keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Vaikeiden päätösten aika

Hei! Tähän väliin on tullut n. kuukauden postaustauko, joka johtuu täysin siitä, että hirveästi ylimääräistä aikaa ei ole ja jos on, tulee se mielummin vietettyä kavereiden kanssa. Olen siis 5 päivänä viikossa 6-7h töissä, jonka jälkeen nään aina kavereita ja/tai liikutan hevosia, mutta se siitä. 

Diiva vietti noin kuukauden laidunlomaa ja lihoi siinä ajassa ihan tankiksi. Nyt ollaan treenattu taas parisen viikkoa pääosin maastossa. Olen pyrkinyt menemään pitkiä maastoja vaihtelevissa maastoissa, jotta neiti pääsisi makkaroistaan eroon. Diiva on ollut loman jälkeen ihan todella hyvä ratsastaa! Se on liikkunut hyvin omalla moottorilla eteen ja tuntuma on täysin erilainen (johtunee siitä, että olen pikkuhiljaa alkanut saamaan kädet hallintaan).

Osa lukijoista, jotka ovat minun faceboon kavereitani varmasti jo tietävätkin, mutta Diiva on lähdössä  näillä näkymin ensi lukukaudeksi ylläpitoon. Heti ilmoituksen laiton jälkeen tuli puhelu, jossa Diiva olisi mennyt äiti-tytär ratsuksi puskailuun, mutta en heille uskaltanut nuorta hevosta antaa. Lisäksi suurin osa kyselijöistä oli lapsia ja kysymyksistä päätellen he eivät ole valmiita vielä omaan hevoseen. Monia potentiaalisia vaihtoehtojakin oli. Oli paikka mikä kuulosti liian hyvälle ja sitä se olikin. Siellä Diivan kanssa olisi aktiivisesti valmentauduttu, kisattu ja treenattu, mutta kun alettiin sopimaan koeratsastus päivää, ei rouvas henkilö enää vastannut viesteihin. Nyt tämän viikon torstaina Diivalle tulee kokeilija n.4h tunnin ajomatkan takaa. Jo ajomatkankin takia luulen, että hän on ihan tosissaan Diivan kanssa. Toivottavasti hän tykkää Diivasta ja he sopivat toisilleen. 

Ja sitten niitä syitä, miksi Diiva on lähdössö ylläpitoon? Jo Diivaa ostaessa kyliltä kuulin kun ihmiset olivat ihmetellee kun ostin nuoren täysin kokemattoman hevosen, joka minun pitäisi täysin itse laittaa. Mutta Diivan hankkimista en ole katunut hetkeäkään. Syyt ylläpitoon lähtemiseen on opiskelut ja raha. Millä opiskelija elättää hevosen, johon voi mennä kuukaudessa lähemmäksi tuhatta euroa tai enemmän. Tallivuokra Harjussa 470€, johon vielä kengitys 60-100€, rehut 20-50€ ja mahdolliset eläinlääkäri kulut. Ei opiskelijalla ole varaa maksaa. Viime vuosi selvittiin äidin avustuksella, tänä vuonna ei. Lisäksi minun pitäisi koulun vuoksi ratsastamaan erilaisia kokeneita, mutta myös kokemattomia hevosia. Ensivuonna pitäisi tehdä näyttöjä heB ja 80-90cm tasolla, mutta Diivan kanssa ei vielä riitä rahkeet treenata varsinkaan tuota estepuolta. Rahat eivät riitä valmentautumiseen omalla, mutta myös muiden hevosilla. 

Pasha

Titi 5v

Lalli 4v
Kuvat huonolaatusisa, koska kuvaajana mutsi. Otettu  Raatilan Ratsutallilla, tunneilta/itsenäisistä ratsastuksista

Tekstissä tämä kuulostaa ehkä siltä, että tämä on minulle helppo asia, mutta niin ei ole. Monet itkut on itketty, sillä Diiva on minulle kaikki kaikessa. Olen käyttänyt siihen kaiken ajan ja rahan viimeisen kahden vuoden ajan. Kun ilmoituksen laiton jälkeen puhelin soi, tiesin sen olevan Diivasta kyselijä, hyppäsi sydän kurkkuun enkä meinannut pystyä vastaamaan. Puhe oli varmasti ihan todella sekavaa..

