maanantai 5. syyskuuta 2016

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu hyvää, tarkemmin erittäin hyvää! Elämä tuntuu rullaavan minulla, sekä hevosella. Minun kohdalla koulun käynti tuntuu mukavalle, eikä vielä ainakaan pakkopullalle. Luokka on super kiva, mutta opettajat nyt ovat mitä ovat. Diiva tuntuu olevan kotiutunut uuteen paikkaan hyvin. Ensimmäisinä päivinä kaikki oli vähän jännää, mutta enää ei tarvitse tallissa varoa, että millon se hevonen yrittää lintata seinään kun joku pelottaa.

Ollaan otettu Diivan kanssa tosi rennosti. Tosiaan neiti on asustanut täällä nyt reilun viikon ja sinä aikana olen käynyt kävelyttämässä useempana päivänä, sekä juoksuttanut ja ratsastanut kerran. Tällä viikolla olisi kuitenkin tarkoitus alkaa palailemaan kunnon treeniin. Tässä kuitenkin hommaa hankaloittaa kentän pieneys, sillä neiti ei mahdu siinä laukkaamaan. Tänään kävelylenkillä yritin etsiä lähellä olevaa isompaa tallia, jonka pihasta löytyy maneesi ja kenttä, mutta en löytänyt. Pitää kysellä josko joku osaisi antaa vähän reittiohjeita. Tarkoitus olisi sieltä alkaa siis vuokraamaan maneesia, jossa on sitten hyvä treenailla, josko päästäisi kohta pikku hiljaa hyppäämäänkin.

Tänään ilmoitettiin, että pääsykokeiden uusinnat olisivat ensiviikon torstaina. Luulin, että olisin kerennyt vielä käymään tunnilla ennen pääsykokeita, mutta olen jäämässä seuraavaksi viikonlopuksi Harjuun seuraamaan kenttäkisoja. Hyppytaukoa on päässyt kertymään mukavasti, mutta en usko, että esteet nousevat taaskaan 60cm korkeammalle. Luulen, että yli selviän, tyylistä en tiedä niinkään. Nyt on vain muistettava kiinnittää huomiota istuntaan todella paljon, sillä se on tällä hetkellä aika huonossa hapessa. Osittain johtuu myös romahtaneesta lihas-, että yleiskunnosta, jota parhaillaan yritän parantaa.

(c) Tuija Heino. Kuva keväältä


Keskiviikolle Diivalle on varattu raspaus. Voi olla, että tulee eläinlääkäriltä vähän noottia, sillä edellisestä raspauksesta on liikaa aikaa. Ratsastaessa Diiva on ollut kuitenkin ihan hyvä suuhun, joten en usko että siellä mitään kauhean vakavaa on päässyt kehittymään. Nyt on tietyllä tavalla hyvä fiilis, sillä täällä saat raspaajan paikalle tässäkin tapauksessa viikon varoitusajalla. Puumalaan kun et meinannut saada raspaajaa ollenkaan, hevonen olisi pitänyt lähteä viemään klinikalle, joka ei ole halpaa lystiä sitten ollenkaan, sillä maksettavaa kertyy kopista, kuskista. autosta, bensoista ja itse raspauksesta ynnä muusta. No nyt asiat ovat kuitenkin paremmin päin ja heppa saadaan hoidettua aina kun sille tarve.


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Hieno hevonen, huono ratsastaja

Ensimmäinen viikko on nyt Harjussa lusittu. Perjantaina saavuin kotiin puolen kuuden aikaan viiden tunnin kotimatkan jälkeen. Melko suoraan jatkoinkin matkaa tallille, sillä luvassa oli tunti Raatikaisessa. Tallilla taisin olla n. 18.20, mutta silti lähtö myöhästyi. Itselläni on tapana pestä ja puunata varusteet käytön jälkeen. mutta nyt kun äiti oli sitä liikuttanut oli kaikki varusteet likaisena, joten oli aloitettava niiden puhdistuksella. Päästiin kuitenkin lähtemään n. 19.20 ja tunti olisi puolelta alkanut. Onneksi opettajakin oli vähän aikataulusta myöhässä, joten myöhästyminen ei haitannut.

