Noususta takaisin pohjamutiin

Hupsista, taas on mennyt tovi kun olen viimeeksi tänne jotain postaillut. Monta kertaa olen postausta aloitellut kirjoittamaan, mutta mitää järkevää en niihin saanut kirjoitettua. Pari videopostaustakin olen kuvannut, mutta niissäkään kun ei tapahdu mitään erikoista niin ei oikein innosta niitä muokata montaa tuntia. Nyt kuitenkin tälläviikolla postauksia on tulossa, tapahtuu yksi todella kiva juttu, mutta siitä myöhemmin lisää.

Tänään aamupäivästä menin heti tallille. Ensin vähän siivoilin paikkoja ja kävin sitten hakemassa neitiprinsessa Diivan pellon peränurkasta ja aloin sitä laittelemaan valmiiksi. Nyt kun on taas eilen ja tänään ollut lämpötila 20 asteen tuntumassa, huomasi sen taas hevosesta. Alahuuli roikkui miltei polvissa asti ja silmät oli puolitangossa.

Laitoin ensimmäistä kertaa kannukset jalkaan, sillä en meinaa saada Diivaa millään pohkeen eteen, eikä terävyydestä ole kuuloakaan. Kaiken lisäksi Diiva osoittaa mieltään aina pysähtelemällä ja jos näpäyttää raipalla, se vetää jupiterit sieraimiinsa. Päätin siis ottaa kannukset kokeiluun ja pysähtelyt eivät ainakaan neidillä onnistunut, käytin hiukan kannusta kun tunsin että neiti yrittää pysähtyä.

Eteenpäin sain Diivan liikkumaan muuten ihan ok, mutta ei se ollut vielä hyvin pohkeen edessä. Laukka on alkanut tulla paljon tahdikkaammaksi ja tasapainoiseksi. Nykyjään pääsee laukkaamaan jo monta ympyrää putkeen, kun joskus päästiin juuri ja juuri puolikas. Terävyydestä ei kyllä ollut kuuloakaan.

Yhdessä vaiheessa Diiva alkoi kulkea kivasti ohjan ja pohkeen lopputunnista. Nyt viimisemmän kerrat se on vain yrittänyt luistaa töistä kiskomalla päätä ylös, luikertelemalla kun mato ja olla liikkumatta eteen. Siitä en sitten tiedä, ettö johtuuko tämä vain siitä että ei kiinnosta vai onko jokin muu vialla. Raspaaja on ainakin tulossa heti kun mahdolloista, täällä päin kun senkään tuleminen ei ole ihan yksinkertaista.

Näin sitä mentiin vielä hetki sitten

Tänään ratsastuksen jälkeen hyvä ettei itku päässyt, sillä hevonen ei mennyt yhtään sellaista hyvää pätkää mitä siltä odotin. Se on minulle yleensä kova asia, mutta sitten taas onnitumiset palkitsevat niin paljon, että tätä harrastusta jaksaa.

Tällä tai ensiviikolla pääsemme kuitenkin onneksi taas pitkään aikaan ammattilaisen valvovan silmän alle ja jatkossa luultavasti useemmin.

Kohta puolin lähdenkin Juvalle tunnille ratsastamaan Diivan entistä kaveria Nitaa, josta tulee varmasti postausta myös jokupäivä!

Petra