Tämän vuoksi en kuuntele yhtään paskapuhetta. Päätös on minun ja tiedän myös riskit. Tiedän mitä haluan, enkä tarvitse juoru akkoja avukseni - kiitos. Mikäli saan torstaian tulevalta kokeilijalta luvan, kerron miten heillä sujui :)

Petra 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lähiaikojen tapahtumia

Heipä hei pitkästä aikaa. Jotenkin on tuntunut vaikealta avata blogin kirjoitus alusta ja alkaa kirjoittamaan postauksia, vaikka postattavaakin olisi ollut. Välillä tulee inspiraatio kirjoittaa, mutta vanhoja juttuja on jotenkin todella hankala lähteä kirjoittamaan. Ajattelinkin kertoa mitä nyt kertoa pikakelauksella mitä tässä lähiaikoina on tapahtunut.

Koulu loppui meiltä 2.6, jolloin muutettiin molemmat takaisin Puumalaan. Diiva muutti takaisin samaan talliin missä on aina täällä ollessa ollutkin. Diiva sai viettää pari vapaapäivää, jonka jälkeen treenit jatkuivat pääosin maastossa. Ensimmäiset päivät heppa oli tosi huono ratsastaa, eikä tuntunut kuuntelevan ollenkaan, mutta pikkuhiljaa keskittyminen taas parani ja parikertaa Diiva on ollut maastossa ihan tosi kuuliainen ja kiva ratsastaa! Pariviikkoa treenit ovat olleet siis pääosin maastossa vaihtelevasti, välillä vähän pidempää ja välillä vähän lyhyempää maastolenkkiä. Kerran käytiin jo kahlaamassa järvessä, josta piti kylläkin hetki taas keskustella. Kun vihdoin sain neidin sinne niin tuntui olevan kuitenkin ihan kivaa.

Tämänviikon torstaina käytiin Raatikaisen tunnilla, joka meni tietyllä tavalla ihan hyvin ja toisaalta taas ihan penkin alle. Diiva taas keskittyi todella helposti kaikkeen muuhun kun siihen mitä siltä pyysin, mutta pätkissä oli ihan ok. Kun Diiva ei kuuntele ja katselee vain maisemia se puree kuolaimeen kiinni ja ns. lukittaa itsensä, jota korjaan aina tekemällä pidätteen vastakkaisella ohjalla ja ratsastamalla eteen, josta itselleni aiheutuu epätasainen käsi. Kunto ei myöskään täysin riitä pitämään itseäni ns. paketissa ja hallitsemaan koko kroppaa, joten tämä myös on osa syyllinen käden turhanpäiväseen heilumiseen. Heppa oli kivasti pohkeen edessä ja liikkui eteen, joten eniten kiinnitettiin huomioon tasaiseen käteen ja tasaiseen tuntumaan, jonka ansiosta hevonen tulisi taas parempaan tasapainoon. Työstettiin paljon taivutuksia isolla ympyrällä ja loppuun Diiva oli ihan semi ok. Diiva tosin väsyi todella nopeasti pohjan ollessa niin raskas. Harjun pohjien ollessa niin laadukkaita, sai mennä melko rankankin treenin, eikä D edes hionnut paljoa.

Lopuksi hypättiin vielä pientä radan pätkään ja hyppäsin Diivalla isomman esteen mitä ollaan koskaan hypätty, olin niin ylpeä itestäni ja tammasta tän jälkeen! Paras, pus <3. Tein itse paljon paikka virheitä, mutta Diiva on niin kiltti, että hyppää melkein paikasta, kuin paikasta. Diiva oli oikein innoissaan, joten tarkoitus olisi päästä loman jälkeen paljon hyppäämään ja ehkä starttaamaan jossain kisoissa!

