Diivan kanssa ollaan palailtu nyt viikon pituiselta syyslomalta takaisin treenin pariin. Maanantaina menimme kevyesti kentällä, joka oli todella märkä, mutta piti hyvin alla siitä huolimatta. Laukkaa en ottanut ollenkaan, sillä se on aika hankalaa tuossa kentällä. Ravi ja käynti sujui ihan ok, ei ollut mitään ihmeempää. Muisteltiin käynnissä taas vähän pohkeenväistöjä, nekin meni ihan ok, kunhan en itse alkanut tekemään liikaa.
Eilen tiistaina suunnattiin lähimaneesille. Tarkoitus oli mennä oikoreittiä pitkin, mutta lähdin sinne aivan väärästä kohtaa. Yhdessä kohtaa löysin traktorin jäljille, joita pitkin kuljin jonkin aikaa. Sitten lähdin toiseen suuntaan, jossa vastaan tuli hakkuualue, josta yritettiin päästä läpi. Maasto meni kuitenkin niin mutaiseksi, että siitä ei päässyt menemään. Lähdin takasin päin ja löydettiin takaisin polulle, jota pitkin kulkemalla päästiin ihan oikealle tielle, jonka varressa kyseinen tallikin on. Lähdin tietä kuitenkin ensin väärään suuntaan, kunnes laitoin mapsin päälle ja lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan.
No maneesi sitten vihdoin löytyi. Diivaa jännitti jonkin verran ja ensin talutin ympäri maneesia ja kävimme joka nurkan läpi. Sitten nousinkin jo selkään ja neiti tuntui alka jännittyneeltä. Kävelin hetken vielä selästä, jonka jälkeen alettiin ravaamaan. Diivaa pelotti maneesin ovet. Kulkuovi oli auki, joten sieltä näkyi ulos ja toisessa päädyssä oleva ovi oli vähän erilainen kuin seinät, joten sehän saattaa vaikka syödä.. Ensikerralla voisi oven laittaa kiinni. Jatkettiin sitten keskiympyrällä, jotta pääsemme jotain tekemään. Tein ihan käynti-ravi siirtymiä ja temmonmuutoksia ja laukkaa otin molempiin suuntiin.
Diiva liikkui todella hyvin eteen ja meni muutenkin todella kivasti. Laukatessa en meinannut tunnistaa laukkaa oman hevoseni laukaksi, oli se niin tahdikasta ja keinuvaa verrattuna tuohon pienen kentän laukkaan, sillä siinä ei pysty edetä yhtään.
Nyt kun pääsemme käymään maneesilla ja luultavasti saan sinne tunnin pitäjiäkin, niin toivottavasti pääsemme taas paljon eteenpäin :)
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
lauantai 29. lokakuuta 2016
Ratsastustunti Leijonamielessä
Tämän viikon olen viettänyt syyslomaa kotonani Puumalassa ja näin ollen Diiva on viettänyt lomaa Virolahdella. Pieni loma tekee tähän väliin hyvää molempien pääkopalle. Paljon ollaan taas lyhyen ajan sisällä opittu, joten välillä on hyvä pitää taukoa.
Lomalla pääsin taas pitkän tauon jälkeen käymään Satu Mattilan tunnilla Leijonamielen ratsutilalla. Tunnit siellä osuvat aina viikolle, joten sinne on mahdollista päästä ainoastaan lomalla. Tunnilla kävin tiistaina ja juuri silloin oli luvattu lumisadetta ja kolmen aikaan iltapäivällä sitä alkoi satamaan ihan taivaan täydeltä. Mutta onneksi autoon oli vaihdettu jo aamulla talvirenkaat ja me hevosihmiset kun emme ole sokerista, suunnattiin auton keula kohti Sulkavaa. Perillä taisimme olla neljän jälkeen ja tunnin oli tarkoitus alkaa viideltä.
Perille päästyä kävimme kysymässä millä hevosella menen ja sain hevoseksi Alman. Alma on jo käsittääkseni aika vanha, mutta todella osaava ja mukava hevonen. Alma asuu isossa laumassa, josta lähdimme sitä hakemaan. Aikaa kun oli viime vierailusta kertynyt, ei meillä oikein ollut muistikuvaa minkä näköinen Alma oli. Mukaan meinasi tarttua hevosia aivan varsasta vaariin ja yhtä talutimme jo portillekkin. Tarhan luokse saapui kuitenkin onneksi eräs tallilainen, jolta kysyimme olimmeko oikean hevosen napanneet, niin eihän se tietysti ollut. Loppujen lopuksi oikea hevonen kuitenkin löytyi.
