tiistai 10. toukokuuta 2016

Tulevaisuus hevosalalla?

Tämänkin postauksen kirjoitus vähän siirtyi, unohdin että lupasin tällaisen :D

Olen puhunutkin teille soveltuvuuskokeista ohimennen parissa postauksessa. Hain siis yhteyshaussa Harjun Oppimiskeskukseen hevostalouden perustutkintoon, jossa suuntaudun ratsastuksenohjaajaksi. Pääsykokeet ovat 17.5, eli ensiviikon tiistaina. Soveltuvuus kokeeseen kuuluu haastattelu, ryhmätehtävä ja ratsastustehtävä, joka on tasolta heB ja re80.

Jo parivuotta sitten päässä alkoi muhimaan ajatus, että yhdeksännen luokan jälkeen suunta olisi Harjuun, sillä tuttu oli siellä opiskellut ja kertoi paikasta paljon. Tänävuonna päätös tuntui jo jotenkin itsestäänselvyydeltä, ei tarvinnut miettiä haluanko vai en. Opiskelupaikasta alkoi muodostua unelma, suuri saavutus, johon olen treenannut nyt yli puolivuotta ratsastaen parinviikonvälein valmentajan silmänalla. Tällähetellä odotan innolla jo sykyä, enkä malta odottaa pääsyä kouluun.


Pikkusiskoni ratsasti yksi päivä Diivalla loppukäynnit, on se vaan niin <3


Tosiaan en siis vielä tiedä pääsenkö kyseiseen oppilaitokseen opiskelemaan, siitä saan ilmoituksen 16.6. Luulein kuitenkin, että minulla on ihan hyvät mahdollisuudet. Pakko tunnustaa, että jos en pääse kouluun murskaantuu myös minun tulevaisuuden suunnitelman. Nimittäin ratsastuksenohjaaja koulutuksen jälkeen haen näillä näkymin opiskelemaan kengittäjäksi. Myöhemmin haluan nousta opetusasioissa tason ylemmäs, eli ratsastuksen opettajaksi.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta pääsykokeiden suhteen. Kirjoitan niistä teille postausta heti ne koettuani. Ilmoitan myös teille pääsenkö kouluun, kun sen aika tulee.


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Estetunti Levälän tallilla

Pitkästä aikaa, melkein vuoden tauon jälkeen suunnattiin tunnille Levälään, tarkoituksena hypätä. Viimeiset puolivuotta olen panostanut koulupuoleen ja sen aikana hyppäsin kerran pieniä, jonka vuoksi oli aika päästä hyppäämään ihan kunnolla ja treenata soveltuvuuskokeisiin (joista postausta huomenna).

Alkuun käveltiin radan rakennuksen ajan, jonka jälkeen otettiin hetki ravia. Kun ravi oli reipasta ja terävää, alettiin tulemaan ihan vain ravi puomeja. Tämänjalkeen jatkettiin kasikolla ihan ravissa. Sitten nostettiin ihan esteet ja tultiin laukassa samaa. Tehtävä onnistui ihan ok, parikertaa lähestyminen epäonnistui, koska Risto vähän innosti, enkä saanut laukkoja vaihdettua. Paikatkin osui huonosti, koska en nähnyt paikkoja. Asia alkoi kuitenkin korjaantumaan pikkuhiljaa, kun aloin saada vähän otetta hommaan.





Seuraavaksi mentiin rataa, joka oli ihan simppeli. Radassa taisi olla seitsemän estettä. Kaksi ensimmäistä oli oksereita, sitten oli pysty-pysty linja 18m, sitten oli sama okseri kuin ensimmäinen, jonka jälkeen seuraavasta kulmasa yhden askeleen sarja, josta kaarrettiin vielä linjan ensimmäiselle pystylle. Tätä tultiin alkuun ihan 60cm ratana, jota sitten nosteltiin pikkuhiljaa. Esteet tuntuivat kyllä niin pieniltä, koska Ristokin on yli 170cm säkäinen.


Itselläni oli ongelmaa jalkustimien paikallaan pysymisten kanssa, sekä se kun paikka jäi turhan kauas, tuli hypystä pitkä ja ohjet levähtivät käsistä. Tämä asia helpottui kun lyhensin jalustimia reijällä, jolloin sain enemmän tukea jalustimiin. Seuraavan kerran on muistettava laittaa tarpeaksi lyhyet jalustimet, sillä koko paketti kärsii, jos jalustimet eivät pysy paikallaan.


