Maneesilla

Kävimme Diivan kanssa viime viikon sunnuntaina maneesilla (oon melkee ajoissa tän postauksen kanssa). Menin aamulla jo yhdenksän aikoihin tallille laittamaan kamoja ja heppaa valmiiksi. Kymmenen aikaan talutin Diivan jonnekkin jätteenkeräys paikalle, jossa laitettiin neiti koppiin. Tälläkertaa tuli toisella sisään liinan avustuksella. Diiva vaatii selvästi liinan taakse, että tajuaa, että on pakko mennä.

Maneesilla oltiin puolen kahdentoista aikaan. Laitettiin heppa reippaasti valmiiksi ja mentiin maneesiin kävelemään. Diiva kun ei ole ennen käynyt maneesissa menin alkukäyntejä maastakäsin. Peilejä hän katseli vähän ihmeissään, mutta kun alettiin töihin, ei se enää niistä välittänyt. Ongelmaksi tuli yksi kulma, minne oli todella hankala mennä. Parikertaa piti osoittaa mieltä pukittelemalla ja pystyyn hyppimällä. Nämä tapahtui silloin kun neiti alkoi jo vähän väsähtää. Luulen, että se näillä pelleilyillään yrittää luistaa hommista, kun alkaa vähän väsyttämään ja kiinnostus loppumaan. Diivan kanssa olen nyt tehnyt töitä sen eteen, että asennoituis vähän paremmalla mielellä liikutukseen (joka aiheutti eilen sitten pienen tapaturman, mutta siitä lisää myöhemmin). Ollaan menty paljon metsässä ja uusia lenkkejä, joista hän tuntuu tykkäävän.

Koppia odotellessa yritettiin ottaa jotain "edustavia" kuvia

Palataan nytten kuitenkin takaisin maneesille. Pyrin tekemään paljon ihan eteen ratsastusta. Diiva kun on aika pahasti pohkeen takana, eikä reagoi siihen tarpeeksi. Nyt kuitenkin se liikkui ravissa tosi kivasti ja reippaasti eteen. Laukassa se meinasi jäädä taas junnaamaan, mutta siihen saatiin tälläkertaa maastakäsin apua. Päästiin sitten laukkaamaan reilun ympyrän verran, jonka jälkeen kiitin hirveesti. Nyt kun eteenpäin pyrkivyyttä alkaa löytymään, pitäisi alkaa löytymään myös tuntumaa suuhun. Enimmät pään viskelyt on nyt loppunut, mutta aina kun pyytää jotain uutta tai tekee jotain mikä prinsessa neidin mielestä ei ole kivaa, viskoo se päällään ja nostaa ikään kuin etujalkoja ylemmäksi.

Ratsastin reilu puolituntia ja kokonaisuutena olin todella tyytyväinen tammaan. Tavoite oli, että selvitän ilman mitään slaageja ja että saisin Diivan ratsastettua hyvin eteen pohkeesta ja molemmat toteutuivat.

Seuraavan kerran maneesille meno olisi 24pv tätäkuuta luultavasti. Itse en pääse reissuun mukaan, koska olen rippileirillä isosena, mutta Diivan selkään kysellään jotain ratsuttajaa. Itseäni kylläkin ahdistaa ajatus antaa oma hevonen muiden matkaan, vaikka kyllä mutsi Diivaa suht hyvin tuntee, mutta sekin vähän arkoo sen kanssa puuhailla. No toivotaan, että kaikki selvii hengissä (tai parempi olis selvitäkki ;D)

Kohta lähdenkin tallille ja Diivan selkään kiipeääkin kaverini, kun itse en selkään pysty kiipeämään (kiitos Diivan..)

(c) Tuija Heino

Ratsastuksen jälkeen oli kiva piehtaroida kentällä (c) Tuija Heino