Vihoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja kertomaan teille viimeviikkojen kisoista. Harjussa järjestettiin 1-tason estekilpailut 19.4, joissa oltiin myös järjestävänä ryhmänä. Tavoitteena oli ainoastaan päästä rata läpi, mutta liikaa oli sekin. Meidät nimittäin hylättiin viidenneelle esteelle. Ensimmäisen kerran oltaisiin voitu vielä päästä yli, jos olisin napakasti käskenyt, mutta koska jännitin kisatilannetta niin paljon, että en saannut sitä tehtyä. Vaikka yritin lähestyä estettä montakertaa uudelleen, ei loppupeleissä päästy lähellekkään estettä, eikä edes maneesin toista laitaa pitkin esteen toiselle puolelle. Neiti oli niin järkyttynyt esteen vieressä olevista puskista...
Diiva oli jo heti verryttelyssä todella jännittynyt ja lukittanut kylkensä, eli ei kuunnellet yhtään pohkeita. Verkassa tein paljon vain siirtymiä eteen ratsastuksia, mutta neiti juoksi niskaylhäällä jnnittyneenä kokoajan, enkä kerennyt sitä paljoa lähteä työstämään, kun piti lähteä jo kohti Nestori hallia. Maneesiin sisään mennessä hevonen järkytty aivan totaallisesti puskista mitä radalle oli laitettu. Onneksi en startannut ensimmäisenä vaan toisena, jolloin se kerkesi vähän rauhottua. Verkan jälkeen odotukset eivät olleet korkealla..
Radalla tempo oli aivan liian hidas, jonka vuoksi hypyt oli vähän töksähtäviä, mutta sentään päästiin suhteellisen hyvin yli ensimmäisistä 4 esteestä. Itselläni jalat kippasi todella taakse aina esteen päällä, mutta nyt jatkossa osaan kiinnittää enemmän huomiota asiaan,
Koulukisat olivat 26.4, eli viimeviikon keskiviikkona. Tarkoituksena oli saada vain ja ainoastaan kisakokemusta. Verkassa hevonen oli todella jännittynyt ja kiireinen, mutta sain sitä loppuakohden onneksi vähän rentoutumaan. Tein paljon siirtymisiä, eteenratsastuksia ja taivutteluita, mutta Diiva puri kokoajan kuolaimeen kiinni ja viskoi päätään, kun ei halua ja on niin jännää. Huonoilla fiiliksillä lähdettiin siis radalle, eikä siellä kyllä todellakaan hyvin mennyt. Heti alkutervehdyksessä hevonen jäi seinomaan paikalleen, viskomaan päätään ja sanoi, että en varmana mene kohti pelottavia tuomareita. No vihdoin päästiin eteenpäin, mutta koko rata mentiin päätäviskelevällä pohkeentakana olevalla kiemurtelevalla madolla.
Loppujen lopuksi minua ei haittaa, vaikka kisat menivät aivan penkin alle, sillä saatiin molemmat rutkasti lisää kokemusta ja tästä suunta onkin vain ylöspäin. Torstaina meillä olikin jo estevalmennus, jossa lopuksi päästiin hyppäämään rataa ja sujui jo todella paljon paremmin kun sain hevosen ratsastettua jo heti alkuun pohkeen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivon että kommenttien sisältö pysyisi postiivisena, eikä niiden olisi tarkitus loukata ketään. Loukkaavat tai muuten ärsyttävät kommentit poistetaan!
Kiitos kommentistasi! :)