sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Loimailua

Blogissa on ollut nyt joulun alla aika hiljaista, johtunee siitä, että Diiva viettää ansaittuja lomapäiviään, sekä samalla vähän saikkua. Katsotaan jos ensiviikolla jalka näyttää hyvälle, voidaan taas kevyesti pikkuhiljaa jatkamaan treenailuja kesän kisoihin ;), ei vaan... tuskin me vielä hetkeen kisaillaan :D

Kesän ja syksyn aikana Diivan kanssa opeteltiin ja opittiin molemmat todella paljon kaikkea! (minä erityisesti haavojen hoitoa...) Aloitettiin melkeimpä nollasta ja nyt kaikki askellajit sujuu jo kohtalaisen hyvin. Tietysti Diiva saisi kulkea vähän aktiivisemmin ja käyttäen kroppaansa, mutta otetaan se vaikka tämän kevään ja kesän tavoitteeksi. Hommat alkoi tuntumaan kuitenkin vähän vastenmieliseltä eikä pellolla ja maastossa suostuttu enää eteenpäin liikkumaan. Loman paikka oli siis kohdallaan. Tietysti jos olisi ollut järki päässä loma olisi pitänyt pitää vielä silloin kun homma on ollut kivaa ja mukavaa. No jälkiviisaus on parasviisaus ja virheistä oppii. Varsalle on kuitenkin tärkeää pitää kunnon pitkiä lomia. 

Nyt lomaa on vietelty jo kolmisen viikkoa ja viikon päästä olisi tarkoitus alkaa taas treenailemaan, jos jalka vaikuttaa hyvälle. Diivalla jalka siis aukesi vuohisen kohdalta reilu viikko sitten. Haava ei ole vieläkään kunnolla umpeutunut, ja jos ei kotikonsteilla ala umpeutumaan pitää ell pyytää katsomaan ja samalla rokottamaan hepat. Nyt jalka on kuitenkin alkanut näyttämään paljon paremmalta ja toivotaan, että jalka paranee nyt reippaasti. Jos kuitenkin jalka sen vaatii niin lomaa lisäillään tarpeen mukaan. 

Kuva otettu entisessä kodissa, mutta netin syövereistä löysin. Kuvassa myös Diivan entinen tarhakaveri Levälän Paronitar.
Diiva on ollut nyt loman ajan kengättä, mutta hokkikengät lyödään jalkaan heti kun päästään treenaamaan. Ollaan tultu kuitenkin siihen tulokseen, että neiti saa tarhaan suojat jalkaan, koska luultavasti sillä olisi samantien kaikki paikat auki. Tähän mennessä sillä on ollut melkein kokoajan jossain kohtaa jalkoja jonkin näköinen haava ja välillä pitänyt pyytää ell niitä katsomaan. 

Neidillä on virtaa riittänyt ihan kiitettävästi, vaikka ruuat tiputettiin ihan minimiin. Tänään leikin D kanssa tarhassa ja tuntui olevan hauskaa. Kyllä lensi ilon pukkeja ja päälenteli sinne tänne. Diivasta oli myös tosi hauskaa kun puhalsin sen turpaan ja sitten se räkäs jossain välissä minun naamalle, joka ei minusta ollut kovin kauskaa, mutta kyllähän se pisti nauramaan! :D

Valitettavasti mitään tuoreita kuvia en Diivasta tähän saa kun onnistuin heittämään puhelimeni vessanpönttöön, jonka vuoksi se sanoi sopimuksensa irti. Tällähetkellä käytössä Lumia 800, jonka tiedostoja en pysty koneella avaamaan. Vanhassa puhelimessa olisi ollut kuvia haavasta ihan tuoreeltaan ja melkein joka päivältä ja tässä puhelimessa kuva jalasta tänään ja kuva Diivan hienosta uudesta polkkatukasta :D

Petra






sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Oma rakas sekasikiöni


En olekkaan kertonut täällä tarkemmin vielä siitä, mitä olin tehnyt Diivan kanssa ennen kuin ihan osto mielessä sitä kokeilin. Olen nähnyt Diivan kuitenkin ensimmäisen kerran parin viikon ikäisenä ja sen jälkeen pari kertaa kuussa.

(c) Miia Ahola
Ratsastus reissulla oli aina mukava käydä silittelemässä ja/tai ihailemassa varsoja, joita oli silloin kolme Nita, Koda ja Diiva. Vaikka kaikki oli aivan älyttömän suloisia, oli Diiva aina se minun suosikki. Aina piti yrittää Diivaa huudella aidan reunalle rapsuteltavaksi, kun se oli niin älyttömän suloinen ja kiltti. Koneeltakin löysin äsken myös jonkin verran kuvia Diivasta, josta huomaa myös, että hän on se minun suosikki varsa ollut!