Kiireessä hevosta laittaesssaja tavaroita pakatessa unohtuu aina jotain. Tälläkin kertaa jäi satulahuopa matkasta, mutta onneksi heillä oli lainata. Viime kerrallakin kun kiireessä lähdin jäi huopa, ei vissiin ole niin olennainen asia, että se on mukana :D Tietysti hevosella voi mennä ilmankin huopaa, mutta Diivan tämän hetkeinen satula on hiukan leveä edestä, joten pidän sillä karvaromaania alla. Kun heppa saa vähän lihaksia, käy satula varmasti ilmankin.

Ei tehty tunnilla mitään erikoista. Mentiin vain kaikkia askellajeja isolla ympyrällä ja minä yritin ratsastaa. Tiedän ja valmentaja tietää, että hevonen osaa, mutta itse en osaa ratsastaa sitä. Oma istuntani on tällähetkellä todella huono. Suurimpana hevoseen vaikutaa epätasainen käsi. Kyynerpää on irti kyljestä, nyrkki auki ja kädet meinaa valua reisille. Ravissa ei ole niin paha, mutta laukassa korostuu todella paljon. Laukassa näiden lisäksi lähden esteratsastajamaisesti työntämään yläkropalla, vaikka sen pitäisi olla hiljaa ja antaa hevoselle vapaus edetä. Jo näiden takia ei voi olettaakkaan, että hevonen kulkisi tasaisella tuntumalla kantaen itsensä.

Ratsastaessa sorrun tekemään myös liikaa. Käytän liikaa apuja saman aikaisesti, jolloin hevonen ei myöskään ymmärrä ristiriitaisia apuja. Sekä edelleen on ongelmana pohje, jolla helposti käsken joka askeleella. Tämä ei ehkä ole enää niin paha mitä se on ollut. Ajattelin vaihtaa vähän raskaimpiin jalustimiin, jos se auttaisi asiassa. Tällä hetkellä meillä on käytössä alumiiniset jalustimet jotka ovat todella kevyet. En osaa sanoa onko mahdollista että olisi hyötyä, mutta kokeilemalla selviää.

Nyt pitäisi päästä vain ratsastamaan jollain muillakin hevosilla, kun Diivalla. Sen kanssa on todella huono opetella olemaan hiljaa ja helposti pilaan Sannan tekemän työn. Laukassa istumisen ongelma johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen laukannut todella vähän. Elmeri kun ei osaa laukata, olen treenannut sen kanssa vain käynnissä ja ravissa. Muualla tunneilla olen päässyt kyllä sitten laukkaamaan, mutta huomaa että on vähän hakemista.

             




Mutta ettei ajatella liikaa negatiivisia asioita, ollaan me päästy myös eteenpäin. Pääsemme nykyjään aloittamaan siitä mihin vasta hetki sitten lopetimme. Suurena osana tässä on valmentajan astuminen kuvioihin. Kyllä tiedostan asian, että valmentajien luona olisi ollut hyvä käydä jo aikaisemmin, mutta se kun ei ollut aivan itsestään selvyys lähteä jonnekkin, joten toivon että asiaan ollaan puuttumatta sen enempää.

