sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Maneesilla

Kävimme Diivan kanssa viime viikon sunnuntaina maneesilla (oon melkee ajoissa tän postauksen kanssa). Menin aamulla jo yhdenksän aikoihin tallille laittamaan kamoja ja heppaa valmiiksi. Kymmenen aikaan talutin Diivan jonnekkin jätteenkeräys paikalle, jossa laitettiin neiti koppiin. Tälläkertaa tuli toisella sisään liinan avustuksella. Diiva vaatii selvästi liinan taakse, että tajuaa, että on pakko mennä.

Maneesilla oltiin puolen kahdentoista aikaan. Laitettiin heppa reippaasti valmiiksi ja mentiin maneesiin kävelemään. Diiva kun ei ole ennen käynyt maneesissa menin alkukäyntejä maastakäsin. Peilejä hän katseli vähän ihmeissään, mutta kun alettiin töihin, ei se enää niistä välittänyt. Ongelmaksi tuli yksi kulma, minne oli todella hankala mennä. Parikertaa piti osoittaa mieltä pukittelemalla ja pystyyn hyppimällä. Nämä tapahtui silloin kun neiti alkoi jo vähän väsähtää. Luulen, että se näillä pelleilyillään yrittää luistaa hommista, kun alkaa vähän väsyttämään ja kiinnostus loppumaan. Diivan kanssa olen nyt tehnyt töitä sen eteen, että asennoituis vähän paremmalla mielellä liikutukseen (joka aiheutti eilen sitten pienen tapaturman, mutta siitä lisää myöhemmin). Ollaan menty paljon metsässä ja uusia lenkkejä, joista hän tuntuu tykkäävän.

Koppia odotellessa yritettiin ottaa jotain "edustavia" kuvia
Palataan nytten kuitenkin takaisin maneesille. Pyrin tekemään paljon ihan eteen ratsastusta. Diiva kun on aika pahasti pohkeen takana, eikä reagoi siihen tarpeeksi. Nyt kuitenkin se liikkui ravissa tosi kivasti ja reippaasti eteen. Laukassa se meinasi jäädä taas junnaamaan, mutta siihen saatiin tälläkertaa maastakäsin apua. Päästiin sitten laukkaamaan reilun ympyrän verran, jonka jälkeen kiitin hirveesti. Nyt kun eteenpäin pyrkivyyttä alkaa löytymään, pitäisi alkaa löytymään myös tuntumaa suuhun. Enimmät pään viskelyt on nyt loppunut, mutta aina kun pyytää jotain uutta tai tekee jotain mikä prinsessa neidin mielestä ei ole kivaa, viskoo se päällään ja nostaa ikään kuin etujalkoja ylemmäksi.


Ratsastin reilu puolituntia ja kokonaisuutena olin todella tyytyväinen tammaan. Tavoite oli, että selvitän ilman mitään slaageja ja että saisin Diivan ratsastettua hyvin eteen pohkeesta ja molemmat toteutuivat.

Seuraavan kerran maneesille meno olisi 24pv tätäkuuta luultavasti. Itse en pääse reissuun mukaan, koska olen rippileirillä isosena, mutta Diivan selkään kysellään jotain ratsuttajaa. Itseäni kylläkin ahdistaa ajatus antaa oma hevonen muiden matkaan, vaikka kyllä mutsi Diivaa suht hyvin tuntee, mutta sekin vähän arkoo sen kanssa puuhailla. No toivotaan, että kaikki selvii hengissä (tai parempi olis selvitäkki ;D)

Kohta lähdenkin tallille ja Diivan selkään kiipeääkin kaverini, kun itse en selkään pysty kiipeämään (kiitos Diivan..)






(c) Tuija Heino

Ratsastuksen jälkeen oli kiva piehtaroida kentällä (c) Tuija Heino

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kun meistä ei tullutkaan mitään

Olen vaipunut epätoivoon hevoseni vuoksi. Mistään ei meinaa tulla enää mitään, olen täysin puhki, enkä jaksa enää edes yrittää. Joka maastoreissu on pelkkää riehumista, pystyyn hyppimistä ja tappelua johtajuudesta. Hevonen alkaa tuntua vaaralliselta, jolloin itsesuojelun kellot alkavat huutaa hulluna pääsäni. Itseäni ei haittaa, eikä ala pelottaa satunnaiset pukit, hypyt ja pomput, mutta jos koko rastastus on niitä täynnä, eikä eteenkään päinkään keretä liikkua.