Kyllä näistä Diivun tunnistaa, samanlainen mölö nytkin :D
"Jos olisi mahdollista niin tämä varsa olisi minun", 

"Tän mä vielä joku päivä ostan!", 

"Tää ois nii ihana, äiti pliiis, ostetaa jookos??",

Näitä ja monia muita sanoja liikkui parin vuoden ajan pienessä (tai ei niin pienessä, ehkä nuoressa) päässäni. Diiva vain tuntui siltä oikealta. Tiesin kuitenkin, ettei meillä ollut mahdollista hankkia omaa hevosta, joten pidin nämäkin ajatukset pääosin omassa päässäni.

Viime vuoden keväällä oli viikon tetissä Levälän tallilla. Siellä pääsin ensimmäista kertaa Diivan selkään. Jos oikein olen ymmärtänyt niin ennen sitä sillä oltiin talutuksessa menty kerran tai pari. Nyt olin kuitenkin ensimmäinen, joka meni Diivalla ilman satulaa. Tamma oli silloin aika jännittynyt ja ihmeissään, mutta meni suht nätisti. Kerran piti vähän rynnätä eteenpäin, mutta sain nopeaan pysäytettyä aiaan vasten.


Sitten tulikin jo ajatuksia oman hevosen hankkimisesta. Tiesin, että mitään hienoa tai osaavaa ei ollut mahdollista saada tai oikeastaan en halunnutkaan sellaista. Alusta asti on ollut selvää, että haluan itse opettaa hevoseni melkeimpä alusta asti. Vaihtoehtoina oli siis varsa tai joku ex-ravuri.

Kesällä menin parin kaverini kanssa Levälään leirille. Olin jo äitini kanssa käynyt pientä keskustelua, että Diiva voisi olla kiva heppa mulle, mutta mitään sen kummempia suunnitelmia ei ollut. Heti ensimmäisenä päivänä valitsin kuitenkin Diivan maastotunnille. Menimme myös hetken kentällä. Rakastuin aivan täysin. Vaikka Diiva pysähtyi kentällä n. 10m välein, ravia ei saanut nostettua laukasta puhumattakaan. Olin aivan myyty. Toisen kerran ratsastin ihan ostomielessä, en millään tunnilla vaan enemmän niinkuin koeratsastuksena. Ei mennyt silloinkaan kovin putkeen, mutta olin aivan rakastunut. Silloin tiestin, että tässä se on - minun tuleva oma hevonen. Viimeisenä leiripäivänä allekirjoitin kauppakirjan ja Diiva pääsi heti leirin lopuksi uuteen kotiin. Voitte kuvitella mistä silloin löytyi maailman onnellisin tyttö!

Koeratsastuksesta
Ilme kertoo


Diiva ekaa päivää kotona. Hän pääsi Kitin kaveriksi samaan tarhaan. Kiti otti Diivan heti omaksi suojakikseen, eikä meinannut antaa kenenkään mennä Diivan luokse :D

Rakenne kuvaa toiselta päivältä
5.8 oli päivä, jolloin olin virallisesti Diivan uusi omistaja! Tällä hetkellä voin sanoa, että vaikka matka ei ole ollut ruusulla tanssimista, en ole hetkeäkään katunut sitä, että tämän hevosen ostin. Diiva ei ole tylsä ja laiska, vaan juuri sellainen säpäkkä, joka saattaa välillä heitellä pukkeja, saada jonkin näköisiä slaageja ja nähdä pieniä vihreitä miehiä puskassa. Juuri sellaisen hevosen olen halunnut ja sellainen sain! Olen tyytyväinen hevoseeni ja siihen, että sen ostin! Vaikka välillä on päiviä jolloin tuntuu, ettei mikään onnistu, niin ne kerrat kun jonkin onnistuu antaa taas voimaa jaksaa taas monta viikkoa eteenpäin!



