maanantai 14. marraskuuta 2016

Treeniä treeniä

Moi taas! Tai taas ja taas, on tässä taas edelliseen postaukseen kertynyt väliä, mutta ei anneta sen häiritä. Treenit on sujunut erittäin hyvin, niin hyvin, että parempaa en osaisi odottaakkaan. Yhtäkkiä palaset alkoi loksahtelemaan kohdalleen ja nyt ollaan sellaisessa pisteessä, jossa en osannut odottaa meidän olevan vielä pitkään aikaan. Voi kun saisin jonkun kuvaamaan meidän sileän treeniä, voin nimittäin kertoa, että meno on aivan erilaista mitä edellisessä videossa.

Ollaan käyty maneesilla paristi viikossa, muina päivinä maastoiltu ja menty omalla kentällä. Diivalla on vielä kesäkengät jalassa, joten maastoilut on tehty metsässä ja pellolla. Perjantaina tai lauantaina saadaan vihdoin talvikengät jalkaan. 

Eilen treenattiin pellolla lumihangessa ilman satulaa. Diiva oli niin hieno, että huhhuh! En meinannut pystyä istumaan laukassa, sillä se on nykyjään niin tahdikas ja iso, että siinä on hankala olla. Minusta laukka on ehdottomasti Diivan parhain askellaji! Edellisellä kerralla laukassa ei meinannut heppa pysyä käsissä, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. 

Tänään kävin maneesilla aamulla, sillä meillä ei ollut aamulla tuntia. Pääsin lähtemään pyöräilemään tallille kahdeksan jälkeen.Tallille ajomatkaa on noin 7km, joten yhdestä tallireissusta tulee matkaa 14km. Kävin ensin kaupassa, jonka jälkeen menin tallille. Perillä olin joskus yhdeksän aikaan. Puoli kymmenen olin saanut hevosen valmiiksi ja lähdettiin maneesille päin. Tallilta maneesille on noin 15-20 min matka. Nyt meni vielä hiukan pitempään, sillä menimme tiepätkän sen verran varovaisesti. 

Maneesille saavuttua riisuin loimen hevosen päältä ja rakensin yhden esteen. Alkuun käytiin taas katsomassa pelottavat nurkat, sillä ne ovat neidistä todella pelottavat. hteen nurkkaan oli ilmestynyt kakkasaavi ja sehän järkytti Diivan mieltä, hetki piti peruutella ja etupääkin meinasi pariin otteeseen nousta. Sitten otettiin ravia, jossa tein paljon suunnanmuutoksia ja isoja kaarteita. Ensimmäistä kertaa Diiva ei pelännyt kokoajan kaikkea ja pääsin ratsastamaan hyvin myös kulmiin. Sitten otettiin laukkaa molempiin suuntiin isoilla ympyröillä. Pitkästä aikaa myös oikea laukka nousi todella hyvin! 




Verkkojen jälkeen alettiin tulemaan ensin ravissa pientä ristikkoa molempiin suuntiin. Ensimmäiset hypyt molemmissa suunnissa olivat isot, mutta seuraavat onnistuivat aina hyvin! Sitten tulin molemmista suunnista laukalla ja hypyt onnistuivat oikein kivasti. Ensimmäisellä kerralla paikka jäi aika taakse, joten tuli iso hyppy, mutta Diiva hyppäsi hyvin selän läpi. Otettiin molempiin suuntiin hyvät hypyt, jonka jälkeen nostin esteen n.60cm pystyksi. Hypyt sujuivat niin hyvin, että hymyssä suin lopetetettiin hypyt siihen ja tehtiin vielä hetki töitä sieleällä. Diiva oli oikein eteenpäin pyrkivä ja liikkui kivasti. Lopuksi korjasin esteen pois ja lähdettiin kävelemään kotiin päin.