Hevoset ovat saaneet olla ympäri vuorokauden laitumessa jo ehkä viikon ajan. Diiva viettää nyt ansaittua kesälomaansa ainakin heinäkuun alkuun asti, jonka jälkeen se saa alkaa liikkumaan taas pikkuhiljaa. Tarkoituksena olisi laittaa taas kärrejä sille perään, jotta mutsikin pystyisi alkaa Diivaa liikuttamaan tarpeentullen.

Tässä lähiaikoina olisi edessä todella isoja, raskaita ja vaikeita päätöksiä, joiden päättämisessä on mennyt ja varmasti tulee menemään aikaa. Tästä tulossa ehkä postausta lähiaikoina, riippuen asioiden etenemisestä. Monta videotakin olen jo aloitellut kuvaamaan, mutta katsotaan jos joku päivä saisi tallilta kuvattua ihan kokonaisen videon.


maanantai 8. toukokuuta 2017

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu ihan hyvään! Treenattu ollaan aktiivisesti Diivan kanssa pääosin itsenäisesti. Torstaina 27.4 meillä oli Minna Pekkalan estevalmennus, joka sujui ihan hyvin. Alkuun ongelmia oli eteenpäin liikkumisen kanssa, mutta siirtymillä saatiin asiaa korjattua ja loppuun neiti olikin jo oikein hyvä. Viimeviikolla kaverini hyppäsi Diivalla, sekä itse otin parit hypyt eilen kentällä, sekä hypättiin bankettia. Nyt alan vihdoin päästä itse pikkuhiljaa taas estekammostani eroon ja oikeastaan odotan jo innolla seuraavaa hyppykertaa! Hevonenkin tuntuu syttyvän kun pääsee hyppäämään, ehkä siitä tulee sitten kuitenkin esteponi?

Muuten ollaan käyty maastossa, sekä treenattu koulua - pääpainona kuitenkin aina eteenpäin liikkuminen ja apuihin reagointi. Viimeviikolla käytiin pellolla vähän laukkailemassa ja ensimmäistä kertaa meidän historian aikana uskaltauduin laukkaamaan ihan kunnon reipasta laukkaa kavereiden perässä ja oli todellinen voittajafiilis tämän jälkeen! Olen tunnetusti ollut nyt varsinkin Diivan tulon jälkeen aika nynny, mutta nyt olen ylittänyt itseni jo monta kertaa ja fiilis on ihan mahtava!

Diiva on onnistunut telomaan itseään tässä lähiaikoina itseään melko lahjakkaasti. Siltä on löytynyt useemman kerran viikossa haavoja jalasta ja yleensä vielä samasta jalasta. Syy tähän löytyi kuitenkin meidän "ongelma" kaviosta, eli vasemmasta takajalasta, jossa kavion asento oli vuoltu niin, että kavion sisäpuoli oli todella lyhyt ja ulkopuoli taas pitkä ja levisi paljon ulos, jonka vuoksi jalan asento oli muuttunut niin, että se polkasee haavoja jalkaansa paljon helpommin. Jalka oli kerännyt melko paljon myös nestettä, jota joutui sitten aina kylmäilemään ja välillä pidin siinä back on trackin tallisuojaa, joka auttoi paljon. Nyt kuitenkin jalka on ollut tosi hyvä.




Kengät Diiva sai siis keskiviikkona ja torstaina sillä oli tippunut jo vasemmasta etujalasta kenkä. Yritin saada kengittäjän lyömää sitä takaisin, mutta se olisi tullut niin kalliiksi, että en suostunut niin paljoa siitä maksamaan. Löin kengän itse takaisin paria päivää myöhemmin, mutta heti seuraavana päivänä oli neiti heittänyt molemmat etukenkänsä. Päätin lyödä itse taas kengät takaisin.. Meidän ravipuolen opettaja sattui olemaan samaan aikaan tallilla, joka sitten suoristi ja muotoili kenkää, ettei se polkisi niitä niin helposti  pois ja nyt ovat pysyneet jalassa (luojankiitos).


Olen ollut nyt vähän laiska tämän bloggailun suhteen, mutta katsotaan, josko saisi taas vähän matskuja :)