellä yritin tasapainottaa itseäni. Pian kuitenkin huomasin maapinnan lähestyvän ja siellä sitä oltiin sitten. Ohjista en saanut pidettyä kiinni, vaikka yritin, ainoastaan ne lähtivät kaulalta pois..

Tuolta se neiti tuli. Minut se heitti oikealla puolella olevan mökin kohdalle

Itse yritin heti nousta ylös, mutta jalat eivät vielä kantaneet. Tipuin kuitenkin alaselkä edellä kovasta vauhdista. Pystyin vain makaamaan ja katsomaan kun hevonen laukkaa täyttä päätä kotiin päin. Tämänlaisista rajuista putoamisista tai iskuista yleensä elimistö menee jonkinlaiseen shokki tilaan, miten kävi minullakin. Yritin tärisevine käsineni kaivaa taskusta puhelinta ja soittamaan tallille, että Diiva tulee kohta vapaana sinne. Siellä oltiin kuitenkin lähdetty autolla vastaan, mutta Diiva oli juossut niiden ohi. Neiti tajusi kuitenkin onneksi juosta kotiin ja oli antanut siellä kiinni.

Ja tuonne metsään se meni

Itse en kyennyt kävelemään takaisin tallille, joten minut tultiin hakemaan. Kävelin vähän matkaa mäkeä ylös, sillä jos jää paikalleen, toimii paikat sen jälkeen vielä huonommin. Ottelin teille vielä parit kuvat tapahtuma paikalta kyytiä odotellessa.

Kun pääsin takaisin tallille, oli Diivalta heitetty jo osa varusteista pois ja loimi päälle. Neiti oli ihan hiestä märkä, koska oli laukannut melkein koko matkan kotiin. Vanhat hokinpolkeemat oli auenneet ja suitsista molemmat poskiremmit menneet katki. Jalkani kanssa sitten könkkäilin ja hoidin hevosen pois ja äitini tuli minut hakemaan, sillä mopoilu ei aivan onnistunut.

Itsellä selkään tuli mukavat jälet ja kävely ollut hankalaa, juoksusta voi vain unelmoida (juuri kun ulkona olisi ihana lenkkikeli). Selkä turposi aika reilusti kyseisenä lauantai iltana, vaikka sitä illan mittaan kylmäilin.

Selkäni kun tulin kotiin. Turvonnut jo mukavasti..