Nyt kuitenkin suunnattiin neitosen kanssa taas hetkeen valmennukseen. Lähdettiin jo parituntia ennen tunnin alkua, sillä jotain lapsia meni viideltä tunnin, jonka jälkeen menimme me.
Sattuipa sitten pieni kömmähdys. Laitoin Diivan kiinni koppiin kun aloin sitä varustamaan. Harjailin siinä hetken ja menin ehkä 10m päästä hakemaan suojia. Kun saavuin takasin hevosen luo, tuli sille yhtäkkiä joku kauhea hätä ja alkoi kiskomaan itseään irti. Vähän matkaa se juoksi koppi perässä, kunnes päitset antoivat periksi ja menivät aivan palasiksi. Hetken hevonen juoksenteli sitten kentällä vapaana, kunnes saatiin kauraa ja se juoksi luokse. Itse luulin, että olin ottanut varapäitset mukaan, mutta kotiahan ne oli jäänyt (nekin). Lainattiin sitten heiltä päitsiä. Laittseluin Diivaa sitten niin, että pidin siitä itse kiinni, sillä mihinkään en viittinyt sitä enää kiinni laittaa. Aijemmin se oli karsinassa, mutta oli siellä aika levoton, joten en uskaltanut sitä viedä sinnekkään.
Päästiin kuitenkin tunnille ehjin nahoin. Diiva tuntui reippaalta ja ihan mukavalta. Keskittymiskyky vähän herpaantui, sillä vieressä oli hevosten tarha. Alkuun käveltiin siis ihan pitkin ohjin, jonka jälkeen jatkettiinvasemmassa kierroksessa ravissa. Tehtiin toiseen päähän voltti ja pitkille sivuille käynti siirtymiset. Tehtävä onnistui ihan ok, neiti ei ollut aina samaa mieltä minun kanssa voltille kääntymisestä, mutta pikkuhiljaa parani. Oikeeseen kierrokseen Diiva oli paljon parempi, sain sen enemmän ulkoavuille, jonka vuoksi hevonen kääntyi ja taipui myös paremmin. Tämän jälkeen käveltiin ja jatkettiin laukka työskentelyä.
Tehtiin laukassa periaatteessa samaa tehtävää. Nostettiin pitkältä suoralta laukkaa ja tehtiin päätyyn voltti, tai me tehtiin Diivan kanssa pääty-ympyrä, sillä neidillä ei ole vielä voimaa koota ja lyhentää laukkaa voltille. Tähän mennessä olen laukannut aina vain ajatuksena eteenpäin. Nyt Sanna sanoi, että voisin pikkuhiljaa alkaa laukassakin vaatimaan, sillä se alkaa jo olemaan muuten ok. Teimme samaa tehtävää molempiin suuntiin. Vasen laukka nousi tooodella hienosti! Neiti ponnisti moneen otteeseen hienosti takapäällään ja nosti kevyestä puolipidätteestä. Oikea laukka oli paljon vaikeampi. Nostoissa nousi monesti vasen laukka, mutta otimme noston aina niin monta kertaa uudelleen, että nousi oikea laukka. Oikean laukan noustessa Diiva jäi helposti hyppimään paikalleen, mutta sitä piti kevyesti käskeä raipalla eteen, jatkoi se oikeaa laukkaa.
Oikea laukannosto on luultavasti hankalampi siksi, koska Diiva on aika helposti tyhjä ulko-ohjalle, jolloin itse jään automaattisesti asettamaan ulos, vaikka periaatteessa voisin asettaa sisään ja ratsastaa paljon sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Näin saisin myös sisälapaa vähän ylös, ja hevosta molemmille ohjille.
Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen tunnin kulkuun, paljon on tehtävää, mutta eteenkin päin ollaan päästy. Enää en kuulut tunnilla montaa kertaa siitä, että käyttäisin pohjetta kokoajan. Eikä kuultu kertaakaan sitä, että pitäisi ravissa käskeä eteenpäin. Suunta on siis oikea :)
Kopitukset eivät menneet tälläkertaa kovin hyvin. Minusta tuntuu, että Diiva aisti ahistuneen ja vittuuntuneen ilmapiirin. Mutta jatkossa ei tarvitse enää niitä kestää, sillä menemme valmennuksiin omilla kyydeillämme ja kopitamme hevosen niin, että sille ei tule kopitus ongelma takaisin. Totuus on tämän hevosen kohdalla se, että sitä ei käsketä tai pakoteta väkivallalla, sillä siitä ei aiheudu mitään hyvää. Tätä hevosta pitää ymmärtää ja tehdä kaikki rauhassa ja hevosta kuunnellen. Olkoon ihmiset mitä mieltä tahansa, me teemme näin ja olemme sen parhaaksi näin kokeneet!
Petra
Diivusta alkaa kuoriutua hieno! Ja koppiasiassa olet ihan oikeassa, rauhassa vaan niin hyvä tulee :) Nitillä oli kanssa vaikeeta koppiin meno tässä vaiheessa, piti käyttää liinaa mutta nyt menee heittämällä kyytiin. Treeniä ja nimenomaan rauhallisessa ilmapiirissä niin nopsaan ne tajuaa mikä on jutun juoni! :)
VastaaPoista