Kuolaimena ollaan käytetty n. puolisenvuotta rotary kolmipalaa, joka on ollut todella toimiva. Kyseinen kuolain ei ole kuitenkaan kisoissa hyväksytty, joten kokeilin palata takaisin kolmipalaan, joka oli ennen käytössä. Silloinkin Diiva harrasti paljon päänviskelyä, jota loppui kuolaimen vaihdon rotary kolmipalaan. Nyt kun taas normaali kolmipala on käytössä harrastaa se sitä samaa. Sanna suositteli kokeilemaan D rengas kolmipalaa, jota varmaankin nyt kokeillaan ja siihen saakka käytetään sitä hyväksi todettua rotary kolmipalaa. Kuolain ehdotuksia voi kertoa matalaan ja herkkään suuhun :)



Tänään ratsastin Diivan kaikissa askellajeissa ajatellen vain paljon omaa tekemistäni ja sitä, että hevonen etenee ja kulkee reitin minkä minä määrään. Treeni meni ihan ok ja voin hyvin mielin jättää hevosen parin viikon lomalle, joka ei varmasti tee neidin päälle yhtään pahaa. Syyskuun neljäntenä päivänä Diiva muuttaa sitten Harjun lähellä olevalle tallille, jossa on sitten paremmat mahdollisuudet valmentautua.

maanantai 15. elokuuta 2016

Ensimmäinen yö Harjussa

Ensimmäinen yö Harjun oppimiskeskuksen Mattilassa vietetty. Tulin koululle siis ensimmäistä koulupäivää edeltävänä iltana. Sain huonekaverikseni jo aijemmin tutun Jennin, jonka kanssa on ollut todella mukavaa!

Eilen kävimme tosiaan katsomassa Diivan tallipaikkaa, josta taisin jo edellisessä postauksesta mainita. Paikka oli pieni kotitalli, jossa oli kuitenkin suhteellisen hyvät puitteet. Kenttä oli ehkä vähän pienempi mitä osasin odottaa, mutta menee kyllä meidän käytössä. Kävelymatkan päässä tallista on Ryhlyn talli, jossa on maneesi ja isompi kenttä. Täällä tullaan siis tulevaisuudessa valmentautumaan ja käymään ratsastamassa, sillä maneesi vuokrakaan ei ole mitään päätä huimaavaa.

Asun siis viikot täällä Harjussa ja yleensä viikonloppuisin menen kotiin. Välillä vietän viikonloput täälläkin, mutta nekin vasta silloin kun hevonen on tuotu tänne tai olen koulussa kiinni. Diiva tulee siis syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina ainakin näillä näkymin.

Ensivaikutelma koulusta on hyvä. Osa opettajista on hiukan omalaatuisia, mutta ehkä se siitä kun enemmän tutustuu. Minun luokalla on tällähetkellä 29 oppilasta, ja ykkös ryhmässä johon kuulun on yksitoista. Ja mikä parasta, täällä on hyvää ruokaa, eikä nälissään tarvitse olla sillä ruokaa saa parin tunnin välein. Ainoastaan iltapala on hankittava itse, muut ruuat saa koululta täysin ilmaiseksi, mikä on tietysti opiskelija budjetille erittäin hyvä.

Tänään koulu kesti kahdestatoista vähän yli kolmeen, kuunneltiin ainoastaan infoa, tutustuttiin henkilöstöön, kiersimme koulun aluetta, sekä otimme ryhmäkuvan. Viideltä oli vielä lyhyt info hetki ja pari ryhmäytymisleikkiä

Tällä viikolla tapahtuu kaikkea mukavaa. Huomenna pääsemme laskeutumaan kalliolta, sitten on rantasaunalla saunomista, uintia ja ilmaisesti makkaran ja letun paistoa tai ms...

Mutta tämä koulusta... Perjantaille varasimme tunnin Diivalle ja minulle Sannalta. Saa nähdä mitä tulee. Sunnuntaina kun Diivan ratsastuin itsenäisesti kotona pellolla, oli todella tyytyväinen. Pääsimme aloittamaan siitä mihin ennen aina lopetimme. Laukka oli edelleen hankalaa enkä saanut siinä Diivaa tarpeeksi pohkeen eteen, mutta luulen, että sekin johtui osittain myös pohjasta.

                                netti on niin älyttömän huono, että en saanut lisättyä kuvia
Petra