Syksyllä olen lähdössä opiskelemaan hevosalalle kauas Puumalasta ja hevonen olisi otettava mukaan. Tallipaikat ovat kalliita, eikä meillä ole varaa maksaa niitä. Hevosen myynti tai ylläpitoon laitto olisi siis viimeistään silloin edessä. En halua jättää Diivaa tännekkään seisomaan, sillä joku osaava voi siitä saada hienon ratsun aikaiseksi kisakentille,

Eli pitemmittä puheitta:

MYYDÄÄN 4- VUOTIAS TILASTOTAMMA

Myydään tamma Suncatcher LEV, valmentautuvaan ja kisaavaan kotiin. Luonteeltaan fiksu (ainakin omastamielestään), mutta kuitenkin kiltti ja mukava hoitaa ja käsitellä. Ratsastaessa kokeilee onko pakko, jos ei halua. Menee kaikki askellajit, asettuu ja taipuu jo vähän ja menee vähän väistöjäkin. 

Isä: Auringon Loiste (sh)
Emä: Galaxy II (trak)
Emänisä: Nelson EE

Yhteyttä voi ottaa sähköpostilla (petsku00@hotmail.fi) tai facebookissa (Petra Ahonen)


Lisää kuvia ja videoita löytyy blogista ja minulta kysymällä.

Petra

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Sadun valmennus

Manantaina käytiin pitkästä aikaa valmennuksessa Diivan kanssa. Jälkikäteen ajatellessa, olisi pitänyt käydä sielläkin vähän aikasemmin, mutta parempi nyt, kun ei millonkaan. Kävimme siis Satu Mattilan puolituntisessa valmennuksessa Sulkavalla, Leijonamielen Ratsutilalla.

Kenttä oli viimeviikolla suht hyvä, hiukan kova, mutta siinä pystyi hyvin menemään. Meidän tuurilla kenttä oli nyt todella huono. Pari pitävää ja hyvää kohtaa oli, mutta joissain kohdissa pohja petti alta. Tämän takia Diiva vähän jarrutteli. Päästiin kuitenkin menemään kaikki askellajit läpi.

Itse olin edellisenä yönä 39.5 asteen kuumeessa, mutta lääkkeiden voimalla lähdin kuitenkin. Valmennuksessa en tietenkään saanut kaikkia tehoja irti, mikä oli tietysti harmi. Pystyin kuitenkin kaikki jutut tekemään. Kaikkea sitä hevosten takia tekee.. :D

Tallille menimme puoli kolmen aikaan. Laitettiin kamat kasaan ja heppa valmiiksi. Neljän jälkeen alettiin kopittamaan. Kopituksesta selvittiin tälläkertaa todella mallikkaasti molempiin suuntiin. Mennessä piti tulla parikertaa uudestaan ja takasin tullessa tuli suoraan perässä koppiin. Ai että olin tyytyväinen! Diivahan ei ole oikein mennyt koppiin, hyppinyt pystyyn ja pukitellut ja vetänyt showta kun ei kiinnostaisi nyt sinne koppiin kävellä. Oltiin jo neljän aikaan perillä, eli hyvissä ajoin. Diiva oli aivan hiestä märkä kun oli stressannut kopissa ja sillä oli vielä loimi päällä.. Oli kauniin uitetun koiran näköinen hevonen mulla alla.. :D

Itse valmennuksessa menimme paljon ravia ja laukkaa. Diiva oli vähän väsyneen oloinen, johtuu lienee kuljetuksesta. Ratsastimme kuitenkin paljon eteen ja yritimme saada Diivaa liikkumaan rehellisesti pohkeesta eteen. Laukkaa se ei esimerkiksi jaksanut pyörittää. Kotona se onneksi liikkuu aika hyvin eteen, jollei ole känkkäränkkäprinsessadiiva- päivä. Diiva oli nyt kuitenkin tosi huono pohkeelle, joten jouduin sitä käskemään raipalla, johon se protestoi pukittamalla. Tähän sain todella hyvän neuvon. Eli aina kun se reagoi raippaan pukittamalla, pitää käyttää raippaa uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa, että se lopettaa pukittamisen ja liikkuu eteen, jolloin saadaan haluttu reaktio. Olisin voinut kirjoittaa tästäkin oman postauksen, mutta se on vähän jäi. Diiva nimittäin kokeilee ja osoittaa mieltään maastossa pysähtelemällä, "pelkäämällä", pukittelulla ja pystyynhyppimisellä. Olin yllättynyt, että tätä se ei tehnyt nyt, mikä oli todella hyvä juttu.

Valmennuksen jälkeen hoidettiin heppa nopeesti pois, kopitettiin ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Tallillakin kannettiin tavarat talliin ja lähdettiin kotiin, kun minullakin alkoi lääkkeen teho lähteä.

Diiva kun väsähti tästä reissusta jonkin verran, saa sen nyt vähän enemmän vapaata. Sunnuntaina lähdetään sitten maneesille itsenäisesti treenaamaan ja täältä toivottavasti tulossa hyvää materiaalia tännekkin.

Petra