Hei taas! Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään, että todellakin hevoseton on huoleton. Millon on jokin paikka kipeänä,varusteet eivät ole sopivia, ruokinta ei ole kunnossa - aina jokin tuntuu olevan pielessä ja aiheuttavan huolta.
Diivalla on yhtäkkiä alkanut lähteä karvalänttejä, sekä tulla haavoja pääosin perseen päälle. En vaan ymmärrä mistä ne tulevat. Pihatossa ei pitäisi olla nauloja, joista haavat tulisivat, eikä ulkonakaan pitäisi olla mitään mistä niitä tulusu. Pilsneri kuitenkin puree Diivaa vähän väliä, joten karvatupot ainakin ovat sillä tavalla lähteneet. Voin sanoa, että minulla on oikein kaunis (raadellun näköinen) hevonen tällähetkellä.
Nyt kuitenkin tämän postauksen pääasiaan. Olin viikon talonvahtina ja eläimien hoitajana siellä missä Diiva asustelee. Se oli kyllä yksi epäonnen viikko... Esimerkiksi yksi kana häviää ja myöhemmin selviää, että luultavasti kettu on sen käynyt syömässä pihasta, koira ja hevoset karkasi. Tiistaina menin tallille ja puhuin äitini kanssa puhelimessa ja puhuimme jotain hevosjuttuja. Hetken ihmettelin, että missä Diiva ja Elmeri on, kunnes vilkasin pellolle päin, jossa molemmat tyytyväisenä söivät heinää. Puhelimessa löpinät sai jäädä sikseen, juoksin nopeasti takaisin talliin ja hain riimut ja narut hevosille. Otin vielä varmuuden vuoksi ruokaa ämpäriin, koska molemmat hevoset ovat niin ruuan perään, että luultavasti juoksevat vastaan, niin kuin Diiva tekikin. Elmeri ei kyllä antanut kiinni oikeen millään, vaan juoksenteli karkuun. Päätin sitten, että olkoon. Hää kumminkin syö ihan rauhassa heinää siinä pellossa, että käyn viemässä Diivan takasin tarhaan.
Siinä häslingissä en paljoa aatellut, että D saattaa karata samasta paikasta mistä viimeeksikin meni. Juuri kun kerkesiin takaisin pellolle niin Diiva hyppäs aidan yli ja jalat jäivät naruun kiinni, jolloin se veti polvet edellä maahan. Siitä Diiva kyllä nousi reippaasti ylös ja meni Elmerin kanssa syömään. Tässä välissä alkoi itelläni keittää jo päässä, Yritin kuitenkin pysyä rauhallisena ja menin ottamaan Diivan uudestaan kiinni. Tällä kertaa vein Diivan, Jennyn ja Pilsnerin takapellolle, josta ne eivät pääse karkaamaan. Matka sinne takapellollekkaan ei mennyt ihan putkeen kun varsa kävi aivan kierroksilla ja meni pukkilaukkaa riimunnarun ympärillä. No hetken riehumisten päätteeksi osa hevosista oli turvallisesti takapellolla ja Elmeri piti vielä hakea. Tällä kertaa se antoi onneksi todella hyvin kiinni.
Kävin nopeasti vilkaisemassa hevosten jalat, joissa ei näkynyt mitään. Lähdin vähän muokkaamaan aitoja, jonka jälkeen päästin hevoset pois takapellolta. Diiva oli niiin pettyneen näköinen kun ei päässyt enää aitojen yli hyppäämään pellolle syömään. Kävin Diivan hakemassa sisälle, jolloin huomasin sen vasemmassa etujalan polvessa sisäpuolella haavan, jonka yritin putsata. Diiva oli asiasta vähän erimieltä. Apuvoimien kutsunnan jälkeen saatiin jalka putsattua.
Seuraavana päivänä huomattiin Diivan ontuvan jalkaansa. Jalka oli polven kohdalta turvonnut ja haavasta valui lihaskudosnestettä. Diiva ei meinannut myöskään antaa koskettaa jalkaa. Ell kävi jalkaa katsomassa sillä välin kun oli itse koulussa. Ohjeeksi saatiin pitää jalassa betadine haudetta, letkuttamista, sekä metacam kuuri. Betadine haudetta ei saada millään pysymään jalassa paria tuntia pidempään, sillä varsa vetelee tarhassa sellasia laukka spurtteja, että huhhuh...
