#107 Maasto hehkutusta

Kävin Elmerillä sunnuntaina löhöilymaastossa. Menin ilman satulaa ja kuolaimettomilla. Kuolaimettomina toimivat kukkahackamoret. Elmeri oli niiiin ihana! Jonkin verran oli kova kädelle noilla hakkiksilla, mutta oli paljon rauhallisempi ja paremmin pysy hallinnassa noilla. Tavallisilla kuolaimilla (suora happymouth) se on aika stressaantunut ja herkkä. Voi olla että myös se, kun menin ilman satulaa niin vaikutti asiaan.

Vauhti oli taas alkuun reipas, mutta sitten alkoi rauhoittumaan. Ravissa oli myös alussa reipas, mutta pikkuhiljaa rauhottui ja lopuksi tosi kiva! Yleensä jos saan Elmerin kulkemaan rauhassa, niin se menee tosi jäykäksi ja alkaa stressailemaan. Nytten meni tosi rauhallisesti ja nätisti. Yllätykseksi Elmeri nosti itse NÄTIN JA RAUHALLISEN LAUKAN. Oli ihan kolmitahtista ihan jees laukkaa lämpöselle. Nyt on ollut ongelmia ton laukan nostamisen kanssa maastossa, mutta onneksi nyt on alkanu taas nostelemaan. Annoin siinä vaiheessa löysää ja kehuin, mutta heti meni paljon huonommaksi se laukka. Otin takasin tuntuman, jolloin rytmi taas löytyi. Elmeri selvästi tarviaa kunnon tuen kädellä ja istunnalla, että pystyy laukkaamaan hyvin. Pitää kokeilla joskus pellollakiin mentäessä. Antaa hevosen itse laukata ja etsiä rytmi, itse vaan tukee jalalla ja kädellä.

Kännykkä laatua

Meitä onnisti myös sään puolesta! Oli ihan super nätti keli, kun aurinko paistoi ja taivas oli ihan sininen!

Takas kääntyessä Elmeri aloitti taas sen perinteisen shown. Ite tässä vaiheessa aloitan vaatimaan pohkeenväistöjä, avoja, pysähyksiä yms. Nyt toimin päin vastoin ja annoin Elmerille vähän ohjaa pitäen pienen tuntuman suuhun ja annoin sen mennä reippaasti. Pidin kuitenkin huolen, ettei kävely mennyt juoksuksi tai hyppimiseksi. Itse istuin vaan rennosti selässä ja puhuin Elmerille mukavia. Ja Elmeri rauhottui!?!? Annoin sitten palkkioiksi ravata hetken ja ihme ja kumma käveltiin nätisti koko loppu matka senkin jälkeen. Kotimatkat on ollut jotain niin kauheeta kun Elmerillä on kiire kotiin ja tyyliin juostaan koko matka.

Matkalla Elmeri halus mennä rämpimään mettätietä pitkin kotiin, joten mentiin sitten sieltä. Siinä vaiheessa kun se astu lumeen niin meinas kääntyä takasin, mutta hää päätti että sinne mennään niin sitten kanssa mennään. No hyvää treeniä tää lumessa tarpominen! :D

Tässä joku vaihempi kuva

Jenny jatkaa saikuttelua. Sillä on luultavasti nyt se venähdys jalassa ja annetaan sen nyt parantua. Se jalka ei ole mennyt parempaan eikä huonompaan suuntaan. Hyväähän ei sille kyllä tee kun sen juoksee kavereiden kanssa tarhassa, mutta ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Jennyä ei voi laittaa sisälle tai rikkoo itsensä vielä pahemmin ja on vaan stressaantunut, eikä voi sulkee mihinkään postimerkki tarhaan kun tulee luultavasti langoista ja stressaa hirveesti. Jos ei nyt ala parantua pikkuhiljaa niin sitten on klinikka reissu edessä....

Vielä tähän loppuun, kun jo olen monesti maininnut niin materiaalia en oikein saa, joten onko tälläiset postaukset jees? Pellollakaan kun ei voi mennä kun on lunta sen puoli metriä eikä maastoon varmastikkaan lähde kukaan juoksemaan perässä :D

Petra