Nyt olisi tarkoitus treenata vielä pariviikkoa, jonka jälkeen neiti saa viettää lomaa. Tarkoituksena olisi viedä Diiva 9pv ensi kuuta kotiin joululoman ajaksi. Sen jälkeen saa nähdä onko vaihdetaanko tallia vai mennäänkö samalle tallille takaisin. Siihen tulee luultavasti selvyys tässä lähiaikoina :)


Laitoin puhelimen kuvaamaan, mutta videot hävisi kun tuhkat tuuleen. Nyt ei ole siis vaihteeksi kuvia, eikä videoita. Viimeistään lomalla niitä saadaan... 

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Maneesilla

Diivan kanssa ollaan palailtu nyt viikon pituiselta syyslomalta takaisin treenin pariin. Maanantaina menimme kevyesti kentällä, joka oli todella märkä, mutta piti hyvin alla siitä huolimatta. Laukkaa en ottanut ollenkaan, sillä se on aika hankalaa tuossa kentällä. Ravi ja käynti sujui ihan ok, ei ollut mitään ihmeempää. Muisteltiin käynnissä taas vähän pohkeenväistöjä, nekin meni ihan ok, kunhan en itse alkanut tekemään liikaa.

Eilen tiistaina suunnattiin lähimaneesille. Tarkoitus oli mennä oikoreittiä pitkin, mutta lähdin sinne aivan väärästä kohtaa. Yhdessä kohtaa löysin traktorin jäljille, joita pitkin kuljin jonkin aikaa. Sitten lähdin toiseen suuntaan, jossa vastaan tuli hakkuualue, josta yritettiin päästä läpi. Maasto meni kuitenkin niin mutaiseksi, että siitä ei päässyt menemään. Lähdin takasin päin ja löydettiin takaisin polulle, jota pitkin kulkemalla päästiin ihan oikealle tielle, jonka varressa kyseinen tallikin on. Lähdin tietä kuitenkin ensin väärään suuntaan, kunnes laitoin mapsin päälle ja lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan.



No maneesi sitten vihdoin löytyi. Diivaa jännitti jonkin verran ja ensin talutin ympäri maneesia ja kävimme joka nurkan läpi. Sitten nousinkin jo selkään ja neiti tuntui alka jännittyneeltä. Kävelin hetken vielä selästä, jonka jälkeen alettiin ravaamaan. Diivaa pelotti maneesin ovet. Kulkuovi oli auki, joten sieltä näkyi ulos ja toisessa päädyssä oleva ovi oli vähän erilainen kuin seinät, joten sehän saattaa vaikka syödä.. Ensikerralla voisi oven laittaa kiinni. Jatkettiin sitten keskiympyrällä, jotta pääsemme jotain tekemään. Tein ihan käynti-ravi siirtymiä ja temmonmuutoksia ja laukkaa otin molempiin suuntiin.

Diiva liikkui todella hyvin eteen ja meni muutenkin todella kivasti. Laukatessa en meinannut tunnistaa laukkaa oman hevoseni laukaksi, oli se niin tahdikasta ja keinuvaa verrattuna tuohon pienen kentän laukkaan, sillä siinä ei pysty edetä yhtään.

Nyt kun pääsemme käymään maneesilla ja luultavasti saan sinne tunnin pitäjiäkin, niin toivottavasti pääsemme taas paljon eteenpäin :)


lauantai 29. lokakuuta 2016

Ratsastustunti Leijonamielessä

Tämän viikon olen viettänyt syyslomaa kotonani Puumalassa ja näin ollen Diiva on viettänyt lomaa Virolahdella. Pieni loma tekee tähän väliin hyvää molempien pääkopalle. Paljon ollaan taas lyhyen ajan sisällä opittu, joten välillä on hyvä pitää taukoa.

Lomalla pääsin taas pitkän tauon jälkeen käymään Satu Mattilan tunnilla Leijonamielen ratsutilalla. Tunnit siellä osuvat aina viikolle, joten sinne on mahdollista päästä ainoastaan lomalla. Tunnilla kävin tiistaina ja juuri silloin oli luvattu lumisadetta ja kolmen aikaan iltapäivällä sitä alkoi satamaan ihan taivaan täydeltä. Mutta onneksi autoon oli vaihdettu jo aamulla talvirenkaat ja me hevosihmiset kun emme ole sokerista, suunnattiin auton keula kohti Sulkavaa. Perillä taisimme olla neljän jälkeen ja tunnin oli tarkoitus alkaa viideltä.