Minun oma ryhti on vähän lysähtynyt. Istuin selkä pyöreällä selällä ja hartiat edellä, joka näyttää aivan kauhealle. Tämä näkyi selvästi myös esteiden päällä ja alas tullessa. Tätä pitää vielä yrittää korjata ennen soveltuvuuskokeita. Sitten istunta alkaa olemaan jo siedettävä.

torstai 5. toukokuuta 2016

Toivon pilkahduksia

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla täällä ja tallillakin viihtyy jo paljon pidempään. Vaikka yleensä minulla meneekin yhden hevosen hoidossa/ratsastuksessa menee sen 3h, jaksan tallilla puuhailla vielä parituntia enemmän puunaillen varusteita ja siivoillen paikkoja. Aurinko ja lämpö tuo kivasti energiaa puuhailla. Hevonen tuntuu kuitenkin ehkä entistä enemmän madolta..:D

Tänään ratsastin Diivan pellolla, jossa tein ihan perus juttuja. Alkuun kävelin ihan pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjan ja yritin saada neitiä vähän väistämään pohjetta. Tämä on vielä vähän hankalaa, mutta toimii jo paremmin kuin hetki sitten. Näiden jälkeen otin kevyttä ravia molempiin suuntiin, alkuun vähän pidemmällä ohjalla, jota pikkuhiljaa lyhensin. Tykkään mennä ensimmäiset ravikierrokset vähän pidemmällä ohjalla, jotta hevonen ei jännity äkkiä lyhenevistä ohjista, vaan ravaa rennosti. Diiva oli tänään paljon paremmin pohkeen edessä kuin viimeeksi, vaikka silloinkin oli suht ok. Nyt kun Diiva on alkanut jo liikkua eteen, huomaa sen ohjastuntumasta, joka alkaa pikkuhiljaa löytyä. Vielä parikuukautta sitten ei ollut kuulokaan tuntumasta. Hevonen katseli yläkautta silmiin kun otin ohjaa lyhyemmäksi. Tähänkin auttoi maastoilu, josta Diiva tykkää hirveästi, jonka vuoksi siellä pääosin mennäänkin.







Ravien jälkeen otin molempiin suuntiin laukkaa. Laukka nousi tänään todella hyvin, riitti kun siirti sisäjalan eteen, ja nosti sisä lonkkaa ylös ja eteen. Tämäkuin on jo todella hieno juttu, sillä laukka on ollut todella vaikeata. Vieläkään Diivalla ei riitä tasapaino laukata jyrkkiä kaarteita, jonka vuoksi ollaan laukattu vain suurella ympyrällä. Kun tässä on saatu laukkaa vähän koottua ja lyhennettyä, voi laukkaa kokeilla jo kaarteissakin. 



Laukan jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin, jonka jälkeen tein ihan vain suoraan ratastusta ja siirtymisiä suoralla uralla. Tässä tein alkuun virheen, kun ohjailin liikaa kädellä. Seuraavalla kerralla pidin kuitenkin käden paikallaan ja pohkeet kiinni, jolloin ei ollut ongelmaa. Sitten tultiin samaa ravissa, mikä oli vähän hankalampaa, mutta pikkuhiljaa parani. Tein myös ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä, joissa Diiva kuunteli hyvin istuntaa ja pysähtyi todella kiltisti. Ravi siirtyminen oli haastavampi, mutta toistojen jälkeen nekin alkoivat sujua. Sitten tein vielä ravin kautta laukan nostoja, jotka meni todella hienosti.

Tälle viikolle Diivalle on sovittu kengitys ja ratsutus. Saa nähdä siirtyykö ne eteenpäin meistä johtumattomista syistä. Kuitenkin loppuviikko maastoillaan (la ja su) ja nautitaan lämmöstä. Tiistaina uskaltauduin Diivalla ensimmäistä kertaa ilman satulaa maastoon ja neiti oli niin kiltti! Sain mennä kaikki askellajit, eikä pelleillyt mitään.

Kohta lähdenkin pitkästä aikaa Levälän tallille, Rosalle estetunnille, treenaamaan pääsykokeisiin, joista tuleekin kohta puolin postausta. Katsotaan saanko minkälaista materiaalia sieltä.

Petra