Laitoin hevosen reippaasti valmiiksi ja sitten suuntasimmekin jo kohti kenttää. Aloitimme tunnin alkukäynneillä, joiden aikana kerrottiin Sadulle mitä oltiin puuhailtu, tässä välillä. Sitten lähdimme työskentelemään ihan kevyessä ravissa hakien vähän tuntumaa hevosiin. Alma jäi helposti tyhjäksi kädelle ja lyhensi itseään liikaa kaulasta, joten lähdimme tekemään siirtymisiä askeleen sisällä. Ideana oli ratsastaa ravi melkein käyntiin ajatuksena saamaan hevonen polkemaan alleen, jonka jälkeen ratsastettiin eteen pohkeesta kohti ohjaa. Tätä ei tarvinnut tehdä montaa kertaa kunnes Alma alkoi jo hyvin rentoutumaan kropastaan ja venyttämään kaulaa vähän eteen. Jatkoimme samaa laukassa molempiin suuntiin. Laukassa askelta lyhentäessä laukka tippui parikertaa, mutta muuten sujui ihan ok. Näiden jälkeen annettiin hevosten hetki hengähtää.
Sitten jatkoimme pohkeenväistön parissa. Tulimme ensin ihan käynnissä koko diakonaali aina suuntaa vaihtaen. Käynnissä takaosa jäi helposti jälkeen ja hevosen oli ns.liian poikittain. Tässä oli vain tärkeä pitää ulkoavut ja mielummin asettaa vaikka ulospäin. Parin käynti kerran jälkeen jatkoimme ravissa. Väistöt onnistuivat ravissa paljon helpommin, kuin käynnissä, koko kroppa pysyi hallinnassa. Lisäsimme ravi väistöihin vielä ravi-käynti-ravi siirtymisen, joka onnistui ihmeen hyvin. Ravista siirtyminen käyntiin oli helpompi, kuin käynnistä raviin.
Tulimme samaa tehtävää vielä laukassa ja aina suuntaa vaihtaessa oli tehtävä laukanvaihto. Laukka väistöt sujuivat mielestäni ihan ok. Takaosa meinasi jäädä taas hetkittäin jälkeen, mutta ulkoavuilla sen sai taas helposti hommaan mukaan. Laukanvaihdot sujuivat ihan ok vasemmasta laukasta oikeaan. Toiseen suuntaan saatiin pari hyvää vaihtoa, mutta loppua kohden ei vaihtoja tullut enää ollenkaan hevosen ollessa jo väsähtänyt ja minä vasta hommaa tein ensimmäistä kertaa.
Kokonaisuutenaan tunti oli todella hyvä ja hevonen mukava. Sain taas paljon tunnista irti ja asioita joihin pitää kiinnittää huomiota Diivankin kanssa. Joululomalla pääsen toivottavasti käymään useammankin kerran :)
Pahoittelen puhelinkuvia, en viitinnyt viedä kameraa tuonne lumi/räntäsateeseen
Lomalla pääsin taas pitkän tauon jälkeen käymään Satu Mattilan tunnilla Leijonamielen ratsutilalla. Tunnit siellä osuvat aina viikolle, joten sinne on mahdollista päästä ainoastaan lomalla. Tunnilla kävin tiistaina ja juuri silloin oli luvattu lumisadetta ja kolmen aikaan iltapäivällä sitä alkoi satamaan ihan taivaan täydeltä. Mutta onneksi autoon oli vaihdettu jo aamulla talvirenkaat ja me hevosihmiset kun emme ole sokerista, suunnattiin auton keula kohti Sulkavaa. Perillä taisimme olla neljän jälkeen ja tunnin oli tarkoitus alkaa viideltä.
Perille päästyä kävimme kysymässä millä hevosella menen ja sain hevoseksi Alman. Alma on jo käsittääkseni aika vanha, mutta todella osaava ja mukava hevonen. Alma asuu isossa laumassa, josta lähdimme sitä hakemaan. Aikaa kun oli viime vierailusta kertynyt, ei meillä oikein ollut muistikuvaa minkä näköinen Alma oli. Mukaan meinasi tarttua hevosia aivan varsasta vaariin ja yhtä talutimme jo portillekkin. Tarhan luokse saapui kuitenkin onneksi eräs tallilainen, jolta kysyimme olimmeko oikean hevosen napanneet, niin eihän se tietysti ollut. Loppujen lopuksi oikea hevonen kuitenkin löytyi.
Laitoin hevosen reippaasti valmiiksi ja sitten suuntasimmekin jo kohti kenttää. Aloitimme tunnin alkukäynneillä, joiden aikana kerrottiin Sadulle mitä oltiin puuhailtu, tässä välillä. Sitten lähdimme työskentelemään ihan kevyessä ravissa hakien vähän tuntumaa hevosiin. Alma jäi helposti tyhjäksi kädelle ja lyhensi itseään liikaa kaulasta, joten lähdimme tekemään siirtymisiä askeleen sisällä. Ideana oli ratsastaa ravi melkein käyntiin ajatuksena saamaan hevonen polkemaan alleen, jonka jälkeen ratsastettiin eteen pohkeesta kohti ohjaa. Tätä ei tarvinnut tehdä montaa kertaa kunnes Alma alkoi jo hyvin rentoutumaan kropastaan ja venyttämään kaulaa vähän eteen. Jatkoimme samaa laukassa molempiin suuntiin. Laukassa askelta lyhentäessä laukka tippui parikertaa, mutta muuten sujui ihan ok. Näiden jälkeen annettiin hevosten hetki hengähtää.