Perille päästyä kävimme kysymässä millä hevosella menen ja sain hevoseksi Alman. Alma on jo käsittääkseni aika vanha, mutta todella osaava ja mukava hevonen. Alma asuu isossa laumassa, josta lähdimme sitä hakemaan. Aikaa kun oli viime vierailusta kertynyt, ei meillä oikein ollut muistikuvaa minkä näköinen Alma oli. Mukaan meinasi tarttua hevosia aivan varsasta vaariin ja yhtä talutimme jo portillekkin. Tarhan luokse saapui kuitenkin onneksi eräs tallilainen, jolta kysyimme olimmeko oikean hevosen napanneet, niin eihän se tietysti ollut. Loppujen lopuksi oikea hevonen kuitenkin löytyi.




Laitoin hevosen reippaasti valmiiksi ja sitten suuntasimmekin jo kohti kenttää. Aloitimme tunnin alkukäynneillä, joiden aikana kerrottiin Sadulle mitä oltiin puuhailtu, tässä välillä. Sitten lähdimme työskentelemään ihan kevyessä ravissa hakien vähän tuntumaa hevosiin. Alma jäi helposti tyhjäksi kädelle ja lyhensi itseään liikaa kaulasta, joten lähdimme tekemään siirtymisiä askeleen sisällä. Ideana oli ratsastaa ravi melkein käyntiin ajatuksena saamaan hevonen polkemaan alleen, jonka jälkeen ratsastettiin eteen pohkeesta kohti ohjaa. Tätä ei tarvinnut tehdä montaa kertaa kunnes Alma alkoi jo hyvin rentoutumaan kropastaan ja venyttämään kaulaa vähän eteen. Jatkoimme samaa laukassa molempiin suuntiin. Laukassa askelta lyhentäessä laukka tippui parikertaa, mutta muuten sujui ihan ok. Näiden jälkeen annettiin hevosten hetki hengähtää.

Sitten jatkoimme pohkeenväistön parissa. Tulimme ensin ihan käynnissä koko diakonaali aina suuntaa vaihtaen. Käynnissä takaosa jäi helposti jälkeen ja hevosen oli ns.liian poikittain. Tässä oli vain tärkeä pitää ulkoavut ja mielummin asettaa vaikka ulospäin. Parin käynti kerran jälkeen jatkoimme ravissa. Väistöt onnistuivat ravissa paljon helpommin, kuin käynnissä, koko kroppa pysyi hallinnassa. Lisäsimme ravi väistöihin vielä ravi-käynti-ravi siirtymisen, joka onnistui ihmeen hyvin. Ravista siirtyminen käyntiin oli helpompi, kuin käynnistä raviin.


Tulimme samaa tehtävää vielä laukassa ja aina suuntaa vaihtaessa oli tehtävä laukanvaihto. Laukka väistöt sujuivat mielestäni ihan ok. Takaosa meinasi jäädä taas hetkittäin jälkeen, mutta ulkoavuilla sen sai taas helposti hommaan mukaan. Laukanvaihdot sujuivat ihan ok vasemmasta laukasta oikeaan. Toiseen suuntaan saatiin pari hyvää vaihtoa, mutta loppua kohden ei vaihtoja tullut enää ollenkaan hevosen ollessa jo väsähtänyt ja minä vasta hommaa tein ensimmäistä kertaa.

Kokonaisuutenaan tunti oli todella hyvä ja hevonen mukava. Sain taas paljon tunnista irti ja asioita joihin pitää kiinnittää huomiota Diivankin kanssa. Joululomalla pääsen toivottavasti käymään useammankin kerran :)

Pahoittelen puhelinkuvia, en viitinnyt viedä kameraa tuonne lumi/räntäsateeseen