Nyt turvotus on jo aika hyvin laskenut ja aksel vaikuttaa käynnissä jo suht ok. Letkutellaan ja seuraillaan. Ensiviikolla voisi alkaa jo taluttelulenkkejä menemään, mutta selkään en vielä ensiviikollakaan kiipeä.
Paljon tuli jo ajateltua, että josjalka menikin niin pahasti, että ei siitä enää hevosta saada. Ja sitten jos ja jos ja jos... vaikka luultavasti vain "säikähdyksellä selvittiin".
Tälläisiä vastoinkäymisiä meille vaiheeksi. Onko teillä käynyt hevosten kanssa lähi aikoina jotain?
Toivottavasti jaksoitte lukea tämän erittäin epäselvästi kirjoitetun romaanin! :D
Petra
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
lauantai 24. lokakuuta 2015
Diivan kehitys
Kun Diiva tuli minulle, ei se mitään vielä oikein osannut. Kääntyi, pysähtyi ja liikkui pohkeista, laukkaakaan ei helposti saatu nostettua. Jatkuvasti piti pysähdellä kun homma ei ollut mieluisaa ja suussa oli epämiellyttävä kuolain. Nyt ollaan päästy aika hyvin eteenpäin siitä mistä lähdettiin liikkeelle. Tässä postauksessa kerron vähän tarkemmin siitä miten Diiva on jo kehittnyt minulla ollessaan.
Kesäkuu: Pakko tunnustaa, etten ole varma päivästä milloin D tuli, mutta luulisin, että tamma saapui pihaan 24.6.2015. Kesäkuu otettiin melko rennosti - tutustuttiin uuteen paikkaan ja uusiin tapoihin. Parikertaa kävin maastossa ja menin pellolla, muuten tehtiin maastakäsittelyjuttuja.
Heinäkuu: Harjoiteltiin kotona ihan vain eteenpäin liikkumista, sekä tuntumaa. Maasoiltiin pääosin, sillä siellä D liikkui reippaasti eteenpäin ja nautti siellä olosta. Pellolla mentäessä oli suurinpiirtein samat ongelmat, kuin aikaisemminkin, eli pysäheltiin kun joku ei miellyttänyt. Laukka ei myöskään vielä onnistunut vaan se oli pukittamista ja pomppimista.
Elokuu: Vaihdettiin kuolain kolmipalaan, joka oli hyvä päätös. Pysähtely loppui melkein kokonaan ja askellajeihin tuli reippautta. Vieläkin maastoiltiin paljon. Moni juttu alkoi olemaan pelottavia, kun kunto alkoi kasvaa.

Syyskuu: Käytettiin Diiva Anna Petäjän ratsutuksessa. Saatiin hyviä neuvoja, josta oli paljon hyötyä meille. Pikkuhiljaa laukkakin alkoi toimia ja muutenkin tasaisuutta tuli lisää.,
Lokakuu: D ei vieläkään meinaa hyväksyä tuntumaa, joka ilmenee pään viskomisella. Olen myös huomannut, että jos Diivaa ratsastaa liian suurella paineella se stressaantuu ja alkaa pomppia ja pysähdellä. Se siis vaatii tasaisen kevyen käden, kevyen pohkeen. Laukka on alkanut pyöriä jo ihan hyvin ja ollaan päästy laukkaamaan monta kierrosta putkeen. Aina vaan tossa pellolla missä yleensä mennään niin ei laukat meinaa onnistua, koska tieää mistä pääsee pois ja yrittää sinne aina mennä, Aina sitten kun et päästä niin otaa raville. Tätä ongelmaa ei ole toisella pellolla, jossa kavereita ei näy. Käytiin kuun alussa kerran Anna Petäjän valmennuksessa, jossa sain paljon hyviä nuvoja siihen miten toimia kun D ei hyväksy tuntumaa.
Tässä tällein lyhyesti miten ollaan päästy eteenpäin. Toivottavasti piditte! :)
Petra
Elokuu: Vaihdettiin kuolain kolmipalaan, joka oli hyvä päätös. Pysähtely loppui melkein kokonaan ja askellajeihin tuli reippautta. Vieläkin maastoiltiin paljon. Moni juttu alkoi olemaan pelottavia, kun kunto alkoi kasvaa.