Sitten jatkoimme pohkeenväistön parissa. Tulimme ensin ihan käynnissä koko diakonaali aina suuntaa vaihtaen. Käynnissä takaosa jäi helposti jälkeen ja hevosen oli ns.liian poikittain. Tässä oli vain tärkeä pitää ulkoavut ja mielummin asettaa vaikka ulospäin. Parin käynti kerran jälkeen jatkoimme ravissa. Väistöt onnistuivat ravissa paljon helpommin, kuin käynnissä, koko kroppa pysyi hallinnassa. Lisäsimme ravi väistöihin vielä ravi-käynti-ravi siirtymisen, joka onnistui ihmeen hyvin. Ravista siirtyminen käyntiin oli helpompi, kuin käynnistä raviin.
Kokonaisuutenaan tunti oli todella hyvä ja hevonen mukava. Sain taas paljon tunnista irti ja asioita joihin pitää kiinnittää huomiota Diivankin kanssa. Joululomalla pääsen toivottavasti käymään useammankin kerran :)
Pahoittelen puhelinkuvia, en viitinnyt viedä kameraa tuonne lumi/räntäsateeseen
torstai 13. lokakuuta 2016
Oma nuori villi orini
Heipä hei! Tänään päästiin jo puoli kolmelta koulusta, joten sain aikaa postailuunkin. Illallakin olisi tosin ollut aikaa, mutta olin niin väsynyt, että kävin nukkumaan jo kahdeksan aikaan.
Eilen oli tarkoitus tehdä kunnon treeni. Menin sänkkärille, sillä siellä on hiukan enemmän tilaa kun kentällä. Laitoin Diivalle kuitenkin gramaanit, sillä maastossa ja sänkkärillä sitä ei oikeiin työnteko kiinnosta ja kun emme omista toimivaa matringaalia, toimivat ne niidenkin sijasta. Neitihän sitten järkyttyi erittäin paljon siitä, kun pellolla olikin jo toinen vieras hevonen. Onneksi olin laittanut gramaanit, sillä ilman niitä olisin luultavasti lentänyt selästä ja hevonen juossut suoraan toisen vieraan hevosen luokse. Diiva esitti hienot piffit ja paffit ja näytti myös kuinka hienosti etupää, sekä takapää oikein nouseekaan. Näin tässä vaiheessa järkevämmäksi nousta selästä pois ja taluttaa neitiä, jos se vähän rauhottuisi. Vieraan hevosen ratsastaja huutikin kauempaa, että voiko tulla lähemmäksi näyttäytymään, sillä molemmat hevoset tuntui olevan vähän vauhkona. Siinä Diiva potki etusilla ja näytti aivan orille kun se kaula kaarella pörhisteli. Kiipesin takaisini selkään, mutta ei siitä vieläkään mitään tullut. Hyppäsin takaisin alas ja käveltiin tallille.
Menin sitten kentällä ja heitin gramaanit pois. Tehtiin temponmuutoksia ja siirtymiä, sekä kulmaan ratsastusta. Näiden jälkeen otettiin laukat molempiin suuntiin. Nykyjään mahdutaan jo laukkaamaan tossa pienellä kentällä, sillä alussa ei siinä mahduttu menemään kun suorat. Oikea puoli tuntuu olevan Diivalle heikompi ja esimerkiksi vasen laukka nousee helposti myös oikeaan kierrokseen. Olisiko jollain vinkkejä, millä parantaa hevosen toispuoleisuutta?
![]() |
| Diiva treenin jälkeen (puhelinkuva) |
Ravi alkaa sujua jo ihan hyvin. Diiva tuntuu selkään rennolta ja se uskaltaa tukeutua kuolaimeen ja on päällä tosi rauhallinen. Tähän voi vaikuttaa uusi kuolain, joka on Sprengerin Dynamic RS, jota voin lämpimästi suositella herkkään suuhun! Laukka on kuitenkin vielä hankalaa, mutta toivottavasti päästään siinä edistymään, kun päästään käymään maneesilla. Vuokrasin nyt lähimaneesin 2kk.
Loppuun käveltiin pitkät käynnit, jonka jälkeen mentiin talliin ja heitin hevoselle Back On Trackin selänlämmittimen ja takasiin tallisuojat ja vielä loimen päälle. Itse kiiruhdin tässä välissä katsomaan maneesia ja käymään matkanvarrella olevassa kaupassa hakemassa kaverille ruokaa. Tämän jälkeen menin takaisin tallille, harjasin ja loimitin Diivan ja vein sen ulos. Hoidin kamat
Loppuun käveltiin pitkät käynnit, jonka jälkeen mentiin talliin ja heitin hevoselle Back On Trackin selänlämmittimen ja takasiin tallisuojat ja vielä loimen päälle. Itse kiiruhdin tässä välissä katsomaan maneesia ja käymään matkanvarrella olevassa kaupassa hakemassa kaverille ruokaa. Tämän jälkeen menin takaisin tallille, harjasin ja loimitin Diivan ja vein sen ulos. Hoidin kamat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