Vaikka joidenkin mielestä Diiva on huvikseen teetetty sekasikiö pullakaakki, minulle se on kaikkea muuta. Se on kaikkea mitä omalta hevoseltani haluan. Haluan, että hevoseltani löytyy luonnetta ja Diivalla sitä on! Ihan sama mitä mieltä muut ovat Diivasta, minulle se on aina se ykkönen ja niin rakas <3

Petra

torstai 17. joulukuuta 2015

Se kiltti ja rauhallinen ratsuni

Täälläkin päin Suomea valkoinen lumi on vuorannut maan pinnan vihdoin ja viimein. Harmillista kuitenkin, että ne luultavammin sulavat ennen joulua pois.. Suunnitelmissa oli heppakerholaisten kanssa pulkkaratsastusta, mutta sekin joudutaan lykkäämään myöhemmäksi.

Diivalla on ollut nyt vaan etusissa kantahokit, johtuen siitä, että muualle ei millään saatu. Tai varmaan oltaisiin, mutta kellään ei ole ollut aikaa putsailla hokinreikiä monta tuntia. Maat on ollu nyt jonkin aikaan sulina, joten hokeille ei oikeastaan edes tarvetta ollut. Nyt kuitenkin kun tuli pakkaset ja lumet maahan, niin ilman hokkeja ja vielä kengät jalassa ei meinaa pysyä edes pystyssä.

Tänään en uskaltanut edes yrittää lähteä maastoon. Teillä kulkee kuitenkin autoja, joten tiet ovat luultavasti todella liukkaita, kun lumi on tienpintaan tamppaantunut. Menin siis pellolla, jossa ei siinkään ollut hyvä mennä. Ravia ja laukkaa ei uskallettu ottaa, sillä käynnissäkin meinasi välillä jalat lähteä alta. Työskenneltiin tänään siis pelkästään käynnissä. 

Tein paljon pysähdyksiä, peruutuksia ja asetuksia. Yritin saada tasaista tuntumaa, mikä tuntuu olevan iso ongelma. Diiva ei meinaa millään hyväksyä tuntumaa. Sen huomaa siitä kun se heittää päätään koko ajan. Noh toivotaan että päästään ongelmasta pikkuhiljaa eroon. Diiva meinaa olla myös vähän tyhjä vasemmalle ohjalle, joten yritin sitä myös korjata asetuksien ja taivutuksien avulla. Tämäkin taisi jäädä aika pitkälti yrittämiseksi, sillä pää vispasi siihen malliin, että tuntumaa oli vaikea saada. 

Erittäin huonolaatuinen ja epäselvä kuva, mutta näkyy minkälainen punhero Diivu on tällähetkellä xd
Ratsastin Diivalla yks päivä kanssa tossa pellolla ja keksi silloin pystyyn hyppäämisen ja pukittamisen ihan kunnolla. Tai no pukittanut se on nyt melkein aina, mutta nyt se on lisääntynyt. Tänään Diiva pysähtyi yhteen kulmaan, missä kaverit olivat. Käskin varsaa eteen, mutta ei totellut, jolloin käskin kevyesti raipalla, josta rinsessa ei tykännyt sitten ollenkaan. Diiva esitti hienon rodeo shownsa ja hyppäsi ensin vähän pystyyn, josta sitten pukitti. Itse onnistuin räsähtämään jossain välissä kaulalle niin että rintakehä osui kaulaan ja ilmat lenti pihalle. Ite säikähin vähän, mutta jatkettiin sitten menoa. Viimeeksikin pellolla tällein kävi, kun mentiin ohi nurkasta, josta pääsee pois ja käskin raipalla kun ei liikkunut. Diiva ei selvästikkään tykkää yhtään tossa pellolla tai kentällä menemisestä.

Pelto oli aika liukas siinä kohin missä menin, joten lopuksi kävelin sitten vähän kaikkialla muualla. Ratsastan siin pellolla, jossa on heppojen tarha, jos joku ei vielä tiennyt. Toista samanlaista tilannetta ei enää onneksi käynyt, johtunee varmaan siitä, ettei liikuttu enää ihan kavereiden vieressä ja en uskaltanut enää raippaa käyttää. 


En tainnut vielä maita, mutta Diivalta siis putosi pari päivää sitten toisen etusen kenkä. Heppailtiin tänään siis ilman sitä, Huomenna Diiva pääsee kengistään eroon. Laitetaan sitten kengät takaisin kaikkine hokkeineen, kunhan päästään kaupungista kengät hakemaan tai joku tuttu pystyy ne sieltä meille tuomaan. 



Kyllä se sit välillä ihan hetkeksi myötäs


Näin hienosti se päätään heittelee ja ilme kertoo kuinka ihanaa se minusta on
Tälleen ko se aina menis. Ite jos osais viel istuukki... ois taas mentävä Diivun kanssa valmentajan silmänalle