Syyskuu: Käytettiin Diiva Anna Petäjän ratsutuksessa. Saatiin hyviä neuvoja, josta oli paljon hyötyä meille. Pikkuhiljaa laukkakin alkoi toimia ja muutenkin tasaisuutta tuli lisää.,
Lokakuu: D ei vieläkään meinaa hyväksyä tuntumaa, joka ilmenee pään viskomisella. Olen myös huomannut, että jos Diivaa ratsastaa liian suurella paineella se stressaantuu ja alkaa pomppia ja pysähdellä. Se siis vaatii tasaisen kevyen käden, kevyen pohkeen. Laukka on alkanut pyöriä jo ihan hyvin ja ollaan päästy laukkaamaan monta kierrosta putkeen. Aina vaan tossa pellolla missä yleensä mennään niin ei laukat meinaa onnistua, koska tieää mistä pääsee pois ja yrittää sinne aina mennä, Aina sitten kun et päästä niin otaa raville. Tätä ongelmaa ei ole toisella pellolla, jossa kavereita ei näy. Käytiin kuun alussa kerran Anna Petäjän valmennuksessa, jossa sain paljon hyviä nuvoja siihen miten toimia kun D ei hyväksy tuntumaa.Tässä tällein lyhyesti miten ollaan päästy eteenpäin. Toivottavasti piditte! :)
Petra
perjantai 23. lokakuuta 2015
Uusi alku
Täällä taas melko pitkän tauon jälkeen! Diivan kanssa ollaan alettu päästä jo treenin makuun, Elmeri on taas mennyt melko kevyellä. Kerran käytettiin Diivaa ratsutettavana ja kerran käytiin valmennuksessa, jolloin molempina kertoina koutsina oli Anna Petäjä (jota voin kyllä suositella!).
Elmeri oli myös mukana Levälässä silloin kun Diivaa ratsutettiin. Menin Elmerillä Rosan tunnilla ihan perusjuttuja. Elmeri stressaa yleensä kuljetuksessa ja uusissa paikoissa, mutta tälläkertaa vain kuljetuksessa, joka oli tosi positiivinen yllätys! Ruuna meni tunnilla ihan semi kivasti. Pienen jännityksen huomasi siinä kun ei venyttänyt eteen vaan kulki turhan korkeesti.
Nyt uuden alun myötä luulen, että osaan käsitellä negatiiviset ja ilkeät kommentit eritavalla - en ota niitä itseeni. Minun pitää vain luottaa itseeni ja tekemisiini, eikä kuunnella muiden mielipiteitä siitä kuinka tyhmä olen ollut kun ostanut varsan näin nuorena ja että en osaa siitä minkään näköistä ratsua tehdä. Elmeristäkin olen saanut omasta mielestäni ihan mukavan ratsun, joten en näe ongelmaa miksi en Diivasta saisi. Kuitenkin minulla on ammattilaisia apuna ja käyn aina välillä valmentajien silmän alla.
Alla video, johon laitettu videopätkiä puhelimessani olleista videoista tauon ajalta.
Tulossa on videopostaus ja Diivan varusteiden esittelyä. Postausehdotuksia saa laittaa tulemaan ja niitä mahdollisuuksien mukaan toteuttelen!
Petra
Diivan kanssa ollaan päästy hyvin jo eteenpäin! Alkuun oli paljon ongelmia eteenpäin menossa, mutta nykyjään ei sitä ongelmaa enään ole, Ravissa meinattiin siirtyä käyntiin ja laukasssa mentiin vain yksi-kaksi askelta ja askeleet oli aikamoista pomppimista ja pukittelua. Nyt ravissa ja laukassa saa pyytää rauhallisempaa tempoa ja laukkaakin pystytään menemään jo parisen kierrosta putkeen (jos on hyvä päivä :D)
| Kuva Anna Petäjän valmennuksesta |
| tämä myös |
| Sain myös Diivan vauva kuvia itselleni (c) Miia Ahola |
| Diiva ja Anna |
Nyt uuden alun myötä luulen, että osaan käsitellä negatiiviset ja ilkeät kommentit eritavalla - en ota niitä itseeni. Minun pitää vain luottaa itseeni ja tekemisiini, eikä kuunnella muiden mielipiteitä siitä kuinka tyhmä olen ollut kun ostanut varsan näin nuorena ja että en osaa siitä minkään näköistä ratsua tehdä. Elmeristäkin olen saanut omasta mielestäni ihan mukavan ratsun, joten en näe ongelmaa miksi en Diivasta saisi. Kuitenkin minulla on ammattilaisia apuna ja käyn aina välillä valmentajien silmän alla.
Alla video, johon laitettu videopätkiä puhelimessani olleista videoista tauon ajalta.
Tulossa on videopostaus ja Diivan varusteiden esittelyä. Postausehdotuksia saa laittaa tulemaan ja niitä mahdollisuuksien mukaan toteuttelen!
Petra
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)